Lützen

Wikiaineistosta
Lützen.

Kirjoittanut Carl Snoilsky
Suoment. Reinhold Roine.


On alkanut pauhina taistelon
Syyspäivyen valjetessa.
Savu suitsuvi suista kaivannon,
Tuli leimuvi auteressa.
Vaot kyntävi tykki rintamiin,
On tehtävä hurmetouko;
Kun sakkia leikiten noppaset, niin
Nyt siirtyvät taistaen joukot.
Vaan voittoa, voittoa toivotaan,
Sen yksin ratsahat muistaa
Viel’ orhinsa harjaa hahmiessaan,
Kun surma jo maahan suistaa.
Kyrassierit hurjana karkailee,
Hevon kyljet vaahtia kiiltää;
Verilammessa piikkiläs tähtäilee,
Yli-syöksijän rinnat viiltää.
Ei vaaraa harkita saa sotamies,
Vaan kuolettaa tahi kuolla;
Mut johtaja, arvan heittäen, ties
Kuka voiton, tappion puolla.
Hän tuossa nyt kiitävi ratsullaan,
Hatun töyhtö kas liehuen nyökkää!
Hänen jättiläsvartaloaan päin vaan
Omat pyrkivi, vallooni hyökkää.
Hän johtavi joukkoa horjuvaa,
Ja lailla ratsahan halvan
Käsikähmähän henkensä uskaltaa,
Ja tyhjänä huotra on kalvan.
Oli äsken hän päällikkö vaan, kädessään
Lyhyt kiikarisauva hällä.
Nyt Mikael liekkiä silmässään,
Tulisäilällä säihkyävällä.
Oli äsken hän valtijas, katseellaan
Koko taistelon telminän johti.
Nyt enkeli pilvistä kaarreltuaan,
Mi liitävi taivoja kohti.
«Yli haudan nyt eespäin voittoihin,
Niin lauhtuvi vaivamme arvet!
On miekkamme Herran ja Gideonin,
Se lyö Filistealais-parvet.»
Hän pyssyjen pauhuun tuimimpaan
Kuin myrskyn siivillä entää;
Siell’ luodit räiskyvi haarniskaan,
Hevot peljäten syrjähän lentää.
«Nyt eespäin Ruotsin parveke!
Nyt eespäin veikkoset Saksan!»
Oi turhaan, turhaan – loitolle
Jäi muut, ei seurata jaksa.
«Sai kuningas haavan» nyt huutavat –
Rivi musta vastassa tiellä.
Teräsmiesten lainehet kalskuvat
Sai keltasen kyllerin niellä.
Soi huuto, luita mi vihlaisee:
«Oi Kustaa, kuningas meidän!»
Nyt ärjyen joukot ryntäilee,
Jos harvakin linja on heidän.
Jo väistyvät laumat keisariset;
Vaan korkeat ruumiskunnaat
Tykit hautasi kylmät vaiennehet –
Nuo vainajan voiton on lunnaat.
Oli sankarilaulu kaatunehen
Teon uljahan kruunua vailla,
Verin loppuhun leimasi huolijat sen:
Olit voittajat taistelumailla.
Nyt katselu kunniaks’ johtajan
On kaunis kentällä tässä;
Mut vainajat näyttivät rintaman,
On hengissä harvat läsnä.

Näön värjyvän pinnalla pilven näin,
Luon’ Lützenin mulle se loisti,
Vesihernehet kiertyi silmähäin –
Näön illan tuulonen poisti.


Lähde: Kaikuja Skandinaviasta: suomennoksia Skandinavian nykyisimmästä lyyrillisestä runoudesta. 1894. Toimittanut Reinhold Roine. Tuhansille kodeille tuhatjärvien maassa, n:o 20. Werner Söderström, Porvoo.