Toivoton (Uotinen)
| Toivoton Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Ajan sammalien alla,
- siellä maassa matalalla,
- pohjassa poloisen laakson
- huolten helma hyinen miss’ on.
- Ken on siellä harhaellut,
- siellä huolta huokaellut –?
- Se tuntevi turjan elämän,
- piinapenkin ihmislapsen,
- ajan ristin risapuisen –.
- Sill’ on silmät syksyöiset
- ilo hukkunut huulille,
- sill’ on varsi vino, väärä,
- katse sammuvan salaman.
- Se ei usko unten maahan
- sit’ ei sytä suvivirret,
- sille soivat sorron säistä
- lakkaamatta huolen virret.
- Ei sit’ aatos anteeks’annon
- lämmittele syksyn öissä,
- sill’ on koston korven kaiku
- kallein sävel elontöissä.
- Ei se lemmen lehtoon eksy,
- kelt’ on viety sydän verta,
- ei se unhon lahteen lennä
- kell’ on haavat haikeet rinnan.
- Ei se itke, ei se naura
- se on mykkä myrskyn tullen,
- tuumii milloin koston isku
- kovimmin käis’ kurjan rintaan –,
- joiden tähden hältä särkyi
- toivon kaunein kupla kerran,
- joiden riemun jatkuessa
- hän joi murheen monet maljat.
Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.