Prometheus (Leino)
| Prometheus Kirjoittanut Johann Wolfgang von Goethe |
- Peitä taivaasi, Zeus,
- pilvi-usmalla,
- koe kuin lapsi,
- hosuva nokkosia,
- voimaasi tammiin
- ja vuorten huippuihin!
- Minun maani seisoo sentään,
- minun majani myös, jota tehnyt et,
- ja minun lieteni,
- jonka lämpöä
- minulta kadehdit.
- En tunne kurjempaa
- auringon alla
- kuin te, jumalat!
- Te elätte vaivoin
- uhri-anneista,
- rukousten hengestä.
- Mut kuninkuutenne
- kuolisi, ellei
- ois lapsia, kerjureita.
- toivon houruja.
- Kun olin lapsi,
- kun tiennyt en tietä, en määrää,
- niin käänsin silmäni erheen
- päin päivää, niinkuin siellä oisi
- korva, kuuleva itkuni,
- sydän, kuin minun,
- ahdistettua armahtava.
- Ken mua auttoi
- vastaan jättien julkeutta?
- Kuka mun esti kuolemasta,
- ken orjuudesta?
- Tätä etkö kaikkea itse tehnyt,
- pyhä, hehkuva sydän?
- Ja etkö kiittänyt hyvänä, nuorna,
- petettynä,
- pilvien nukkujaa?
- Mun sua kunnioittaa? Miksi?
- Liensitkö vaivoja milloinkaan
- sa raskautetun?
- Pyyhitkö kyynelet milloinkaan
- sa ahdistetun?
- Mua eikö mieheksi tehnyt
- kaikkivaltias aika
- ja ikuinen kohtalo,
- herra minun ja sinun?
- Mainitsitko,
- mun pitäisi elämää vihata,
- erämaahan paeta,
- kun eivät kaikki
- kukka-unelmat kypsyneet?
- Tässä istun, teen ihmisiä
- kuvani mukaan,
- sukukuntaa, kaltaistani
- ilohon, itkuun,
- kärsimään, nauttimaan
- ja sua ylenkatsomaan,
- kuin minä!
Lähde: Leino, Eino 1913 [1908]: Maailman kannel. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.