Valakia poeka

Valakia poeka Kirjoittanut Tatu Pekkarinen

Olin minä ennen valakia poeka,

mut päevä mun nuoton mustutti.

Heilain kiukut ja muailman pilikat,

nehän minun rintan ruostutti.

2. Mikähän se lie minun heilillen tullu,

kun se nyt ei ou ennallaan.

Se poskia mualoo, jatsia tanssii,

ja välit meillä on ihan rempallaan.

3. Kyllähän se ossoo ne saarlestonkitanssit

ja monellaeset nykyaejan rallingit,

eikä sillä ou ies vuatteita piällä

kun vyötärönauha ja kanningit.

4. Ostinhan minä sille villasen röejyn

kaapunnin kangaspuojista,

mut heili se sano, että heitä jo järveen,

sehä on jo poekessa muojista.

5. Eikä sille kelevanna, kun minä annon

yhen kerran yskänkaramellia.

Paperossitupakan se suuhunsa pannoo

ja pijan käet se syöp pikanelliä.

6. Sormuksen, jonka ostin heiliä varten,

heitän minä taskuun tallelle,

kirjutan minä sille erokirjan

paperossiloutan kannelle.

Lähde: Pekkarinen, Tatu 1951: Iloinen testamentti: 115 valittua laulua. Koonnut Toivo Kärki. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.