Unkaria muistellessa
| Unkaria muistellessa. Kirjoittanut Mikko Uotinen |
Rakas olet –.
[muokkaa]- Rakas olet mulle Unkarini,
- tulisien tuntehien maa,
- kerran kuulin viulujesi virret,
- en voi niitä koskaan unhoittaa.
- Rakas olet mulle Unkarini,
- taistelon ja toivon kotimaa,
- kulkuasi elon tiellä aina
- vapauden kaipuu kaunistaa.
- Rakas olet mulle Unkarini,
- kuvas syöpyi syömmeheni mun,
- muistan yösi lempeät ja tummat,
- laulun Tonavasi kerskaillun.
- Rakas olet mulle Unkarini,
- terve, riemukas ja keväinen,
- joka kummullesi sydän heittää
- ihailussaan kiitoskukkasen.
- Rakas olet mulle Unkarini,
- Suomi-armahani heimomaa,
- jumalat suojelkohot sitä maata,
- min helmassa saa Petöf uinahtaa.
- Mirza tytär aroruhtinaan
- lempi vaaleaa,
- siksi isä hänet kiros’,
- äiti karkoittaa –.
Mirza.
[muokkaa]- Mirza tytär aroruhtinaan
- lempi vaaleaa,
- kulki hyljättynä kodistaan
- kohti kuolemaa.
- Mirza rantaan Balatonin saa,
- on kirkas kuutamo,
- silmin hopeaisin kutsuu
- häntä aallokko –.
- Mirza tytär aroruhtinaan
- sinne jää –
- kuuhut pilven alle
- häviää –.
- Illoin oudon soiton kulkijalle
- järvi soi –.
- – Kysyt sitä –?– Tuuli vastaa:
- – Mirza unelmoi –.
Zardas.
[muokkaa]- Muistan sen
- tulisen
- Zardas tanssin sen:
- tyttönen,
- poikanen,
- käy kuin lennellen.
- Muistan sen,
- hehkuen
- katsoi toisiaan,
- rakkaus
- tuo kirkkaus
- näin syttyi kukkimaan –.
- Muistan sen
- tulisen
- Zardas tanssin tään.
- ihastuin,
- innostuin
- tenhosävelmään –.
Tytön laulu.
[muokkaa]- Mä olen tyttö Unkarin,
- mä tummaksi tunnetaan,
- oi, mulla veikko viulu on
- ja siskoksi mun sanotaan
- tuo tumma pustan yö –.
- Mun kehdollani tuuli soi
- ja räiskyi nuotio,
- jo lasna mulle Balaton
- soi niinkuin kohtalo,
- – tuo järvi hopeinen –.
- Mä synnyin suruks’ äitini,
- en isää nähnyt lie,
- on rinta surunnuotio
- ja elämäni tie, –
- sen peittää murhe vaan.
- Mä voimaa imen laulusta
- ja kun tuo viulu soi,
- niin onnellinen silloin oon
- ja sydän unelmoi,
- – ne kohta hautaa taas –.
- Se poika jota rakastan,
- sen sydän tulta lyö,
- se lempeä kuin aamu on
- ja ylpeä kuin yö,
- sen lempi autuutt’ on.
- Mä olen tyttö Unkarin,
- mä tummaks’ tunnetaan,
- oi, mulle veikko viulu on
- ja siskoksi mun sanotaan,
- tuo tumma pustan yö –.
Tonavan varrella.
[muokkaa]- Tonavan rannalla kerran
- kun illalla unelmoin,
- yks’ tunne sieluuni syttyi
- kera kultaisin karkeloin –.
- Se oli hehkua heimoon,
- sulokansahan Unkarin,
- se oli heimoista tulta,
- sen tuntemus onnellisin.
- Minä lemmin Unkarin maata,
- sen pustoja, vuoria sen,
- minä nuotiot näin, ja viulut
- ne soi mulle sydämmehen.
- Kun illoin rauhassa uinun,
- aatos rientävi Unkarihin,
- sen suru mun sydäntäni syttää
- ja saa sydänkyynelihin –.
- Oi Unkari, onnea saa’os,
- saa kevätkin kerran sä,
- saa iloa vieraaksi pirttiin
- ja päivyttä – lempeyttä –.
Lähde: Uotinen, Mikko [1911]: Sätehiä: runoja. Työväen kirjakauppa, Viipuri.