Ero sivun ”Kalevala - Yhdestoista runo” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Käyttäjän VANDALISMI ON PÄIVÄN KOVA SANA (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
:Vika on Ahtia sanoa, veitikkätä vieretellä. |
|||
:Ahti poika Saarelainen, tuo on lieto Lemmin poika, <br /> |
|||
:kasvoi koissa korkeassa luona armahan emonsa <br /> |
|||
:laajimman lahen perällä, Kaukoniemen kainalossa. |
|||
:Kaloin siinä Kauko kasvoi, Ahti ahvenin yleni. <br /> |
|||
:Tuli mies mitä parahin, puhkesi punaverinen, <br /> |
|||
:joka päästänsä pätevi, kohastansa kelpoavi; <br /> |
|||
:vaan tuli vähän vialle, tavoiltansa turmiolle: <br /> |
|||
:ain' oli naisissa eläjä, yli öitä öitsilöissä, <br /> |
|||
:noien impien iloissa, kassapäien karkeloissa. |
|||
:Kylli oli Saaren neiti, Saaren neiti, Saaren kukka. <br /> |
|||
:Kasvoi koissa korkeassa, yleni ylen ehossa, <br /> |
|||
:istuen ison majoilla, peräpenkin notkumilla. |
|||
:Kauan kasvoi, kauas kuului: kaukoa tuli kosijat <br /> |
|||
:neien kuuluhun kotihin, kaunoisehen kartanohon. |
|||
:Kosi Päivä poiallehen: eip' on mennyt Päivälähän <br /> |
|||
:Päivän luona paistamahan kesäisillä kiirehillä. |
|||
:Kosi Kuuhut poiallehen: eip' on mennyt Kuutolahan <br /> |
|||
:Kuun luona kumottamahan, kehät ilman kiertämähän. |
|||
:Kosi Tähti poiallehen: eip' on mennyt Tähtelähän <br /> |
|||
:pitkin öitä pilkkimähän talvisilla taivahilla. |
|||
:Tulevi Virosta sulhot, toiset tuolta Inkereltä: <br /> |
|||
:eip' on neiti mennytkänä; itse vasten vastaeli: <br /> |
|||
:"Suotta kultanne kuluvi, hopeanne hoikkenevi! <br /> |
|||
:En lähe minä Virohon, en lähe, lupoakana, <br /> |
|||
:Viron vettä soutamahan, saarellista sauvomahan, <br /> |
|||
:syömähän Viron kaloja, Viron lientä lippomahan. |
|||
:"Enkä lähe Inkerelle, penkerelle, pänkerelle; <br /> |
|||
:siell' on nälkä, kaiken nälkä: puun nälkä, pärehen nälkä, <br /> |
|||
:ve'en nälkä, vehnän nälkä, rukihisen leivän nälkä." |
|||
:Tuop' on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, <br /> |
|||
:lähteäksensä lupasi Saaren kukkoa kosihin, <br /> |
|||
:tuota mointa morsianta, kaunokaista kassapäätä. |
|||
:Emo kielteä käkesi, varoitteli vaimo vanha: <br /> |
|||
:"Ellös menkö, poikaseni, parempihin itseäsi! <br /> |
|||
:Ei suattane sinua Saaren suurehen sukuhun." |
|||
:Sanoi lieto Lemminkäinen, virkki kaunis Kaukomieli: <br /> |
|||
:"Jos en ole koiltani korea, su'ultani aivan suuri, <br /> |
|||
:mie valitsen varrellani, otan muilla muo'oillani." |
|||
:Aina kieltävi emonsa lähtemästä Lemminkäistä <br /> |
|||
:Saaren suurehen sukuhun, laajahan lajiperähän: <br /> |
|||
:"Siellä piiat pilkkoavat, naiset nauravat sinua." |
|||
:Mitä huoli Lemminkäinen! Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> |
|||
:"Kyllä hää'än naisten naurun, soppityrskyt tyttärien: <br /> |
|||
:potkaisen pojan povehen, käsikannon kainalohon; <br /> |
|||
:siin' on pää hyvänki pilkan, parahanki parjauksen." |
|||
:Emo tuon sanoiksi virkki: "Voi poloinen, päiviäni! <br /> |
|||
:Nauraisitko Saaren naiset, pitäisit pyhäiset piiat, <br /> |
|||
:niin siitä tora tulisi, sota suuri lankeaisi! <br /> |
|||
:Saisi kaikki Saaren sulhot, sata miestä miekkoinensa <br /> |
|||
:päällesi sinun, poloisen, yksinäisen ympärille." |
|||
:Mitä huoli Lemminkäinen varoituksista emonsa! <br /> |
|||
:Ottavi hyvän orosen, valjasti valion varsan; <br /> |
|||
:ajavi karittelevi Saaren kuuluhun kylähän <br /> |
|||
:Saaren kukkoa kosihin, Saaren mointa morsianta. |
|||
:Nauroi naiset Lemminkäistä, piiat pisti pilkkojansa, <br /> |
|||
:kun ajoi kummasti kujalle, kamalasti kartanolle: <br /> |
|||
:ajoi korjansa kumohon, veräjähän vierähytti. |
|||
:Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä, <br /> |
|||
:murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> |
|||
:"En ole tuota ennen nähnyt, en ole nähnyt enkä kuullut <br /> |
|||
:naisen nauravan minulle, piian pilkkoja suannut." |
|||
:Mitä huoli Lemminkäinen! Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> |
|||
:"Onko saarella sijoa, maata Saaren manterella, <br /> |
|||
:minun leikki lyöäkseni, tanner tanhuellakseni <br /> |
|||
:Saaren impien iloissa, kassapäien karkeloissa?" |
|||
:Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat: <br /> |
|||
:"Onp' on Saarella sijoa, maata Saaren manterella, <br /> |
|||
:sinun leikki lyöäksesi, tanner tanhuellaksesi <br /> |
|||
:karjalaisna kaskimailla, paimenpoikana palolla: <br /> |
|||
:lapset on laihat Saaren mailla, lihavat hevosen varsat." |
|||
:Mitä huoli Lemminkäinen! Palkkasihe paimeneksi: <br /> |
|||
:kävi päivät paimenessa, yöt on impien iloissa, <br /> |
|||
:noien neitojen kisoissa, kassapäien karkeloissa. |
|||
:Sillä lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, <br /> |
|||
:jopa hääti naisen naurun, piätteli piian pilkan. <br /> |
|||
:Ei ollut sitä tytärtä, piikoa pyhintäkänä, <br /> |
|||
:kuta hän ei kosketellut, jonk' ei vieressä venynyt. |
|||
:Yksi on impi kaikkinensa Saaren suuressa su'ussa, <br /> |
|||
:jok' ei suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin: <br /> |
|||
:se oli Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen. |
|||
:Tuop' on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli, <br /> |
|||
:sa'at saappahat kulutti, sa'at airot poikki souti <br /> |
|||
:tuota neittä saaessansa, Kyllikkiä pyytessänsä. |
|||
:Kyllikki, korea neiti, hänpä tuon sanoiksi virkki: <br /> |
|||
:"Mitä, kehno, kierteletki, rannan raukuja, ajelet, <br /> |
|||
:täältä tyttöjä kyselet, tinavöitä tieustelet? <br /> |
|||
:En mä tästä ennen joua, kuin kiven kuluksi jauhan, <br /> |
|||
:pieksän petkelen periksi, huhmaren sukuksi survon. |
|||
:"Enkä huoli huitukoille, huitukoille, haitukoille; <br /> |
|||
:mie tahon tasaisen varren tasaiselle varrelleni, <br /> |
|||
:tahon muo'on muhkeamman muhke'ille muo'oilleni <br /> |
|||
:sekä kasvon kaunihimman kaunihille kasvoilleni." |
|||
:Oli aikoa vähäisen, kului tuskin puoli kuuta. <br /> |
|||
:Jo päivänä muutamana, iltana moniahana <br /> |
|||
:neitoset kisaelevi, kaunokaiset karkelevi <br /> |
|||
:mannerpuolella saloa kaunihilla kankahalla; <br /> |
|||
:Kyllikki ylinnä muita, Saaren kukka kuuluisinna. |
|||
:Tuli veitikkä verevä, ajoi lieto Lemminkäinen <br /> |
|||
:orihillansa omalla, valitulla varsallansa <br /> |
|||
:keskelle kisaketoa, kaunokaisten karkeloa; <br /> |
|||
:reutoi Kyllikin rekehen, koppoi neien korjahansa, <br /> |
|||
:tuon asetti taljallensa, liitti liistehyisillensä. |
|||
:Laski ruoskalla hevoista, nauskahutti nauhasella, <br /> |
|||
:siitä läksi liukumahan. Lähtiessänsä sanovi: <br /> |
|||
:"Elkätte minua, immet, ilmi antako ikänä, <br /> |
|||
:minun täällä käyneheni, täältä neien vieneheni! |
|||
:"Jos ette totelle tuosta, niin teille paha paneikse: <br /> |
|||
:laulan sulhonne sotahan, nuoret miehet miekan alle, <br /> |
|||
:ettei kuulla kuuna päänä, nähä ilmoisna ikänä <br /> |
|||
:kujasilla kulkemassa, ahoilla ajelemassa." |
|||
:Kyllä Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli: <br /> |
|||
:"Päästä jo minua poies, laske lasta vallallensa, <br /> |
|||
:kotihinsa kulkemahan luoksi itkevän emonsa! |
|||
:"Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan, <br /> |
|||
:viel' on viisi veljeäni, seitsemän setäni lasta <br /> |
|||
:jänön jälen polkijaksi, neien pään perilliseksi." |
|||
:Kun ei pääsnyt kuitenkana, itse itkulle hyräytyi. <br /> |
|||
:Sanan virkkoi, noin nimesi: "Joutenpa, poloinen, <br /> |
|||
:synnyin, <br /> |
|||
:jouten synnyin, jouten kasvoin, jouten aikani elelin; <br /> |
|||
:jo nyt sainki joutavalle, miehelle mitättömälle, <br /> |
|||
:suojihin soankävijän, aina tuiman tappelijan!" |
|||
:Virkki lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli: <br /> |
|||
:"Kyllikki, syänkäpyni, minun maire marjueni! <br /> |
|||
:Ellös olko milläkänä! En sua pahoin pitäne: <br /> |
|||
:sylissäni syöessäni, käsissäni käyessäni, <br /> |
|||
:sivullani seistessäni, vieressä venyessäni. |
|||
:"Mitäpä sinä sureksit, mitä huollen huokaelet? <br /> |
|||
:Tuotako sinä sureksit, tuota huollen huokaelet, <br /> |
|||
:lehmityyttä, leivätyyttä ja kaiken elon vähyyttä? |
|||
:"Ellös olko milläkänä! Mont' on lehmeä minulla, <br /> |
|||
:monta maion antajata: yks' on suolla Muurikkinen, <br /> |
|||
:toinen mäellä Mansikkinen, kolmas Puolukka palolla. <br /> |
|||
:Ne on syömättä soreat, katsomatta kaunokaiset; <br /> |
|||
:ei ole illoin kytkemistä eikä aamuin laskemista, <br /> |
|||
:heinävihkon heittämistä, suolan, suuruksen surua. |
|||
:"Vaiko tuotaki surisit, tuota huollen huokoaisit, <br /> |
|||
:ettei oo sukuni suuri, kovin korkea kotini? |
|||
:"Jos en oo su'ulta suuri enkä korkea ko'ilta, <br /> |
|||
:on mulla tulinen miekka, säkenevä säilärauta. <br /> |
|||
:Se onpi sukua suurta, laajoa lajipereä: <br /> |
|||
:onp' on Hiiessä hiottu, jumaloissa kirkastettu. <br /> |
|||
:Sillä suurennan sukuni, laajennan lajini kaiken, <br /> |
|||
:miekalla tuliterällä, säilällä säkenevällä." |
|||
:Neiti parka huokoaikse, itse tuon sanoiksi virkki: <br /> |
|||
:"Oi on Ahti, Lemmin poika! Jos tahot minuista neittä <br /> |
|||
:ikuiseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi, <br /> |
|||
:sie vanno valat ikuiset et sotia käyäksesi <br /> |
|||
:kullankana tarpehella, hopeankana halulla!" |
|||
:Siinä tuo lieto Lemminkäinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> |
|||
:"Vannon mie valat ikuiset en sotia käyäkseni <br /> |
|||
:kullankana tarpehella, hopeankana halulla. <br /> |
|||
:Sie itse valasi vanno et kyliä käyäksesi <br /> |
|||
:hyvänki hypyn halulla, tanhujuoksun tarpehella!" |
|||
:Siitä vannoivat valansa, laativat ikilupansa <br /> |
|||
:eessä julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan, <br /> |
|||
:ei Ahin sotia käyä eikä Kyllikin kyleä. |
|||
:Siitä lieto Lemminkäinen veti virkkua vitsalla, <br /> |
|||
:löi oritta ohjaksella. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> |
|||
:"Jää hyvästi, Saaren nurmet, kuusen juuret, tervaskannot, <br /> |
|||
:joit' olen kesän kävellyt, talvet kaiket tallaellut, <br /> |
|||
:piileskellen pilviöillä, paeten pahalla säällä, <br /> |
|||
:tätä pyytä pyytessäni, allia ajellessani!" |
|||
:Ajoa hypittelevi: jo kohta koti näkyvi. <br /> |
|||
:Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> |
|||
:"Tupa tuolla tuulottavi, nälkäraunio näkyvi. <br /> |
|||
:Kenen onpi tuo tupanen, kenen koti kunnottoman?" |
|||
:Se on lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> |
|||
:"Elä sie sure tuvista, huokaele huonehista! <br /> |
|||
:Tuvat toiset tehtänehe, paremmaiset pantanehe <br /> |
|||
:hirve'istä hirsiköistä, parahista parsikoista." |
|||
:Siitä lieto Lemminkäinen jo kohta kotihin saapi <br /> |
|||
:luoksi armahan emonsa, tykö valtavanhempansa. |
|||
:Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: <br /> |
|||
:"Viikon viivyit, poikaseni, viikon mailla vierahilla." |
|||
:Lausui lieto Lemminkäinen, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> |
|||
:"Piti naiset naurellani, kostoa pyhäiset piiat <br /> |
|||
:piännästä pitkän pilkan, naurannoistansa minulle. <br /> |
|||
:Sain parahan korjahani, tuon asetin taljalleni, <br /> |
|||
:liitin liistehyisilleni, alle viltin vierähytin. <br /> |
|||
:Sillä maksoin naisten naurun, piikojen ilopiännän. |
|||
:"Oi emoni, kantajani, äitini, ylentäjäni! <br /> |
|||
:Mitä läksin, senpä sainki, kuta pyysin, sen tapasin. <br /> |
|||
:Pane nyt patjasi parahat, pehme'immät päänalaiset, <br /> |
|||
:maatani omalla maalla nuoren neiteni keralla!" |
|||
:Emo tuon sanoiksi virkkoi, itse lausui ja pakisi: <br /> |
|||
:"Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin, <br /> |
|||
:kun annoit miniän mulle, toit hyvän tulen puhujan, <br /> |
|||
:oivan kankahan kutojan, aivan kenstin kehreäjän, <br /> |
|||
:pulskin poukkujen pesijän, vaattehien valkaisijan! |
|||
:"Itse kiitä onneasi! Hyvän sait, hyvän tapasit, <br /> |
|||
:hyvän Luojasi lupasi, hyvän antoi armollinen: <br /> |
|||
:puhas on pulmonen lumella, puhtahampi puolellasi; <br /> |
|||
:valkea merellä vaahti, valkeampi vallassasi; <br /> |
|||
:sorea merellä sorsa, soreampi suojassasi; <br /> |
|||
:kirkas tähti taivahalla, kirkkahampi kihloissasi. |
|||
:"Laai nyt lattiat laveat, hanki ikkunat isommat, <br /> |
|||
:seisottele seinät uuet, tee koko tupa parempi, <br /> |
|||
:kynnykset tuvan etehen, uuet ukset kynnykselle, <br /> |
|||
:nuoren neien saatuasi, kaunihin katsottuasi, <br /> |
|||
:paremmaisen itseäsi, sukuasi suuremmaisen!" |
|||
{{runo|edellinen=[[Kalevala - Kymmenes runo|Kymmenes runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Kahdestoista runo|Kahdestoista runo]]|}} |
|||
[[Luokka:Kalevala]] |
Versio 30. heinäkuuta 2006 kello 09.21
- Vika on Ahtia sanoa, veitikkätä vieretellä.
- Ahti poika Saarelainen, tuo on lieto Lemmin poika,
- kasvoi koissa korkeassa luona armahan emonsa
- laajimman lahen perällä, Kaukoniemen kainalossa.
- Kaloin siinä Kauko kasvoi, Ahti ahvenin yleni.
- Tuli mies mitä parahin, puhkesi punaverinen,
- joka päästänsä pätevi, kohastansa kelpoavi;
- vaan tuli vähän vialle, tavoiltansa turmiolle:
- ain' oli naisissa eläjä, yli öitä öitsilöissä,
- noien impien iloissa, kassapäien karkeloissa.
- Kylli oli Saaren neiti, Saaren neiti, Saaren kukka.
- Kasvoi koissa korkeassa, yleni ylen ehossa,
- istuen ison majoilla, peräpenkin notkumilla.
- Kauan kasvoi, kauas kuului: kaukoa tuli kosijat
- neien kuuluhun kotihin, kaunoisehen kartanohon.
- Kosi Päivä poiallehen: eip' on mennyt Päivälähän
- Päivän luona paistamahan kesäisillä kiirehillä.
- Kosi Kuuhut poiallehen: eip' on mennyt Kuutolahan
- Kuun luona kumottamahan, kehät ilman kiertämähän.
- Kosi Tähti poiallehen: eip' on mennyt Tähtelähän
- pitkin öitä pilkkimähän talvisilla taivahilla.
- Tulevi Virosta sulhot, toiset tuolta Inkereltä:
- eip' on neiti mennytkänä; itse vasten vastaeli:
- "Suotta kultanne kuluvi, hopeanne hoikkenevi!
- En lähe minä Virohon, en lähe, lupoakana,
- Viron vettä soutamahan, saarellista sauvomahan,
- syömähän Viron kaloja, Viron lientä lippomahan.
- "Enkä lähe Inkerelle, penkerelle, pänkerelle;
- siell' on nälkä, kaiken nälkä: puun nälkä, pärehen nälkä,
- ve'en nälkä, vehnän nälkä, rukihisen leivän nälkä."
- Tuop' on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli,
- lähteäksensä lupasi Saaren kukkoa kosihin,
- tuota mointa morsianta, kaunokaista kassapäätä.
- Emo kielteä käkesi, varoitteli vaimo vanha:
- "Ellös menkö, poikaseni, parempihin itseäsi!
- Ei suattane sinua Saaren suurehen sukuhun."
- Sanoi lieto Lemminkäinen, virkki kaunis Kaukomieli:
- "Jos en ole koiltani korea, su'ultani aivan suuri,
- mie valitsen varrellani, otan muilla muo'oillani."
- Aina kieltävi emonsa lähtemästä Lemminkäistä
- Saaren suurehen sukuhun, laajahan lajiperähän:
- "Siellä piiat pilkkoavat, naiset nauravat sinua."
- Mitä huoli Lemminkäinen! Itse tuon sanoiksi virkki:
- "Kyllä hää'än naisten naurun, soppityrskyt tyttärien:
- potkaisen pojan povehen, käsikannon kainalohon;
- siin' on pää hyvänki pilkan, parahanki parjauksen."
- Emo tuon sanoiksi virkki: "Voi poloinen, päiviäni!
- Nauraisitko Saaren naiset, pitäisit pyhäiset piiat,
- niin siitä tora tulisi, sota suuri lankeaisi!
- Saisi kaikki Saaren sulhot, sata miestä miekkoinensa
- päällesi sinun, poloisen, yksinäisen ympärille."
- Mitä huoli Lemminkäinen varoituksista emonsa!
- Ottavi hyvän orosen, valjasti valion varsan;
- ajavi karittelevi Saaren kuuluhun kylähän
- Saaren kukkoa kosihin, Saaren mointa morsianta.
- Nauroi naiset Lemminkäistä, piiat pisti pilkkojansa,
- kun ajoi kummasti kujalle, kamalasti kartanolle:
- ajoi korjansa kumohon, veräjähän vierähytti.
- Siinä lieto Lemminkäinen murti suuta, väänti päätä,
- murti mustoa haventa. Itse tuon sanoiksi virkki:
- "En ole tuota ennen nähnyt, en ole nähnyt enkä kuullut
- naisen nauravan minulle, piian pilkkoja suannut."
- Mitä huoli Lemminkäinen! Sanan virkkoi, noin nimesi:
- "Onko saarella sijoa, maata Saaren manterella,
- minun leikki lyöäkseni, tanner tanhuellakseni
- Saaren impien iloissa, kassapäien karkeloissa?"
- Saaren impyet sanovat, niemen neiet vastoavat:
- "Onp' on Saarella sijoa, maata Saaren manterella,
- sinun leikki lyöäksesi, tanner tanhuellaksesi
- karjalaisna kaskimailla, paimenpoikana palolla:
- lapset on laihat Saaren mailla, lihavat hevosen varsat."
- Mitä huoli Lemminkäinen! Palkkasihe paimeneksi:
- kävi päivät paimenessa, yöt on impien iloissa,
- noien neitojen kisoissa, kassapäien karkeloissa.
- Sillä lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli,
- jopa hääti naisen naurun, piätteli piian pilkan.
- Ei ollut sitä tytärtä, piikoa pyhintäkänä,
- kuta hän ei kosketellut, jonk' ei vieressä venynyt.
- Yksi on impi kaikkinensa Saaren suuressa su'ussa,
- jok' ei suostu sulhasihin, mielly miehi'in hyvihin:
- se oli Kyllikki korea, Saaren kukka kaunokainen.
- Tuop' on lieto Lemminkäinen, itse kaunis Kaukomieli,
- sa'at saappahat kulutti, sa'at airot poikki souti
- tuota neittä saaessansa, Kyllikkiä pyytessänsä.
- Kyllikki, korea neiti, hänpä tuon sanoiksi virkki:
- "Mitä, kehno, kierteletki, rannan raukuja, ajelet,
- täältä tyttöjä kyselet, tinavöitä tieustelet?
- En mä tästä ennen joua, kuin kiven kuluksi jauhan,
- pieksän petkelen periksi, huhmaren sukuksi survon.
- "Enkä huoli huitukoille, huitukoille, haitukoille;
- mie tahon tasaisen varren tasaiselle varrelleni,
- tahon muo'on muhkeamman muhke'ille muo'oilleni
- sekä kasvon kaunihimman kaunihille kasvoilleni."
- Oli aikoa vähäisen, kului tuskin puoli kuuta.
- Jo päivänä muutamana, iltana moniahana
- neitoset kisaelevi, kaunokaiset karkelevi
- mannerpuolella saloa kaunihilla kankahalla;
- Kyllikki ylinnä muita, Saaren kukka kuuluisinna.
- Tuli veitikkä verevä, ajoi lieto Lemminkäinen
- orihillansa omalla, valitulla varsallansa
- keskelle kisaketoa, kaunokaisten karkeloa;
- reutoi Kyllikin rekehen, koppoi neien korjahansa,
- tuon asetti taljallensa, liitti liistehyisillensä.
- Laski ruoskalla hevoista, nauskahutti nauhasella,
- siitä läksi liukumahan. Lähtiessänsä sanovi:
- "Elkätte minua, immet, ilmi antako ikänä,
- minun täällä käyneheni, täältä neien vieneheni!
- "Jos ette totelle tuosta, niin teille paha paneikse:
- laulan sulhonne sotahan, nuoret miehet miekan alle,
- ettei kuulla kuuna päänä, nähä ilmoisna ikänä
- kujasilla kulkemassa, ahoilla ajelemassa."
- Kyllä Kyllikki valitti, Saaren kukka kuikutteli:
- "Päästä jo minua poies, laske lasta vallallensa,
- kotihinsa kulkemahan luoksi itkevän emonsa!
- "Jos et laskea luvanne kotihini kulkemahan,
- viel' on viisi veljeäni, seitsemän setäni lasta
- jänön jälen polkijaksi, neien pään perilliseksi."
- Kun ei pääsnyt kuitenkana, itse itkulle hyräytyi.
- Sanan virkkoi, noin nimesi: "Joutenpa, poloinen,
- synnyin,
- jouten synnyin, jouten kasvoin, jouten aikani elelin;
- jo nyt sainki joutavalle, miehelle mitättömälle,
- suojihin soankävijän, aina tuiman tappelijan!"
- Virkki lieto Lemminkäinen, sanoi kaunis Kaukomieli:
- "Kyllikki, syänkäpyni, minun maire marjueni!
- Ellös olko milläkänä! En sua pahoin pitäne:
- sylissäni syöessäni, käsissäni käyessäni,
- sivullani seistessäni, vieressä venyessäni.
- "Mitäpä sinä sureksit, mitä huollen huokaelet?
- Tuotako sinä sureksit, tuota huollen huokaelet,
- lehmityyttä, leivätyyttä ja kaiken elon vähyyttä?
- "Ellös olko milläkänä! Mont' on lehmeä minulla,
- monta maion antajata: yks' on suolla Muurikkinen,
- toinen mäellä Mansikkinen, kolmas Puolukka palolla.
- Ne on syömättä soreat, katsomatta kaunokaiset;
- ei ole illoin kytkemistä eikä aamuin laskemista,
- heinävihkon heittämistä, suolan, suuruksen surua.
- "Vaiko tuotaki surisit, tuota huollen huokoaisit,
- ettei oo sukuni suuri, kovin korkea kotini?
- "Jos en oo su'ulta suuri enkä korkea ko'ilta,
- on mulla tulinen miekka, säkenevä säilärauta.
- Se onpi sukua suurta, laajoa lajipereä:
- onp' on Hiiessä hiottu, jumaloissa kirkastettu.
- Sillä suurennan sukuni, laajennan lajini kaiken,
- miekalla tuliterällä, säilällä säkenevällä."
- Neiti parka huokoaikse, itse tuon sanoiksi virkki:
- "Oi on Ahti, Lemmin poika! Jos tahot minuista neittä
- ikuiseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi,
- sie vanno valat ikuiset et sotia käyäksesi
- kullankana tarpehella, hopeankana halulla!"
- Siinä tuo lieto Lemminkäinen itse tuon sanoiksi virkki:
- "Vannon mie valat ikuiset en sotia käyäkseni
- kullankana tarpehella, hopeankana halulla.
- Sie itse valasi vanno et kyliä käyäksesi
- hyvänki hypyn halulla, tanhujuoksun tarpehella!"
- Siitä vannoivat valansa, laativat ikilupansa
- eessä julkisen Jumalan, alla kasvon kaikkivallan,
- ei Ahin sotia käyä eikä Kyllikin kyleä.
- Siitä lieto Lemminkäinen veti virkkua vitsalla,
- löi oritta ohjaksella. Itse tuon sanoiksi virkki:
- "Jää hyvästi, Saaren nurmet, kuusen juuret, tervaskannot,
- joit' olen kesän kävellyt, talvet kaiket tallaellut,
- piileskellen pilviöillä, paeten pahalla säällä,
- tätä pyytä pyytessäni, allia ajellessani!"
- Ajoa hypittelevi: jo kohta koti näkyvi.
- Neiti tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:
- "Tupa tuolla tuulottavi, nälkäraunio näkyvi.
- Kenen onpi tuo tupanen, kenen koti kunnottoman?"
- Se on lieto Lemminkäinen sanan virkkoi, noin nimesi:
- "Elä sie sure tuvista, huokaele huonehista!
- Tuvat toiset tehtänehe, paremmaiset pantanehe
- hirve'istä hirsiköistä, parahista parsikoista."
- Siitä lieto Lemminkäinen jo kohta kotihin saapi
- luoksi armahan emonsa, tykö valtavanhempansa.
- Emo tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi:
- "Viikon viivyit, poikaseni, viikon mailla vierahilla."
- Lausui lieto Lemminkäinen, sanan virkkoi, noin nimesi:
- "Piti naiset naurellani, kostoa pyhäiset piiat
- piännästä pitkän pilkan, naurannoistansa minulle.
- Sain parahan korjahani, tuon asetin taljalleni,
- liitin liistehyisilleni, alle viltin vierähytin.
- Sillä maksoin naisten naurun, piikojen ilopiännän.
- "Oi emoni, kantajani, äitini, ylentäjäni!
- Mitä läksin, senpä sainki, kuta pyysin, sen tapasin.
- Pane nyt patjasi parahat, pehme'immät päänalaiset,
- maatani omalla maalla nuoren neiteni keralla!"
- Emo tuon sanoiksi virkkoi, itse lausui ja pakisi:
- "Ole nyt kiitetty, Jumala, ylistetty, Luoja, yksin,
- kun annoit miniän mulle, toit hyvän tulen puhujan,
- oivan kankahan kutojan, aivan kenstin kehreäjän,
- pulskin poukkujen pesijän, vaattehien valkaisijan!
- "Itse kiitä onneasi! Hyvän sait, hyvän tapasit,
- hyvän Luojasi lupasi, hyvän antoi armollinen:
- puhas on pulmonen lumella, puhtahampi puolellasi;
- valkea merellä vaahti, valkeampi vallassasi;
- sorea merellä sorsa, soreampi suojassasi;
- kirkas tähti taivahalla, kirkkahampi kihloissasi.
- "Laai nyt lattiat laveat, hanki ikkunat isommat,
- seisottele seinät uuet, tee koko tupa parempi,
- kynnykset tuvan etehen, uuet ukset kynnykselle,
- nuoren neien saatuasi, kaunihin katsottuasi,
- paremmaisen itseäsi, sukuasi suuremmaisen!"
Edellinen runo: Kymmenes runo |
Kalevala | Seuraava runo: Kahdestoista runo |