Siirry sisältöön

Tuulten tuudittama (1878)

Wikiaineistosta
Tuulten tuudittama.

Kirjoittanut F. F. Brummer


Viljapellon pyörtäneellä
Rehoitteli ruusunen,
Kesäpäivän heltehellä
Loistelihe kaunonen.
Monta tuulta tuuditteli
Ruusuiseni kukkia,
Monet perhot muiskutteli
Pienokaisen poskia.
Syksy saapui; ruususelta
Loiston, julma, ryösteli.
Tuulet tuntui kolkommilta,
Ohi perhot rienteli.
Väisteletkö ruusu raiskaa,
Hyljäätkö sa omasi?
Ruusu lausuu. Perho kuiskaa:
”Pistävät on okasi”.
”Kiittämätöin,” ruusu huokaa,
”Kesäpäivän lempinyt
Etpä huomannut sa okaa,
Ei se silloin pistänyt.”


Lähde: –r–r. [F. F. Brummer] 1878: Runoelmia. I. H. F. Helminen, Jyväskylä.