Tervehdys (Forsman)

Tervehdys. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg

Synkkä kuuro, taivaan valjetessa,

Väistyy tieltä ilta-auringon,

Aallon tuutu-lasna heiluessa

Päivän myrsky uinuu lepohon.

Hän, jok’ aikaa jo mua kaipajaapi,

Viel’ ei laskevan mun purtta nää;

Rannall’ ehkä hän nyt ruikuttaapi,

Kyynelsilmin tänne tähystää.

Purje höltyy, tuulen-henk’ on kuolla,

Soutaen käy matka verkalleen,

Ja niin kaukaa järven tuolla puolla

Armaan niemi siintää töllineen.

Pääsky, virkku siiveltäs, nyt riennä

Lohdutellen luokse armahan!

Istu olalleen ja murhe liennä,

Hiljaa kuiskien sen korvahan:

Tyttö, jos sua kultas kaipuu kalvoo,

Kuule, näin sua hellä tervehtii:

Huomenelta, jos vaan tuuli valvoo,

Purrellaan hän luokses kuljeksii.

Tie on pitkä; salmet seljät viiltää

Myötätuulen siivin vaan hän voi,

Mutta vaikka järvi tyynnä kiitää;

Luokses armaan aatos salamoi.

Linnun laulu, metsää kalkutellen.

Lähde, juosten rantavieremää,

Sääksiparvi, ilmass’ suristellen,

Leimuna sen luokses lennättää.

Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1885: Lyyrillisiä runoelmia 1. Suomentanut Kaarlo Forsman. G. L. Söderström, Porvoo.