Valon temppeli

Valon temppeli Kirjoittanut Jussi Lonkainen

Luo kaaret korkeiksi ja ovet avaroiksi,

ja alttarille sytä tuohukset,

vie seinät laajalle ja holvit korkeoiksi,

ja mataloiksi laita astuimet,

niin korkealle kupooleiden kulta,

ett’ auringon vois luulla tuovan tulta,

min keskeltä sois äänet kaukaiset.

Ah, anna kansan päästä ortten alle,

ja kädet nostaa ylös korkeuteen,

sen anna huutaa ylös taivahalle

tuo tulituska poven riutuneen,

suo nähdä sille valkeuden salat,

sen eteen avaa hengen laajat alat

ja kyllin juoda salli janonneen.

Tie avaa auki alttarille asti,

ja ota vastaan uhriantimet,

suo silmäin niiden, joita kyynel kasti,

nyt nähdä ovet aivan avoimet.

Ne paljastaneet ammoin ovat päänsä,

ne itkeneet on kauan ikäväänsä,

kun rannan raitaan veivät kantelet.

Oi, laske lapset uutten ortten alle,

nuo väkivallan, vainon kestäneet,

suo huutaa niiden ylös taivahalle

taas rintain vapautuneet säveleet.

He yhteisvoimin nosti kodin pylväät,

kas, kätkee uskon pyhän otsat ylväät,

ne taistellen on voittoon kulkeneet.

On kulkeneet, oi katsokaapa tänne,

on pilaristo taasen kohonnut.

Nyt katketkohon sieluista jo jänne,

mi oli tuntehemme kahlinnut.

Nyt riemuun vastaa oman kodin hirsi,

taas soida saapi sopusoinnun virsi,

mi kauan epätoivoon vaiennut.

Tää koti auringolle omistettu,

on valon täällä valta, herraus,

mi kallein uhrauksin rakennettu,

sit’ ei saa saaliiksensa riettaus.

Tää elon aavoilla on opastaja,

tienviitta ajan yössä, lohduttaja,

kun sielut täyttää raskas uupumus.

Siis puhtain mielin tänne sisään käykää,

tää koti omaksenne tuntekaa,

ja täällä riveihimme ennättäykää,

ja vala vapaudelle vannokaa. –

Jos minkä väkivalta tuhoaapi,

sen jälleen yhteishenki rakentaapi,

se kerran kunniaansa kohoaa.

Lähde: Lonkainen, Jussi 1928: Taistelun keskeltä: lausuntarunoja työväenjärjestöille. Osakeyhtiö Hämeen Kansa, Hämeenlinna.