Vaatimattomuudesta ja hieman autoistakin

Maanteistä ja vähän muustakin

Syrjäseutulaisen näkökulmasta Vaatimattomuudesta ja hieman autoistakin Kirjoittanut Sivukulman Santeri

Teoria ja käytäntö

Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 2.4.1931, s. 2-3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3185002?page=2 / Viitattu 8.2.2026

»Vaatimattomuus on hyve, joka kaunistaa», sanoo vanha sananparsi. Niin kyllä, mutta meitä länsisuomalaisia syytetään siitä, että me mukamas emme ollenkaan tunne edellämainittua kaunistuskeinoa. Sanotaan meidän olevan mahtailuhaluisia ja kovia pröystäilemään työtehollamme ja vanhalla viljelyskulttuurillamme y.m. — Kun tuollaista usein kuulee, niin ei ole ihme, vaikka lopulta itsekin alkaisi uskoa moisiin puheisiin.

Mutta kerrankos sitä ihmisistä pahaa puhutaan! Ja vielä niin hyvistä ihmisistä kuin me olemme. — Allekirjoittanut on nyt vasta huomannut, että kaikki tuollaiset moitejutut ovat vikapuhetta ja paljasta panettelua. — Me satakuntalaiset olemme Suomen vaatimattominta väkeä! — Kuka ei tätä puhetta usko, katsokoon verotusluetteloja ja veroilmoituksia! Silloin varmasti uskoo!

Niin todellakin. Mikä kaunis piirre esiintyykään noissa kuivannäköisissä luetteloissa ja ilmoituksissa! Niisti huomaa, miten kansa kautta linjan esiintyy vaatimattomana ja omaa minäänsä syvästi väheksyvänä. He tuovat itsensä niissä esille pieninä ja köyhinä. Oman työkykynsä he arvioivat »miinuksen puolelle», ja merkkiäkö ei näy siitä, että joku kerskuisi rahoillaan.

Eikö tämä kaikki siis todista sitä. että me olemme vaatimattomia? Vai rohkeneeko joku vielä epäillä? — Eihän toki.

Vielä rohkenemme ehdottaa, että mentäisiin vaatimattomuudessa yhä eteenpäin ja tehtäisiin kuten raumalainen seppämestari Nortamon jaarituksissa. Hän nim. veti veroilmoitusta laatiessaan pitkän viivan sille kohdalle, jossa sanotaan »kunnian ja omantunnon kautta» ja kirjoitti päälle lyhyesti ja kohteliaasti: »Ystävyydellä» sekä nimensä alle. — Kun noin tekee, niin voi olla samalla sekä vaatimaton että kohtelias, eikä silloin nuo juhlalliset sanat ole hyvää tunnelmaa pilaamassa.

Automiehetkin uskaltautuvat vähitellen ajelemaan Suodenniemen teitä talvikeleilläkin. Tässä joku päivä sitten kävi Pori—Tampereen linja-auto jälkiä tekemässä, ja matka kuulemma onnistui hyvin. — Tätä voidaan pitää hyvänä kevään merkkinä, ja varmaa on, että mihin yksi uskaltaa, siihen on kymmenen tulijaa perässä. Niin se on autoilun — samaten kuin muunkin elinkeinoelämän alalla. — Ensi kesänä muuten autoja vilisee teillämme tavallista enemmän. Kuuleman mukaan Tampereella pidetyssä linja-autoilijain aikataulukokouksessa ilmoittautui linjalle entisten lisäksi uusia tulokkaita. On siis jokseenkin varmaa, että kesällä pääsee täältä, joka suunnalle mihin aikaan tahansa. — Ja mikäpäs siinä. Terve tuloa vaan kaikki vanhat ja uudet autoilijat! Matkustajien runsaudesta emme kylläkään uskalla mennä mitään lupaamaan, mutta kuitenkin, kaikitenkin, eläköön vaan vapaa kilpailu! Mikäs onkaan meidän autottomien kannalta katsoen mukavampaa kuin niin pitkälle kehitetty kilpailu, että meille vielä maksettaisiin siitä hyvästä, kun jonkun autossa kuljemme. — —Niinpä niin. Me autottomat (jotka jo taidamme olla pienenä vähemmistönä) toivomme siis, että tulisi vaan yhä uusia ja uusia autoja korjatuille teillemme, jotta pyörät vain hyörisivät ja — markat pyörisivät. — Jotkut viisaina pidetyt miehet kyllä väittävät, että ne markat tuolla konstin pyörivät — maasta pois. Mutta kukapa tosi suomalainen olisi ennenkään tuollaisiin pikkuseikkoihin takertunut! Pääasiahan on, että markat pyörivät! Minne ne menevät, on aina ollut sivuasia ja niin kai nytkin — — .

Sivukulman Santeri