Uusi hattu

Uusi hattu Kirjoittanut Tatu Pekkarinen

1. Mä ennen aina kuljin kadulla

kuluneella rähjähatulla.

Mua herraksi ei tiennyt kukaan,

eikä paljon huomattukaan,

tuttavatkin mua vierosi.

2. Mä lopulta jo vallan harmistuin

ja päätös luja mulla varmistui:

aattelinpa yhden kerran

itsestäni tehdä herran:

sitä varten läksin narinkkaan.

3. Yks’ juutalainen mulle sieltä huus:

”Tulga tenne oshta hattu uus!

Teme knalli hyvin passa,

eikä tarvis paljo hassa,

teme kosta bara marka kuus!”

4. No, knallin tuosta päähäin pänttäsin

ja vanhan rähjän maahan ränttäsin.

Kuusi markkaa heti annoin,

sillä juutalainen vannoi:

”Nyt te näyttä oikken fiini mies!”

5. Mä Espikselle sitten astelin

ja knalliani usein katselin.

Ja ihme, kuinka joka puolla

tervehdittiin siellä, tuolla,

neitosetkin mulle niijasi.

6. Ja vosikat ne sanoi: ”Se on jemt,

tuo herra lienee itse president.”

Ennen olin paljas nolla,

nyt en tiennyt kuinka olla;

mä pystypäisnä kuljin viheltäin.

7. Mua velkamiehet ennen painosti,

nyt kumarsi ne mulle kainosti

ja kysyivät, jos tarvis oisi,

lisää kyllä saada voisi,

no, satasen mä tuosta vippasin.

8. Vaikk’ typerä ja tyhmä mull’ on pää,

niin tyhmyyteni peittää hattu tää.

Vaikk’ en osaa iitä, ännää,

enkä pyöritellä pännää,

herraksi nyt mua luulla vois.

9. En tarvitsekaan paljon järkeä;

tää hattu vain on mulle tärkeä.

Jos en väsy odotukseen,

ministeriks’ hallitukseen

hattu tää mun vielä johdattaa.

Lähde: Pekkarinen, Tatu 1951: Iloinen testamentti: 115 valittua laulua. Koonnut Toivo Kärki. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.