Franzén’in muistopäivänä

Franzén’in muistopäivänä. Kirjoittanut August Ahlqvist

Oi kova kohtalo, kuin poika lähtee maastaan,

Ja jättää äitinsä, ja siirtyy ijäks’ pois!

Äit’ itkee, ikävöi, ei luopuis armahastaan:

Tuost’ ehkä turvani ja tuken’ ollut ois!

Näin huokaili, Franzén, sun jälkees synnyinmaasi,

Ja huol’ ei huojennut, kuin tänne tuuli toi,

Jos kaikuinakin vaan, suloista laulantaasi,

Jok’ aaltoin aavojen toisella puolen soi.

Kuin täältä läksit pois, juur’ täysi Kanteletar

Sun piili povessas; sen kanssasi sä veit

Sun jälkees itkemään jäi Suomen ihannetar,

Oi, laulus, lempesi sä toisen omaks’ teit!

Vaan kaipaus vaietkoon, ja suru suistukohon!

Jo haava tämäkin on arveks’ kiintynyt.

Viel’ äit’ on pystyssä – hän kauan seisokohon –

Jos vahinkojakin ja huolt’ on kärsinyt.

Ja rikas lieneekin tää armas emosemme,

Ken kaatumatta voi näin paljon kadottaa.

Viel’ uus’ on syntyvä miespolvi jälkehemme,

Jonk’ ääni Franzénin voi lailla laulahtaa.

Franzénin lailla vaan, mut Väinämöisen kielin

– Ei laulu kuolla voi – uus polvi laulakaan!

Ja suomalaisin suin ja suomalaisin mielin

Jo silloin sävelet kirkkaasti kaikukaan!

A. O[ksanen].

Lähde: Uusi Suometar 30.6.1881.