Vaalilippujen hitaasta kiiruhtamisesta

Joululahjoista parhain?

Syrjäseutulaisen näkökulmasta Vaalilippujen hitaasta kiiruhtamisesta[1] Kirjoittanut Sivukulman Santeri

Ympäristöjen kaunistamisesta

Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 21.1.1937, s. 3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1889823?page=3 / Viitattu 21.2.2026

Älkää pelästykö, ei tässä tule nyt pitkiä höpinöitä! Kerronpahan vain lyhyen tositapaussarjan elävästä elämästä armon vuonna 1937. Tapahtumapaikka Suodenniemen pitäjä (pääasiallisesti) ynnä koko Suomen Tasavalta.

On presidentin valitsijamiesten vaalit. Viimeinen vaalipäivä klo 20.

Vaalilautakunta on paitahihasillaan (ei sentään paitasillaan). Puheenjohtaja katsoo kelloa, sanoo: »nyt», ja silloin alkaa laskeminen. »Ukko Pekka, Tanner, Kallio, Ståhlberg», hokevat laskijat ja peli käy kuin siimaa.

Klo 22.10 tulos selvillä Suodenniemellä. Klo 22.15 Porissa ja klo 22.20 Tampereella. Vaaliliput nopeasti pakettiin, nimet pöytäkirjoihin ja paketti joutuin postiin.

Vaalilautakunta huokaisee, pukeutuu ja painuu kiireen vilkkaa kotiinsa. Kello on silloin jo 24, ja nyt tulee vaalituloksia radiosta. Tulee etelästä ja pohjoisesta, aina Lappia myöten, tulee idästä sekä lännestä. Sitten tulee uni.

Aamulla tuo auto Aamulehden. Siinä on vallan tuhottomasti vaalituloksia. Avataan radio: sieltä tulee vielä enemmän. Klo 12 on vaalien tulos koko valtakunnassa suurin piirtein selvillä.

— — —

Mutta missä vaeltaa se vaalilippupaketti, joka lauantai-iltana niin kovalla kiireellä vietiin postiin? Eihän se missään vaella, se nukkuu postitoimiston lämpimissä suojissa. Paketin suuret lakkasilmät ikäänkuin hämmästyneinä kysyvät: tähänkö se kiire loppuikin?

Paketti lepäilee vielä sunnuntainkin Suodenniemellä. Se on jo unohtanut kiireensä ja ajattelee, että piruhan se oikeastaan olikin, joka kiireen maailmaan loi. — Ja taaskin yksi rauhallinen yö Suodenniemellä. Tosin omatunto pikkusen kolkuttaa, jotta onkohan tämä oikein sopivaa makailemista, mutta samassa paketti näkee sillä Lehtiniemen ja Kepulin tekemällä lakkasilmällään postiaikataulun toimiston seinällä. Paketti rauhoittuu. Makaaminenhan on laillista! Ja lailla maata rakennetaan!

Maanantaina ennen puolta päivää paketti herätetään ja nostetaan kärryille. Sitä paleltaa kovin Hyynilän kankaalla ja Mouhijärven vainioilla, mutta lopulta se kuitenkin — joskin vilusta sinisenä — pääsee Karkkuun. Pääseepä joskus junaankin ja ehkäpä vihdoin Poriin asti.

Mutta silloin on kansa jo kyllästynyt vaaliuutisiin! Mitäs se menneistä, vanhentuneista asioista. Kansa haluaa uutisia.

Tämä oli se surullinen tosikertomus. — Voi pakettiparkaa!

— — —

Eräs vaalilautakunnan hyväsydäminen jäsen, jota edellä mainitun vaalilippupaketin murheellinen vaellus säälitti, kysyi allepainetulta, että onkohan valtakunnan radio- ja puhelinlaitos mennyt sopimattoman paljon ajastaan edelle, vai olisivatko mahdollisesti täkäläiset postiolot jääneet noin ehkä pikkuriikkisen sinne häntäpään puolelle. — Mutta kuinkastas olisin tuohon osannut vastata! Koska kuitenkin tiedän, että arv. lukijat ovat ymmärtäväistä väkeä, käännyn täten lukijakunnan puoleen ystävällisesti pyytäen vastausta e. m. kysymykseen. Parhaasta perustellusta vastauksesta päätin — lehtemme taloudenhoitajan kanssa ensin pitkästi neuvoteltuani — antaa palkintona laatikon paperossia (ä 3:75) tai isohkon suklaalevyn voittajan valinnan mukaan. Vastaus voidaan vielä, mikäli se todella on järkevä, julkaista tässä lehdessä.

Jääden odottamaan arv. järkeviä vastauksia, merkitsen:

Ystävyydellä

Sivukulman Santeri

1. Tätä kirjoitusta ei alun perin ole varustettu otsikolla, vaan otsikko on annettu vasta kirjoitusta Wikiaineistoon tuotaessa.