Auran Kanteletar

Auran Kanteletar *). Kirjoittanut J. F. Granlund

(Lauletaan sillä tavalla kuin: ”Itkettää ja surettaa,” j. n. e. jonka nuotti löytyy painettu kirjassa ”Kanteletar,” 1:en Osan lopulla olevassa nuotti-lehessä N:o 4)

Siitä mullen ikävä, ja itku tahtoo tulla,

Kuin on muilla laulajia, vaan ei ole mulla.

Muilla mailla oman kielen laulut aina kaikaa,

Tääll’ on vieras-kielen laulut kuultu kaiken aikaa.

Voi, jos Suomen-laulun ääni kuuluis rannallamme,

Josta laulais Suomenkielen laulun taitajamme.

Mutta ehkä sekin päivä vielä joskus koittaa,

Jona A u r a ilollansa kanteletta soittaa.

Koita ikävöitty aamu, nyt jo meillen koita!

Meitä kaunis Suomenkieli puolelles jo voita!

Sitten äänet kanteleiden rannallamme kaikaa,

Niinkuin Suomen kansassakin ennen ja paraikaa.

*) Sana ”K a n t e l e t a r” tarkoittaa kanteleen, tahi Suomalaisen soitannon, tajuamista ja käyttämistä – kuvailtu vaimollisessa olennossa. Tämä Auran kanteletar valittaa tässä Auran (Turun) kanteleen tilaa.

Lähde: Suomi 30.10.1847.