Uimarien laulu
| Uimarien laulu. Kirjoittanut Heikki Välisalmi |
Vedenneidot.
[muokkaa]- Najaadit, vedenneidot
- – taru vanha kertoo sen –
- ne aaltojen alla asui
- ja silmissä lähteitten.
- Ne keskenänsä leikki
- kalan suonin ja sydämin
- ja omaa ihanuuttaan
- veen katsoivat peilihin.
- Mut joskus ne laulun lauloi,
- kuten lauloi Lorelei,
- ja joskus se laulu vieno
- maan poikasen sielun vei.
- Siit’ asti nuorukainen
- yhä kulki unissaan,
- hän maallisen lemmen hylkäs
- ja sairasti kaihoaan.
- Jos kerran vedenneidon
- näki silloin poikanen,
- niin alle aaltojen kalvon
- hän syöksähti syliin sen.
- Najaadit, vedenneidot
- – taru myöskin kertoo näin –
- ne vastarakkautta vailla
- ja kiimoin, kiihkopäin
- maan ryöstivät poikasia
- ja ne veivät alle veen,
- näin aallon kylmähän poveen
- ne haudaten sulhokseen.
Uimarit.
[muokkaa]- Me tunnemme tyystin Vellamon, Ahdin,
- me tiedämme vetten vellovan mahdin,
- me palvomme ihmettä alkuaineen,
- kun heitymme helmahan lauhan laineen.
- Me lemmimme pintaa päilyvää
- kuin hyvettä hymyyvää.
- Kuin najaadit uimme järveä, merta,
- mut meissä on kuumaa ihmisen verta.
- Me lennämme laineiden keinuun leikein
- kuin Ahtolan linnojen immyt veikein,
- mut tunnemme tulta polttavaa,
- sen meihin sytytti maa.
- Me liu’umme aallon pinnalla, alla,
- ja sotkien lailla soutelemalla
- me soljumme Vellamon valtakuntaan,
- jok’ kauan nähnyt on valtiasuntaan,
- ja ystävyksinä, riemuiten
- me jaamme unelman sen.
- On ihminen ammoin mahtaja maiden,
- nyt Ahtolan linnojen loisteliaiden
- me tahdomme herroiksi vertaverroin.
- Sen arvon me kiistassa monin kerroin
- jo veikaten oomme voittaneet,
- me laineita syleilleet.
- Me tunnemme vetten vellovan mahdin,
- me taidamme tarkoin taistelun tahdin.
- Me lennämme laineihin suonin kuumin,
- me riennämme riemuin ja voitonhuumin
- ja nousemme jälleen päälle maan
- kuin uutehen maailmaan.
Lähde: Välisalmi, Heikki 1936: Täysi päivä: runoja. Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, Helsinki.