Tunne ja järki
| Tunne ja järki Kirjoittanut Eino Leino |
- Ikipäiviksi luulin jo lempeni soiton
- ma Pohjolan myrskyissä vaienneen
- ja luulin jo järjen vienehen voiton
- ja aateaaltojen tyyntyneen.
- Mies tarmokas taasen ma olla koitin,
- joka ei ois hulluja houraillut,
- ja nuoria muita ma lapsiksi moitin
- – olin itse jo varma ja vakaunut.
- Vain valtuusmiesten nyt vaalia mietin,
- kuink’ eespäin käy käsiteollisuus,
- tositoimissa miehen nyt aikaani vietin
- – pakomatkalle karkkosi runollisuus!
- Mut silloin näin minä, neito, sun jälleen
- – kun en olis nähnynnä koskonkaan! –
- Ja tuntehet tuhkasta leimahti tälleen,
- runohaavehet palaili matkaltaan.
- Mut ei! – Ole mies! – Älä astu harhaan!
- Pois lapsekkuus, utu-unelmat pois!
- Näät lempi se vie sinun voimasi parhaan,
- ja tuntehet turmella tarmosi vois!
- Taas tunnen ma rinnassa entistä tulta –
- kun kylmänä vielä mä kestäisin!
- Ett’ei vaan huomata ehtisi kulta,
- miten häntä lemmin sittenkin!
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.