Uusi Virsi (Herra suuri kunniasas)

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Uusi Virsi *).

Kirjoittanut anonyymi


Herra suuri kunniasas
Ankara ja armias!
Korkia sun taivahasas,
Runsas riemu lahjoisas!
Sulle, Herra suloinen!
Ylistystä veisannen.
Vaikkei silmäni Sinua
Heikko taida’ havaita,
Sanas suloinen minua
Muistuttaa ja mailma
Että sula rakkaus
Sinus’ on ja siunaus.
Ymmärrys ei ylettyä’
Eikä järki ennättää’
Taida’, täytyy hämmästyä’
Kunniaas, kuin peljättää.
Mutta armos, Jumala!
Sielullen’ on ihana.
Kunnia on Kruunus valo,
Henkes halu rakkaus,
Valdikkas on voima jalo
Laviamp’ kuin laveus.
Mutta äänes suloinen
Tuopi levon sielullen.
Pahan hirmu katsannosas,
Hyvän riemu käskyisäs.
Toivo, Isä! olennosas
Katselee sun sääntöjäs.
Heikko vikans’ unhottaa,
Askeleisas kiiruhtaa.
Kiitos, vaikka puuttuvainen,
Olkooon sulle, Luojani!
Ynnä pyhäin vaipuvainen
Riemuitsee mun sieluni.
Kiitos köyhä uhrini
Ainoa on, Isäni!

*) Veisataan kuin N:o 75. Suom. Virsi kirjasa: Koko mailm’ iloit’ mahtaa. Suomennettu Uudesta Ruottalaisesta Virsi kirjasta N:o 2:hen jälkeen.


Lähde: Oulun Viikko-Sanomia -lehden vuosikerta 1829, 17. tammikuuta s. 1. [Tekstikorpus]. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus, Helsinki. Viitattu 29.12.2006. Sisältyy kokoelmiin 1800-luvun korpus: Oulun Viikko-Sanomia, vuosikerta 1829. Saatavissa osoitteesta http://kaino.kotus.fi/korpus/1800/meta/ovs/ovs_1829_rdf.xml.