Ero sivun ”Sana Hämäläisen kertomukseen Keisarin wastaanottamisesta” versioiden välillä

Wikiaineistosta
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Uusi sivu: {{Otsikko |edellinen= |seuraava= |otsikko=Sana Hämäläisen kertomukseen Keisarin vastaanottamisesta. |alaotsikko= |tekijä=Kustaa Paturi |huomiot= }} ::::::::::(Lähetetty.) :'''Sana...
 
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 10: Rivi 10:
::::::::::(Lähetetty.)
::::::::::(Lähetetty.)


:'''Sana Hämäläisen kertomukseen Keisarin vastaanottamisesta'''.
:'''Sana Hämäläisen kertomukseen Keisarin wastaanottamisesta'''.




:Hämäläisen 31:sa n:ssa, kertomuksessa Keisarin vastaanottamisesta Hämeenlinnassa, erittäin talonpojan säädyn käytöksestä, löytyy muutamia silmiin pistäviä kohtia esim. seuraavista sanoista: «Talonpoikia oli kymmenkunta lähipitäjistä koottuja». Mimmoista kokoomista Hämäläinen tarkoittanee? Virkamiestenkö toimen kautta kokoomista, vai jonku yksityisen, jossakussa sivutarkoituksessa? Tämän kirjoittaja luulee tuntevansa asian ja puolestansa voipi hän sanoa ett´ei kokoomiseen ole virkamiesten osaa, eikä erittäisin muiden yksityistenkään. Milloinkahan yhteydet pudonnee ilmasta alas, niin ettei mitään edelläkäyvää sananvaihetusta tai keskustelemusta tarvita asianomasiten välillä pitää siitä mitä on toimitettavana! Olisiko taasen tavalla tai toisella tulleet kuulleeksi ja huomanneeksi pienintäkin sekasotkua –– nimittäin niiden mielikannatteessa, joka ei antau itseensä ilmassa riippumaan –– itse talonpojan säädyssä eli ulkona siitä, niin (kuin) vaatimuksilla eli muutoin, ei olisi puheena olevat talonpojat (koko toimeen) ruvenneet.*) Jos Hämäläisen sanain mukaan "yhden hengen puhe ei juuri ollut paikallansa tämmöisessä yleisön esityksessä maan hallitsialle" –– niin ei se ollut yksin puhujan, se oli koko sen talonpojiston yhteinen asia, joka sen oli yhtenäisesti keskustellut suupuheella ja hyväksynyt.**) Kuinka sitten yhteisesti mielityt ja suupuheelle jääneet lauseet tuli puhutuksi juuri aivan kokonaisena ja kohaltansa, oli semmoisessa tilaisuudessa osittain onnen sattumaa. Talonpojiston alammaiset kiitos-lauseet –– niin kuin voin, keskemme tehdyn suupuheen mukaan, muistaa –– jotka Idänpään Heikkilä sujuvasti, eli Hämäläisen puheenparren tapaan "kielevästi" puhui, sisälti seuraavaista: että syvimmässä nöyryydessä ja alammaisuudessa olivat tulleet ilontunteitansa edestuomaan H. K. Majesteettinsa suuresta ja lempiästä milisuosion osoittamisesta Suomeen tulemisellaan; myöskin että korkeasti autuas edesmennyt Keisari Aleksanteri I:nen korotti Suomen kansan kansain lukuun, jota H. K. Majesteettinsa on armossa ottanut pannaksensa aina suurempaan voimaan, itsenäisten etuin lisäämällä Suomelle, myös H. K. Majesteettinsa suojeluksesta, jota olemme saanet nauttia –– ehkä rauhaa rakastavaiset, järkähtämättömällä uskollisuudella ja urhoollisuudella tahtoen puolustaa H. K. Majesteettinsa lipun alla, ja ilomielistä alamaista kiitosta H. K. Majesteettinsa armollisesta valtiopäivä-kutsumuksesta Suomen säädyille. –– Jos vasta kerrottujen talonpojiston alammaisien kiitos-lauseitten sisältö ei olisi yleisön mielipiteen mukaan "paikallansa", niin voipihan yleisö siitä julkisessa kirjallisuudessa itsensä eroittaa ja selvittää osattomaksi. Puheena olevain alamaisten kiitoslauseitten toimissa talonpojisto koki paraan ymmärryksen jälkeen käyttäydä, eikä muiden kuin omassa nimessänsä asiaa esitelleetkään. Tuo edellä mainittu Hämäläisen "kokoomisen" juttu talonpojan säädystä ei pitäisi ansaitseman puheen kannatusta. Kaikki lähetys- eli eduskunnat, mitä ihmiskunnassa on toimeen käynyt, niin sen Hämäläisessä mainitun läsnä olleen pappi- ja opettaja-säädynki –– voipi lukea kootuksi samalla laijilla kuin puheena olevan talonpojistonki. Ihmetellä täytyy, mistä lähteestä Hämäläinen on tietonsa ammentanut, jotta on tainnut antaa tälle asialle niin alhaisen kuin "kootun" merkityksen. Vai luuleeko Hämäläinen, että tuo talonpojisto oli joku karjalauma, jolla ei ole muuta järkeä eikä itsearvon tuntua kuin että se menisi vaan minkä ajetaan. Onneksi näillä koulunkäymättömillä talonpojilla sattui olemaan kuitenki se toimi, että keskustelivat itselleen puhemiehen; sanalla sanottu: kulkivat hyväksi nähtyä omaa tietänsä. Toivottava on, että Hämäläinen toisten tarkastaisi asian paremmin kuin se puheena olevassa seikassa on tehnyt, jos tahtos kertoa jotakin tapausta ja antaa siitä todellisen punnitus-arvon.
:Hämäläisen 31:sa n:ssa, kertomuksessa Keisarin wastaanottamisesta Hämeenlinnassa, erittäin talonpojan säädyn käytöksestä, löytyy muutamia silmiin pistäwiä kohtia esim. seuraawista sanoista: «Talonpoikia oli kymmenkunta lähipitäjistä koottuja». Mimmoista kokoomista Hämäläinen tarkoittanee? Wirkamiestenkö toimen kautta kokoomista, wai jonku yksityisen, jossakussa siwutarkoituksessa? Tämän kirjoittaja luulee tuntewansa asian ja puolestansa woipi hän sanoa ett´ei kokoomiseen ole wirkamiesten osaa, eikä erittäisin muiden yksityistenkään. Milloinkahan yhteydet pudonnee ilmasta alas, niin ettei mitään edelläkäywää sananwaihetusta tai keskustelemusta tarwita asianomasiten wälillä pitää siitä mitä on toimitettawana! Olisiko taasen tawalla tai toisella tulleet kuulleeksi ja huomanneeksi pienintäkin sekasotkua –– nimittäin niiden mielikannatteessa, joka ei antau itseensä ilmassa riippumaan –– itse talonpojan säädyssä eli ulkona siitä, niin (kuin) waatimuksilla eli muutoin, ei olisi puheena olewat talonpojat (koko toimeen) ruwenneet.*) Jos Hämäläisen sanain mukaan "yhden hengen puhe ei juuri ollut paikallansa tämmöisessä yleisön esityksessä maan hallitsialle" –– niin ei se ollut yksin puhujan, se oli koko sen talonpojiston yhteinen asia, joka sen oli yhtenäisesti keskustellut suupuheella ja hywäksynyt.**) Kuinka sitten yhteisesti mielityt ja suupuheelle jääneet lauseet tuli puhutuksi juuri aiwan kokonaisena ja kohaltansa, oli semmoisessa tilaisuudessa osittain onnen sattumaa. Talonpojiston alammaiset kiitos-lauseet –– niin kuin woin, keskemme tehdyn suupuheen mukaan, muistaa –– jotka Idänpään Heikkilä sujuwasti, eli Hämäläisen puheenparren tapaan "kielewästi" puhui, sisälti seuraawaista: että sywimmässä nöyryydessä ja alammaisuudessa oliwat tulleet ilontunteitansa edestuomaan H. K. Majesteettinsa suuresta ja lempiästä milisuosion osoittamisesta Suomeen tulemisellaan; myöskin että korkeasti autuas edesmennyt Keisari Aleksanteri I:nen korotti Suomen kansan kansain lukuun, jota H. K. Majesteettinsa on armossa ottanut pannaksensa aina suurempaan woimaan, itsenäisten etuin lisäämällä Suomelle, myös H. K. Majesteettinsa suojeluksesta, jota olemme saanet nauttia –– ehkä rauhaa rakastawaiset, järkähtämättömällä uskollisuudella ja urhoollisuudella tahtoen puolustaa H. K. Majesteettinsa lipun alla, ja ilomielistä alamaista kiitosta H. K. Majesteettinsa armollisesta waltiopäiwä-kutsumuksesta Suomen säädyille. –– Jos wasta kerrottujen talonpojiston alammaisien kiitos-lauseitten sisältö ei olisi yleisön mielipiteen mukaan "paikallansa", niin woipihan yleisö siitä julkisessa kirjallisuudessa itsensä eroittaa ja selwittää osattomaksi. Puheena olewain alamaisten kiitoslauseitten toimissa talonpojisto koki paraan ymmärryksen jälkeen käyttäydä, eikä muiden kuin omassa nimessänsä asiaa esitelleetkään. Tuo edellä mainittu Hämäläisen "kokoomisen" juttu talonpojan säädystä ei pitäisi ansaitseman puheen kannatusta. Kaikki lähetys- eli eduskunnat, mitä ihmiskunnassa on toimeen käynyt, niin sen Hämäläisessä mainitun läsnä olleen pappi- ja opettaja-säädynki –– woipi lukea kootuksi samalla laijilla kuin puheena olewan talonpojistonki. Ihmetellä täytyy, mistä lähteestä Hämäläinen on tietonsa ammentanut, jotta on tainnut antaa tälle asialle niin alhaisen kuin "kootun" merkityksen. Wai luuleeko Hämäläinen, että tuo talonpojisto oli joku karjalauma, jolla ei ole muuta järkeä eikä itsearwon tuntua kuin että se menisi waan minkä ajetaan. Onneksi näillä koulunkäymättömillä talonpojilla sattui olemaan kuitenki se toimi, että keskusteliwat itselleen puhemiehen; sanalla sanottu: kulkiwat hywäksi nähtyä omaa tietänsä. Toiwottawa on, että Hämäläinen toisten tarkastaisi asian paremmin kuin se puheena olewassa seikassa on tehnyt, jos tahtos kertoa jotakin tapausta ja antaa siitä todellisen punnitus-arwon.


:<nowiki>*</nowiki> ) Tässä emme tarkoi ymmärrä mitä kuun, lähettäjä tarkoittaa. Luultavasti tahtoo hän tällä sanotuksi, että tämä talonpoikain terveydyskäynti Suuriruhtinaamme luona oli kokonaan lähtenyt heidän omasta toimestaan ja että, jos olisivat tässä kysymyksessä huomanneet minkäänlaisia sekaantumisia tai "kokoamisen" yrityksiä muiedn puolelta, eivät olisi koko asiaan ruvenneet. Sanat sulkujen välissä olemme panneet paremman käsityksen vuoksi. Toim. Muist.]).


:<nowiki>*</nowiki> )Tässä emme tarkoin ymmärrä mitä kuun, lähettäjä tarkoittaa. Luultawasti tahtoo hän tällä sanotuksi, että tämä talonpoikain terweydyskäynti Suuriruhtinaamme luona oli kokonaan lähtenyt heidän omasta toimestaan ja että, jos olisiwat tässä kysymyksessä huomanneet minkäänlaisia sekaantumisia tai "kokoamisen" yrityksiä muiedn puolelta, eiwät olisi koko asiaan ruwenneet. Sanat sulkujen wälissä olemme panneet paremman käsityksen wuoksi. '''Toim. Muist'''.
:<nowiki>**</nowiki> ) Pariko joukossa lienee ollut, jotka tulivat niin myöhään seuraan, ett´ei taittu aivan alamaisen kiitoslauseen sisältöä heille selittää, mutta se oli heidän oma asiansa, jos tiedotta enimmistön mielipiteisiin luottivat. Ei heitä kukaan seuraan kutsunut tulemaan, eikä kieltänyt tulemasta.

:<nowiki>**</nowiki> ) Pariko joukossa lienee ollut, jotka tuliwat niin myöhään seuraan, ett´ei taittu aiwan alamaisen kiitoslauseen sisältöä heille selittää, mutta se oli heidän oma asiansa, jos tiedotta enimmistön mielipiteisiin luottiwat. Ei heitä kukaan seuraan kutsunut tulemaan, eikä kieltänyt tulemasta.





Versio 4. helmikuuta 2008 kello 16.58

Sana Hämäläisen kertomukseen Keisarin vastaanottamisesta.

Kirjoittanut Kustaa Paturi


(Lähetetty.)
Sana Hämäläisen kertomukseen Keisarin wastaanottamisesta.


Hämäläisen 31:sa n:ssa, kertomuksessa Keisarin wastaanottamisesta Hämeenlinnassa, erittäin talonpojan säädyn käytöksestä, löytyy muutamia silmiin pistäwiä kohtia esim. seuraawista sanoista: «Talonpoikia oli kymmenkunta lähipitäjistä koottuja». Mimmoista kokoomista Hämäläinen tarkoittanee? Wirkamiestenkö toimen kautta kokoomista, wai jonku yksityisen, jossakussa siwutarkoituksessa? Tämän kirjoittaja luulee tuntewansa asian ja puolestansa woipi hän sanoa ett´ei kokoomiseen ole wirkamiesten osaa, eikä erittäisin muiden yksityistenkään. Milloinkahan yhteydet pudonnee ilmasta alas, niin ettei mitään edelläkäywää sananwaihetusta tai keskustelemusta tarwita asianomasiten wälillä pitää siitä mitä on toimitettawana! Olisiko taasen tawalla tai toisella tulleet kuulleeksi ja huomanneeksi pienintäkin sekasotkua –– nimittäin niiden mielikannatteessa, joka ei antau itseensä ilmassa riippumaan –– itse talonpojan säädyssä eli ulkona siitä, niin (kuin) waatimuksilla eli muutoin, ei olisi puheena olewat talonpojat (koko toimeen) ruwenneet.*) Jos Hämäläisen sanain mukaan "yhden hengen puhe ei juuri ollut paikallansa tämmöisessä yleisön esityksessä maan hallitsialle" –– niin ei se ollut yksin puhujan, se oli koko sen talonpojiston yhteinen asia, joka sen oli yhtenäisesti keskustellut suupuheella ja hywäksynyt.**) Kuinka sitten yhteisesti mielityt ja suupuheelle jääneet lauseet tuli puhutuksi juuri aiwan kokonaisena ja kohaltansa, oli semmoisessa tilaisuudessa osittain onnen sattumaa. Talonpojiston alammaiset kiitos-lauseet –– niin kuin woin, keskemme tehdyn suupuheen mukaan, muistaa –– jotka Idänpään Heikkilä sujuwasti, eli Hämäläisen puheenparren tapaan "kielewästi" puhui, sisälti seuraawaista: että sywimmässä nöyryydessä ja alammaisuudessa oliwat tulleet ilontunteitansa edestuomaan H. K. Majesteettinsa suuresta ja lempiästä milisuosion osoittamisesta Suomeen tulemisellaan; myöskin että korkeasti autuas edesmennyt Keisari Aleksanteri I:nen korotti Suomen kansan kansain lukuun, jota H. K. Majesteettinsa on armossa ottanut pannaksensa aina suurempaan woimaan, itsenäisten etuin lisäämällä Suomelle, myös H. K. Majesteettinsa suojeluksesta, jota olemme saanet nauttia –– ehkä rauhaa rakastawaiset, järkähtämättömällä uskollisuudella ja urhoollisuudella tahtoen puolustaa H. K. Majesteettinsa lipun alla, ja ilomielistä alamaista kiitosta H. K. Majesteettinsa armollisesta waltiopäiwä-kutsumuksesta Suomen säädyille. –– Jos wasta kerrottujen talonpojiston alammaisien kiitos-lauseitten sisältö ei olisi yleisön mielipiteen mukaan "paikallansa", niin woipihan yleisö siitä julkisessa kirjallisuudessa itsensä eroittaa ja selwittää osattomaksi. Puheena olewain alamaisten kiitoslauseitten toimissa talonpojisto koki paraan ymmärryksen jälkeen käyttäydä, eikä muiden kuin omassa nimessänsä asiaa esitelleetkään. Tuo edellä mainittu Hämäläisen "kokoomisen" juttu talonpojan säädystä ei pitäisi ansaitseman puheen kannatusta. Kaikki lähetys- eli eduskunnat, mitä ihmiskunnassa on toimeen käynyt, niin sen Hämäläisessä mainitun läsnä olleen pappi- ja opettaja-säädynki –– woipi lukea kootuksi samalla laijilla kuin puheena olewan talonpojistonki. Ihmetellä täytyy, mistä lähteestä Hämäläinen on tietonsa ammentanut, jotta on tainnut antaa tälle asialle niin alhaisen kuin "kootun" merkityksen. Wai luuleeko Hämäläinen, että tuo talonpojisto oli joku karjalauma, jolla ei ole muuta järkeä eikä itsearwon tuntua kuin että se menisi waan minkä ajetaan. Onneksi näillä koulunkäymättömillä talonpojilla sattui olemaan kuitenki se toimi, että keskusteliwat itselleen puhemiehen; sanalla sanottu: kulkiwat hywäksi nähtyä omaa tietänsä. Toiwottawa on, että Hämäläinen toisten tarkastaisi asian paremmin kuin se puheena olewassa seikassa on tehnyt, jos tahtos kertoa jotakin tapausta ja antaa siitä todellisen punnitus-arwon.


* )Tässä emme tarkoin ymmärrä mitä kuun, lähettäjä tarkoittaa. Luultawasti tahtoo hän tällä sanotuksi, että tämä talonpoikain terweydyskäynti Suuriruhtinaamme luona oli kokonaan lähtenyt heidän omasta toimestaan ja että, jos olisiwat tässä kysymyksessä huomanneet minkäänlaisia sekaantumisia tai "kokoamisen" yrityksiä muiedn puolelta, eiwät olisi koko asiaan ruwenneet. Sanat sulkujen wälissä olemme panneet paremman käsityksen wuoksi. Toim. Muist.
** ) Pariko joukossa lienee ollut, jotka tuliwat niin myöhään seuraan, ett´ei taittu aiwan alamaisen kiitoslauseen sisältöä heille selittää, mutta se oli heidän oma asiansa, jos tiedotta enimmistön mielipiteisiin luottiwat. Ei heitä kukaan seuraan kutsunut tulemaan, eikä kieltänyt tulemasta.


Maamies



Lähde: Hämäläinen 27/4/1860