Vanha mummo (Uotinen)
| Vanha mummo Kirjoittanut Mikko Uotinen |
- Istui kummulla vanha mummo
- kuunteli tarinoita.
- Kuunteli viestejä rajajoen
- viestejä vaikeoita.
- Kyynele silmässä vanhan mummon
- huokaili haikeasti,
- mummon poskia iltatuuli
- suuteli koleasti.
- Kertoi kummulla vanha mummo
- nuorille nouseville,
- kertoi ajasta entispäivän
- Karjalan orahille:
- »Taas ne rajalta viestit vierii
- kertoivat kauheoita,
- syttävät Karjalan kankahille
- surujen vaikeoita.
- Muistan aikoja entispäivän
- orjuutta ankarata,
- täälläkin seisoi kasakkaparvi,
- tais’ olla heitä sata.
- Orjia oltiin lahjotusmaiden
- raukkoja raatajoita,
- lakina herrain mielivalta
- ja kasakan pamppuloita.
- Riehui rivosti kasakkaparvet
- turmeli monta, monta,
- muistan selvästi, tunnen tarkasti:
- orjuus on onnetonta.
- Metsäkin silloin oli jo tullut
- kielletyks’ hedelmäksi,
- tapasi metsässä kasakka miehen
- hakkasi hengettömäksi.
- Ei ollut turvaa, ei ollut hoivaa
- elomme raunioilla,
- raskasta päivää, raskasta yötä
- tunsimme alati noilla.
- Muistan aikoja entispäivän
- ne oli mustia öitä,
- ne oli synkkiä syksyn teitä
- päiviä pimeöitä.
- Taas ne rajalta viestit vierii
- kertovat kauheoita,
- syttävät Karjalan kankahille
- kaihojen valkeoita.
- Onhan tuttuja tummat viestit
- Karjalan kankahälla,
- peittävät Karjalan kantelonkin
- surujen sammalilla.»
Lähde: Uotinen, Mikko 1908: Iltaruskoja. Työväen sanomalehtiosakeyhtiö, Helsinki.