Ero sivun ”Kalevala - Neljäskymmenes runo” versioiden välillä
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
p Käyttäjän Jaajaajoo (keskustelu) muokkaukset kumottiin ja sivu palautettiin viimeisimpään käyttäjän Alfred Dengan tekemään versioon. |
||
Rivi 1: | Rivi 1: | ||
:Vaka vanha Väinämöinen laskea karehtelevi <br /> |
|||
:tuon on pitkän niemen päästä, kylän kurjan kuuluvilta. <br /> |
|||
:Laski laulellen vesiä, ilon lyöen lainehia. |
|||
:Neiet niemien nenissä katselevat, kuuntelevat: <br /> |
|||
:"Mi lienee ilo merellä, mikä laulu lainehilla, <br /> |
|||
:ilo entistä parempi, laulu muita laatuisampi?" |
|||
:Laski vanha Väinämöinen, laski päivän maavesiä, <br /> |
|||
:päivän toisen suovesiä, kolmannen kosen vesiä. |
|||
:Siinä lieto Lemminkäinen muisti muutaman sanansa <br /> |
|||
:korvalla tulisen kosken, pyhän virran pyörtehessä. <br /> |
|||
:Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella: <br /> |
|||
:"Heitä, koski, kuohuminen, vesi vankka, vellominen! <br /> |
|||
:Kosken tyttö, kuohuneiti! Istuite kihokivelle, <br /> |
|||
:kihopaaelle paneite! Sylin aaltoja aseta, <br /> |
|||
:käsin kääri käppyröitä, kourin kuohuja kohenna, <br /> |
|||
:jottei riusko rinnoillemme eikä päällemme päräjä! |
|||
:"Akka aaltojen-alainen, vaimo kuohun-korvallinen! <br /> |
|||
:Nouse kourin kuohun päälle, yksin aallollen ylene <br /> |
|||
:kuohuja kokoamahan, vaahtipäitä vaalimahan, <br /> |
|||
:jottei syytöintä syseä, viatointa vierettele! |
|||
:"Kivet keskellä jokea, paaet kuohun kukkuralla <br /> |
|||
:otsansa alentakohon, päälakensa painakohon <br /> |
|||
:matkalta punaisen purren, tieltä tervaisen venehen! |
|||
:"Kun ei tuosta kyllin liene, Kivi-Kimmo, Kammon <br /> |
|||
:poika, <br /> |
|||
:väännä reikä vääntimellä, puhkaise purasimella <br /> |
|||
:keskelle kosen kiveä, pahan paaen palleahan, <br /> |
|||
:juosta purren puuttumatta, venehen vikaumatta! |
|||
:"Kun ei tuosta kyllin liene, veen isäntä, vuon alio, <br /> |
|||
:kivet saata sammaliksi, hauin vuoluksi venonen <br /> |
|||
:kuohuja kulettaessa, mäkipäitä mentäessä! |
|||
:"Neiti kosken-korvallinen, impi virran-vierellinen! <br /> |
|||
:Kehreäs utuinen lanka utuisesta kuontalosta! <br /> |
|||
:Veä lankasi ve'elle, sinerväsi lainehelle, <br /> |
|||
:jota pitkin purren juosta, tervarinnan teuotella, <br /> |
|||
:mennä miehen melkeänki, äkkiouonkin osata! |
|||
:"Melatar on, mielivaimo! Ota mieluisa melasi, <br /> |
|||
:jollapa piät pereä, noitivirrat viilettelet <br /> |
|||
:katehen koan e'etse, noian ikkunan alatse! |
|||
:"Kun ei tuosta kyllin liene, Ukko, taivahan jumala, <br /> |
|||
:piä miekalla pereä, tuijota tupettomalla, <br /> |
|||
:jotta juosta puisen purren, mennä mäntyisen venehen!" |
|||
:Itse vanha Väinämöinen laskea karehtelevi. <br /> |
|||
:Laski louhien lomitse noita kuohuja kovia; <br /> |
|||
:eikä puutu puinen pursi, vene tietäjän takellu. |
|||
:Äsken tuonne tultuansa noille väljille vesille <br /> |
|||
:puuttui pursi juoksemasta, venonen pakenemasta. <br /> |
|||
:Pursi puuttuvi lujahan, vene vieremättömäksi. |
|||
:Se on seppo Ilmarinen, toinen lieto Lemminkäinen <br /> |
|||
:pistivät melan merehen, lastun kuusen lainehesen; <br /> |
|||
:päästeä nytystelevät tuota purtta puutoksesta: <br /> |
|||
:ei ota venonen juosta eikä pääse puinen pursi. |
|||
:Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> |
|||
:"Oi sie lieto Lemmin poika! Kallistaite katsomahan, <br /> |
|||
:miss' on pursi puuttumassa, venonen takistumassa <br /> |
|||
:näillä väljillä vesillä, vienolla alantehella, <br /> |
|||
:kivelläkö vai haolla vaiko muulla vastuksella!" |
|||
:Se on lieto Lemminkäinen pyörähtihe katsomahan. <br /> |
|||
:Katsovi venosen alle, sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> |
|||
:"Ei ole veno kivellä, ei kivellä, ei haolla: <br /> |
|||
:vene on hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla!" |
|||
:Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> |
|||
:"Jotaki joessa onpi, hakojaki, haukiaki. <br /> |
|||
:Kun lie hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla, <br /> |
|||
:veä miekalla vetehen, katkaise kala kaheksi!" |
|||
:Se on lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä, <br /> |
|||
:miekan vyöltänsä vetävi, luunpurijan puoleltansa. <br /> |
|||
:Veti miekalla meryttä, alta laian laskettavi: <br /> |
|||
:itse vierähti vetehen, kourin aaltohon kohahti. |
|||
:Siitä seppo Ilmarinen tarttui tukkahan urosta, <br /> |
|||
:nostalti merestä miehen. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> |
|||
:"Kaikki on mieheksi kyhätty, pantu parran kantajaksi, <br /> |
|||
:lisäksi satalu'ulle, tuhannelle täytteheksi!" |
|||
:Miekan vyöltänsä vetävi, tupestansa tuiman rauan, <br /> |
|||
:jolla kalhaisi kaloa, alta laian läimähytti: <br /> |
|||
:miekka murskaksi mureni, eipä hauki tiennytkänä. |
|||
:Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki: <br /> |
|||
:"Ei ole teissä puolta miestä, ei urosta kolmannesta! <br /> |
|||
:Kun konsa tulevi tarve, miehen mieltä vaaitahan, <br /> |
|||
:silloin mieli melkeässä, kaikki toimi toisialla." |
|||
:Itse miekkansa veälti, tempasi terävän rauan. <br /> |
|||
:Työnti miekkansa merehen, alle laian langetteli <br /> |
|||
:kalahauin hartioihin, ve'en koiran konkkaluihin. |
|||
:Miekka luottihe lujahan, kitasihin kiinnittihe. <br /> |
|||
:Siitä vanha Väinämöinen nostalti kaloa tuota, <br /> |
|||
:veti haukia ve'estä: hauki katkesi kaheksi; <br /> |
|||
:pursto pohjahan putosi, pää kavahti karpahasen. |
|||
:Jo otti venonen juosta, pääsi pursi puutoksesta. <br /> |
|||
:Vaka vanha Väinämöinen luotti purren luotoselle, <br /> |
|||
:ravahutti rantehesen. Katselevi, kääntelevi <br /> |
|||
:tuota hauin pääpaloa. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> |
|||
:"Ken on vanhin sulholoista, sepä hauki halkomahan, <br /> |
|||
:kala viploin viiltämähän, pää paloiksi pahkomahan!" |
|||
:Miehet purresta puhuvat, vaimot lausui laitasilta: <br /> |
|||
:"Saajanpa käet sulimmat, sormet pyytäjän pyhimmät." |
|||
:Vaka vanha Väinämöinen veti veitsen huotrastansa, <br /> |
|||
:kyleltänsä kylmän rauan, jolla hauin halkaisevi, <br /> |
|||
:pahkovi kalan paloiksi. Itse tuon sanoiksi virkki: <br /> |
|||
:"Ken on nuorin neitosista, sepä hauki keittämähän <br /> |
|||
:murkinaisiksi muruiksi, kalaisiksi lounahiksi!" |
|||
:Kävi neiet keittämähän kävi kilvan kymmenenki. <br /> |
|||
:Siitä hauki keitetähän, murkinoiahan muruina. <br /> |
|||
:Jäipä luita luotoselle, kalanluita kalliolle. |
|||
:Vaka vanha Väinämöinen noita tuossa katselevi, <br /> |
|||
:katselevi, kääntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi: <br /> |
|||
:"Mikä tuostaki tulisi, noista hauin hampahista, <br /> |
|||
:leveästä leukaluusta, jos oisi sepon pajassa, <br /> |
|||
:luona taitavan takojan, miehen mahtavan käsissä?" |
|||
:Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tule tyhjästä mitänä, <br /> |
|||
:kalan ruotasta kalua, ei seponkana pajassa, <br /> |
|||
:luona taitavan takojan, miehen mahtavan käsissä." |
|||
:Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki: <br /> |
|||
:"Näistäpä toki tulisi kalanluinen kanteloinen, <br /> |
|||
:kun oisi osoajata; soiton luisen laatijata." |
|||
:Kun ei toista tullutkana, ei ollut osoajata, <br /> |
|||
:soiton luisen laatijata, vaka vanha Väinämöinen <br /> |
|||
:itse loihe laatijaksi, tekijäksi teentelihe. <br /> |
|||
:Laati soiton hauinluisen, suoritti ilon ikuisen. |
|||
:Kust' on koppa kanteletta? Hauin suuren leukaluusta. <br /> |
|||
:Kust' on naulat kanteletta? Ne on hauin hampahista. <br /> |
|||
:Kusta kielet kanteletta? Hivuksista Hiien ruunan. |
|||
:Jo oli soitto suorittuna, valmihina kanteloinen, <br /> |
|||
:soitto suuri hauinluinen, kantelo kalaneväinen. |
|||
:Tuli tuohon nuoret miehet, tuli nainehet urohot, <br /> |
|||
:tuli pojat puol'-ikäiset sekä pienet piikalapset, <br /> |
|||
:tytöt nuoret, vaimot vanhat, naiset keskikertaisetki, <br /> |
|||
:kanteletta katsomahan, soittoa tähyämähän. |
|||
:Vaka vanha Väinämöinen käski nuoren, käski vanhan, <br /> |
|||
:käski keskikertaisenki soittamahan sormillansa <br /> |
|||
:tuota ruotaista romua, kalanluista kanteletta. |
|||
:Soitti nuoret, soitti vanhat, soitti keskikertaisetki. <br /> |
|||
:Nuoret soitti, sormet notkui, vanhat väänti, pää vapisi: <br /> |
|||
:ei ilo ilolle nousnut, soitto soitolle ylennyt. |
|||
:Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi te pojat puol'älyiset, <br /> |
|||
:teki tyttäret typerät sekä muu katala kansa! <br /> |
|||
:Ei ole teissä soittajata, oike'in osoajata! <br /> |
|||
:Tuokatte minulle soitto, kantakatte kanteloinen <br /> |
|||
:kahen polven pystyn päähän, kynnen kymmenen <br /> |
|||
:nenähän!" |
|||
:Siitä lieto Lemminkäinen saip' on kantelon käsille, <br /> |
|||
:ilon itsensä likemmä, soiton alle sormiensa. <br /> |
|||
:Soittoa sovittelevi, kanteletta kääntelevi: <br /> |
|||
:eipä soitto soitakana, ei ilo iloakana. |
|||
:Sanoi vanha Väinämöinen: "Ei ole tässä nuorisossa, <br /> |
|||
:kansassa kasuavassa eikä vanhassa väessä <br /> |
|||
:tuon on soiton soittajaista, tuon ilon iloajaista. <br /> |
|||
:Joko Pohjola paremmin saisi soiton soittamahan, <br /> |
|||
:tuon ilon iloamahan, jospa laitan Pohjolahan?" |
|||
:Laittoi soiton Pohjolahan, saatatti Sariolahan. <br /> |
|||
:Soitti pojat Pohjolassa, soitti pojat jotta piiat, <br /> |
|||
:soitti miehet naisekkahat sekä naiset miehekkähät. <br /> |
|||
:Itsekin emäntä soitti, tuota käänti, tuota väänti, <br /> |
|||
:tuota sormin suoritteli, kynsin kymmenin piteli. |
|||
:Soitti pojat Pohjolassa, soitti kansa kaikenlainen. <br /> |
|||
:Ei ilo ilolle tunnu eikä soitto soitannalle: <br /> |
|||
:kielet kierohon kävivät, jouhet parkuivat pahasti, <br /> |
|||
:ääni kaikkui karkeasti, soitto julmasti sorisi. |
|||
:Sokea sopessa nukkui, ukko vanha uunin päällä. <br /> |
|||
:Ukko uunilta havannut, kiukahalta kirsahtanut <br /> |
|||
:urahti unisijalta, nurahutti nurkastansa: |
|||
:"Heretkätte, heittäkätte, luokatte, lopettakatte! <br /> |
|||
:Puhki korvani puhuvi, läpi pääni läylentävi, <br /> |
|||
:kaikki käypi karvoilleni, viepi viikoksi uneni! |
|||
:"Jos ei soitto Suomen kansan vasta vaikuta ilolle <br /> |
|||
:eli uuvuta unehen, maku'usen maanittele, <br /> |
|||
:niin vetehen visko'otte, aaltoihin upottaotte, <br /> |
|||
:tahi viekötte takaisin, soitto tuonne saattaotte <br /> |
|||
:miehen tehnehen käsille, sormille sovittelijan!" |
|||
:Soitto kielin kerkiävi, kantelo sanoin kajahui: <br /> |
|||
:"En vielä vetehen joua, alle aaltojen asetu! <br /> |
|||
:Ennen soitan soittajalla, vangun vaivan nähnehellä." |
|||
:Jopa vietihin visusti, kannettihin kaunihisti <br /> |
|||
:miehen laatijan kätehen, pyytänehen polvuksille. |
|||
{{runo|edellinen=[[Kalevala - Yhdeksäsneljättä runo|Yhdeksäsneljättä runo]]|teos=[[Kalevala]]|seuraava=[[Kalevala - Yhdesviidettä runo|Yhdesviidettä runo]]|}} |
|||
[[Luokka:Kalevala]] |
Versio 24. syyskuuta 2006 kello 15.29
- Vaka vanha Väinämöinen laskea karehtelevi
- tuon on pitkän niemen päästä, kylän kurjan kuuluvilta.
- Laski laulellen vesiä, ilon lyöen lainehia.
- Neiet niemien nenissä katselevat, kuuntelevat:
- "Mi lienee ilo merellä, mikä laulu lainehilla,
- ilo entistä parempi, laulu muita laatuisampi?"
- Laski vanha Väinämöinen, laski päivän maavesiä,
- päivän toisen suovesiä, kolmannen kosen vesiä.
- Siinä lieto Lemminkäinen muisti muutaman sanansa
- korvalla tulisen kosken, pyhän virran pyörtehessä.
- Sanovi sanalla tuolla, lausui tuolla lausehella:
- "Heitä, koski, kuohuminen, vesi vankka, vellominen!
- Kosken tyttö, kuohuneiti! Istuite kihokivelle,
- kihopaaelle paneite! Sylin aaltoja aseta,
- käsin kääri käppyröitä, kourin kuohuja kohenna,
- jottei riusko rinnoillemme eikä päällemme päräjä!
- "Akka aaltojen-alainen, vaimo kuohun-korvallinen!
- Nouse kourin kuohun päälle, yksin aallollen ylene
- kuohuja kokoamahan, vaahtipäitä vaalimahan,
- jottei syytöintä syseä, viatointa vierettele!
- "Kivet keskellä jokea, paaet kuohun kukkuralla
- otsansa alentakohon, päälakensa painakohon
- matkalta punaisen purren, tieltä tervaisen venehen!
- "Kun ei tuosta kyllin liene, Kivi-Kimmo, Kammon
- poika,
- väännä reikä vääntimellä, puhkaise purasimella
- keskelle kosen kiveä, pahan paaen palleahan,
- juosta purren puuttumatta, venehen vikaumatta!
- "Kun ei tuosta kyllin liene, veen isäntä, vuon alio,
- kivet saata sammaliksi, hauin vuoluksi venonen
- kuohuja kulettaessa, mäkipäitä mentäessä!
- "Neiti kosken-korvallinen, impi virran-vierellinen!
- Kehreäs utuinen lanka utuisesta kuontalosta!
- Veä lankasi ve'elle, sinerväsi lainehelle,
- jota pitkin purren juosta, tervarinnan teuotella,
- mennä miehen melkeänki, äkkiouonkin osata!
- "Melatar on, mielivaimo! Ota mieluisa melasi,
- jollapa piät pereä, noitivirrat viilettelet
- katehen koan e'etse, noian ikkunan alatse!
- "Kun ei tuosta kyllin liene, Ukko, taivahan jumala,
- piä miekalla pereä, tuijota tupettomalla,
- jotta juosta puisen purren, mennä mäntyisen venehen!"
- Itse vanha Väinämöinen laskea karehtelevi.
- Laski louhien lomitse noita kuohuja kovia;
- eikä puutu puinen pursi, vene tietäjän takellu.
- Äsken tuonne tultuansa noille väljille vesille
- puuttui pursi juoksemasta, venonen pakenemasta.
- Pursi puuttuvi lujahan, vene vieremättömäksi.
- Se on seppo Ilmarinen, toinen lieto Lemminkäinen
- pistivät melan merehen, lastun kuusen lainehesen;
- päästeä nytystelevät tuota purtta puutoksesta:
- ei ota venonen juosta eikä pääse puinen pursi.
- Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi:
- "Oi sie lieto Lemmin poika! Kallistaite katsomahan,
- miss' on pursi puuttumassa, venonen takistumassa
- näillä väljillä vesillä, vienolla alantehella,
- kivelläkö vai haolla vaiko muulla vastuksella!"
- Se on lieto Lemminkäinen pyörähtihe katsomahan.
- Katsovi venosen alle, sanan virkkoi, noin nimesi:
- "Ei ole veno kivellä, ei kivellä, ei haolla:
- vene on hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla!"
- Vaka vanha Väinämöinen sanan virkkoi, noin nimesi:
- "Jotaki joessa onpi, hakojaki, haukiaki.
- Kun lie hauin hartioilla, ve'en koiran konkkaluilla,
- veä miekalla vetehen, katkaise kala kaheksi!"
- Se on lieto Lemminkäinen, poika, veitikkä verevä,
- miekan vyöltänsä vetävi, luunpurijan puoleltansa.
- Veti miekalla meryttä, alta laian laskettavi:
- itse vierähti vetehen, kourin aaltohon kohahti.
- Siitä seppo Ilmarinen tarttui tukkahan urosta,
- nostalti merestä miehen. Itse tuon sanoiksi virkki:
- "Kaikki on mieheksi kyhätty, pantu parran kantajaksi,
- lisäksi satalu'ulle, tuhannelle täytteheksi!"
- Miekan vyöltänsä vetävi, tupestansa tuiman rauan,
- jolla kalhaisi kaloa, alta laian läimähytti:
- miekka murskaksi mureni, eipä hauki tiennytkänä.
- Vaka vanha Väinämöinen tuossa tuon sanoiksi virkki:
- "Ei ole teissä puolta miestä, ei urosta kolmannesta!
- Kun konsa tulevi tarve, miehen mieltä vaaitahan,
- silloin mieli melkeässä, kaikki toimi toisialla."
- Itse miekkansa veälti, tempasi terävän rauan.
- Työnti miekkansa merehen, alle laian langetteli
- kalahauin hartioihin, ve'en koiran konkkaluihin.
- Miekka luottihe lujahan, kitasihin kiinnittihe.
- Siitä vanha Väinämöinen nostalti kaloa tuota,
- veti haukia ve'estä: hauki katkesi kaheksi;
- pursto pohjahan putosi, pää kavahti karpahasen.
- Jo otti venonen juosta, pääsi pursi puutoksesta.
- Vaka vanha Väinämöinen luotti purren luotoselle,
- ravahutti rantehesen. Katselevi, kääntelevi
- tuota hauin pääpaloa. Itse tuon sanoiksi virkki:
- "Ken on vanhin sulholoista, sepä hauki halkomahan,
- kala viploin viiltämähän, pää paloiksi pahkomahan!"
- Miehet purresta puhuvat, vaimot lausui laitasilta:
- "Saajanpa käet sulimmat, sormet pyytäjän pyhimmät."
- Vaka vanha Väinämöinen veti veitsen huotrastansa,
- kyleltänsä kylmän rauan, jolla hauin halkaisevi,
- pahkovi kalan paloiksi. Itse tuon sanoiksi virkki:
- "Ken on nuorin neitosista, sepä hauki keittämähän
- murkinaisiksi muruiksi, kalaisiksi lounahiksi!"
- Kävi neiet keittämähän kävi kilvan kymmenenki.
- Siitä hauki keitetähän, murkinoiahan muruina.
- Jäipä luita luotoselle, kalanluita kalliolle.
- Vaka vanha Väinämöinen noita tuossa katselevi,
- katselevi, kääntelevi. Sanan virkkoi, noin nimesi:
- "Mikä tuostaki tulisi, noista hauin hampahista,
- leveästä leukaluusta, jos oisi sepon pajassa,
- luona taitavan takojan, miehen mahtavan käsissä?"
- Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tule tyhjästä mitänä,
- kalan ruotasta kalua, ei seponkana pajassa,
- luona taitavan takojan, miehen mahtavan käsissä."
- Vaka vanha Väinämöinen itse tuon sanoiksi virkki:
- "Näistäpä toki tulisi kalanluinen kanteloinen,
- kun oisi osoajata; soiton luisen laatijata."
- Kun ei toista tullutkana, ei ollut osoajata,
- soiton luisen laatijata, vaka vanha Väinämöinen
- itse loihe laatijaksi, tekijäksi teentelihe.
- Laati soiton hauinluisen, suoritti ilon ikuisen.
- Kust' on koppa kanteletta? Hauin suuren leukaluusta.
- Kust' on naulat kanteletta? Ne on hauin hampahista.
- Kusta kielet kanteletta? Hivuksista Hiien ruunan.
- Jo oli soitto suorittuna, valmihina kanteloinen,
- soitto suuri hauinluinen, kantelo kalaneväinen.
- Tuli tuohon nuoret miehet, tuli nainehet urohot,
- tuli pojat puol'-ikäiset sekä pienet piikalapset,
- tytöt nuoret, vaimot vanhat, naiset keskikertaisetki,
- kanteletta katsomahan, soittoa tähyämähän.
- Vaka vanha Väinämöinen käski nuoren, käski vanhan,
- käski keskikertaisenki soittamahan sormillansa
- tuota ruotaista romua, kalanluista kanteletta.
- Soitti nuoret, soitti vanhat, soitti keskikertaisetki.
- Nuoret soitti, sormet notkui, vanhat väänti, pää vapisi:
- ei ilo ilolle nousnut, soitto soitolle ylennyt.
- Sanoi lieto Lemminkäinen: "Oi te pojat puol'älyiset,
- teki tyttäret typerät sekä muu katala kansa!
- Ei ole teissä soittajata, oike'in osoajata!
- Tuokatte minulle soitto, kantakatte kanteloinen
- kahen polven pystyn päähän, kynnen kymmenen
- nenähän!"
- Siitä lieto Lemminkäinen saip' on kantelon käsille,
- ilon itsensä likemmä, soiton alle sormiensa.
- Soittoa sovittelevi, kanteletta kääntelevi:
- eipä soitto soitakana, ei ilo iloakana.
- Sanoi vanha Väinämöinen: "Ei ole tässä nuorisossa,
- kansassa kasuavassa eikä vanhassa väessä
- tuon on soiton soittajaista, tuon ilon iloajaista.
- Joko Pohjola paremmin saisi soiton soittamahan,
- tuon ilon iloamahan, jospa laitan Pohjolahan?"
- Laittoi soiton Pohjolahan, saatatti Sariolahan.
- Soitti pojat Pohjolassa, soitti pojat jotta piiat,
- soitti miehet naisekkahat sekä naiset miehekkähät.
- Itsekin emäntä soitti, tuota käänti, tuota väänti,
- tuota sormin suoritteli, kynsin kymmenin piteli.
- Soitti pojat Pohjolassa, soitti kansa kaikenlainen.
- Ei ilo ilolle tunnu eikä soitto soitannalle:
- kielet kierohon kävivät, jouhet parkuivat pahasti,
- ääni kaikkui karkeasti, soitto julmasti sorisi.
- Sokea sopessa nukkui, ukko vanha uunin päällä.
- Ukko uunilta havannut, kiukahalta kirsahtanut
- urahti unisijalta, nurahutti nurkastansa:
- "Heretkätte, heittäkätte, luokatte, lopettakatte!
- Puhki korvani puhuvi, läpi pääni läylentävi,
- kaikki käypi karvoilleni, viepi viikoksi uneni!
- "Jos ei soitto Suomen kansan vasta vaikuta ilolle
- eli uuvuta unehen, maku'usen maanittele,
- niin vetehen visko'otte, aaltoihin upottaotte,
- tahi viekötte takaisin, soitto tuonne saattaotte
- miehen tehnehen käsille, sormille sovittelijan!"
- Soitto kielin kerkiävi, kantelo sanoin kajahui:
- "En vielä vetehen joua, alle aaltojen asetu!
- Ennen soitan soittajalla, vangun vaivan nähnehellä."
- Jopa vietihin visusti, kannettihin kaunihisti
- miehen laatijan kätehen, pyytänehen polvuksille.
Edellinen runo: Yhdeksäsneljättä runo |
Kalevala | Seuraava runo: Yhdesviidettä runo |