Vaini

Vaini. (Heine’n mukaan.) Kirjoittanut Heinrich Heine

I.

Sä säihkyvä tähdyt, mi yöhöni koitat

Ja katsehin hellin mun murenen’ voitat

Ja toivon saat mairehen palajamaan –

    Oi, kun et ois valhetta vaan!

Kas! Niin kuni meri päin paisuvi kuuta,

Mun hehkuvi sielun’ sull’ antamaan suuta,

Ett’ itkien riemusta loistoas’ jois –

    Oi, kun et vaan valhetta ois!?

II.

Kas! Illan aurinko kun maata pannen

Luo kultavaipan yli taivon kannen

Ja hehkuruskoin täyttää maan,

Niin luonnon toimekkaan taas viihtyy mieli,

Ja äänen saapi lemmen lintu vaan –

                    Satakieli.

Niin rinnassani myös, kun illan tullen

Luon yksin silmät luonnon vaihtelullen,

Saa uudet äänet kaikumaan;

Suloinen hurmos käy läp’ unelmaini,

Ja hiljan kuiskaisen mä avaraan:

                    Vaini! Vaini!

ae–ae [Rafael Laethén].

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. III. 1880. G. W. Edlund, Helsinki.