Lapinlahtelaisen huokaus 18 4/4 70

Lapinlahtelaisen huokaus 18 4/4 70. Kirjoittanut Isak Hirvonen

Vahvista Herra, kun toivomme vaipuu,

Nyt pimeyn puolehen miehemme taipuu

Ja valoa kieltävät kansaltamme,

Ei tuten sen teitä, ei tarpeitamme!

Sen tiet, ehk’ pimeät, tarpehet monet,

Ja pimeessä kontaten vaaratki suuret.

He sokkosilla leikkivät arvollaan,

Miehet ei arvanne loukkauksiaan.

Kun kouluja kansalle valtio tarjoo

Niin miehemme vimmassa vastahan torjuu:

”Ei kansalle oppia ollenkaan,

Vie pois se, ken sitä ees toivookaan”!

Näin kansa nyt riutuuvi pimeyn valtaan

– Se kuormaa raskasta, syytöntä kantaa –

Ei tuntien kirjoja, kuittiakaan,

Ei maksuja arvaten puoliakaan!

Mutta viina-kauppaan tie kuin veisi

Niin lastenkaan suu ei tuohesta oisi;

Siis viinalaan tietä jo viitotetaan,

Sen kauppa-huonetta jo rakennetaan!

Kirkkomme lahoo, sen siteet hajoo,

Se rukous-huone jo maahan vajoo!

Pois Isät urheet ovat jo menneet,

Lapsensa veltot siahan nousseet!

Mitä sanotte Isät haudoissanne?

Tok’ haamuina manaatte lapsianne:

Kuin sijat, ja koirat, maatessanne

Luunne ylös kyntää haudastanne!

Suvut: Killjander’in, Johnsson’in, Blomm’in

Tulkaat nyt tänne, katsokaat kummin:

Sijat heit’ haudoista pois kaivavat,

Rauhasko isänne nyt nukkuvat?

Kukkaset kuin haudoille oli istutettu,

Pois ne jo aikaa on irrotettu,

Siell’ leikkivät lampaat vuoninensa,

Sijat vinkuen poraa porsainensa!

Oi Herra! jo armahda Sionia

Kunniaksi nimesi kohenna sitä!

Jo aika on häntä nyt armahtaa:

Hurskaat haluaa sitä rakentaa!

Kansalainen [Isak Hirvonen].

Lähde: Tapio 16.4.1870.