Uudenvuoden toivotus

Uudenvuoden toivotus. (Vapaa mukailu Abr. Achreniuksen runosta: Uus vuos algusa käy j. n. e.) Kirjoittanut Simo Korpela

  Uus vuos alkanut on, vuos entinen ehtinyt iltaan,

Hiljaisna aikojen yöhön se pois yhä taaksemme siirtyy.

Josp’ olis siirtynyt pois myös entiset estehet armon,

Niskuri tahto ja työ, veriruskeain syntien syytteet,

Tuntoa kalvava koi, iankaikkinen helvetin vaiva,

Josp’ olis’ siirtynyt pois myös tuonelan väijyvä valta,

Kuoleman viikatemies, joka niittävi elämän viljaa!

Niittävi päivät ja yöt ajast’ aikahan armahtamatta:

Sairaan ja terveen se vie, satavuotisen, äidiltä lapsen,

Ryöstävi saalihiks’ myös sinut, surkea syntien orja.

Et sinä juonines voi hänen tullessa piilohon päästä.

  Käy avuks’ meille, oi Jeesus, sä voitonruhtinas hurskas,

Syntisten suur’ välimies, hyvä paimen ja sielujen piispa,

Viimein tuomari maan, nyt kuitenkin armossa runsas,

Nouse ja jännitä jouses sun rakkautes tulinuolin!

Tuonelan riistalle käy, revi sutten suusta sen saalis!

Miekallas valveille lyö kaikk’ ynseät, nukkuneet sielut,

Että jo teiltänsä pois katuvaisena syntinen kääntyis,

Syntejä suuria surren sun ristisi juureen vaipuis,

Armoa siin’ ikävöis sekä jalkojas kyynelin kastais,

Heittäen huonoina pois omat ansiot, työt, hyvät aikeet,

Turvaten uskossa vaan sinun verisen voittosi voimaan,

Synnistä puhdistuen lumivalkeaks’ virrassa armon!

  Armahda, Jeesus, ja auta ja heikoille turvasi tuota!

Suo ajall’ alkavan vuoden sun armoas tippua taivaat!

Tee, Ylipaimen, oi tee sinun Siionis vartijat valppaiks,

Valppahat vahvista myös! Sanas selvänä Suomessa soikoon,

Että he korvesta kuolon sun lampahias iloll’ etsis,

Tyhmiä johdattelis, karitsoitasi heikkoja kantais,

Vihreillä laitumillas herätettyä kansaasi kaitsis,

Tahtoas noudattaen, lihan kuiskeita kuuntelematta!

  Armahda meitä, oi Jeesus, sä kallio kestävä uskon,

Sielujen valkama varma ja valkeus loistava yöhön,

Anna sä kääntyvien sinun armosi autuutta maistaa,

Rakkautes suloutta ja rauhaas ja kuolemas voimaa,

Että he käännyttyään vois kulkea tietäsi kaitaa,

Kestäen syntien myrskyt ja kuoleman kuohuvat aallot;

Seisoen kalliollaan valos puolehen luotuna katse,

Seuraisi askelias, jopa riemulla ristiäs kantais,

Uudessa mielessä niin yhä kasvaen uskosta uskoon

Täysiksi miehiksi, joista sun muotosi kirkasna loistaa!

  Uus vuos myötänsä tois niin maahamme toivehet toiset,

Aattehet uudet ja työt sekä onnen ja rauhan ja riemun!

  Kuuntele, Jeesus, ja auta! Sun olkohon kunnia, kiitos,

Voima ja viisaus myös ajall’ alkavan vuoden ja aina!

Lähde: Korpela, Simo 1914: Elämän keskeltä: uskonnollisia runoja. K. J. Gummerus Osakeyhtiö, Jyväskylä.