Valon ihme

Valon ihme. Kirjoittanut Heikki Välisalmi

Nyt rehevyyttä uhkuu utareet

maa-äidin armaan, emoist’ ensimmäisen.

Ken uskois, ett’ on äsken kestäneet

parmaansa talven pakkopaidan jäisen.

On kirkkautta silmän siintämiin,

yö, päivä toisillensa lyövät kättä.

Maa hukkuu hurman huumasäveliin,

riemujen runsaus hersyy herkeemättä.

Oi, yltäkylläisyyttä elämän,

oi, valon ihmeen suurta täyttymystä!

Pois rinnastas on paino ikävän

ja sielus soittaa onnen ylistystä.

On ylläs, allas riemun rusotus

ja päälläs päivä tulivaunuin ajaa,

sun mielessäsi kaartuu kaikkeus,

on unelmasi ilman äärtä, rajaa.

On suuri hetki suuren ihmisen

ja lyöty mahti pahan, halvan, erheen.

Taas kerran tuntee meistä jokainen

kuin lapsia me oltais yhden perheen.

Juhannuksena 1925.

Lähde: Välisalmi, Heikki 1936: Täysi päivä: runoja. Kustannusosakeyhtiö Kansanvalta, Helsinki.