Työmies (Rautala)
| Työmies Kirjoittanut Aku Rautala |
- Ja alkoivat pyörät laulaa,
- kun kello seitsemän löi.
- Ja terät puri; ja ahjon
- tulikielet ainetta söi.
- Vipuvarsi nousi ja laski,
- ja liike ei päättynyt.
- Minä hukuin humuun ja pauhuun,
- osa kaikesta olin nyt.
- Ja vasta illalla tunsin,
- kun portit avautui,
- puukenkä-armeijan marssiin
- kun kulkuni sekaantui:
- en ollut itseni koskaan,
- osa joukkoa olin vain.
- Sain joukon tunnon ja mielen,
- en tuntenut sieluain;
- se hukkui outoon virtaan,
- jonka vanassa minä uin.
- Vain silloin ja tällöin pelkoon
- minä äkkiä havahduin
- ja kysyin kuka ja miksi
- on kaikki, kaikki näin?
- Ja äkkiä itseni löysin
- ma jostakin polttavin päin.
- Minä huusin kuumeisin äänin,
- minä huusin ja kapinoin:
- Tämä vääryys on, minä huusin,
- ja ääneni hurmaa join
- siks kunnes juovuin, uuvuin
- ja silmäni sokeutui.
- En muistanut: jo mua ennen
- moni nyrkkiä ilmaan pui.
- Mutta ilmaan se raukeni kaikki,
- ei kukaan herännyt, ei,
- ja ypöyksin ma kuulin
- miten tuulet huutoni vei.
- Ne vei sen, ja mulle aukes
- kuin tyhjyys ammottain
- koko elämän kova leikki,
- jota en minä yksin vain
- ole kärsinyt: kaikki sen kärsii,
- kuin hukkuvat kurkottain,
- joka ainoa oljenkortta,
- jolla itsensä auttais vain –
- ei muita, kaikki he jääkööt!
- Niin minä uida koin.
- Ja lauluin, ihmiset, teille
- sen kertoa voin;
- se on minun eloni rata,
- ja teidänkin se on.
- Yö yllämme, allamme meri
- ja varjo auringon.
Lähde: Käy eespäin: valikoima suomalaista työväenrunoutta. 1957. Toimituskunta Hilkka Ahmala – Toivo S. Järvinen – Vihtori Laurila – Arvo Paasivuori – Raoul Palmgren – Maija Savutie – Olavi Siippainen – Arvo Turtiainen – Heikki Välisalmi. Tammi, Helsinki.