Vanham boja valitus
| Vanham boja valitus. Kirjoittanut Hj. Nortamo |
- Kyll räkning o semne, ett flikklapse muuttu,
- Ja muuttuva niim bali huanomaks vaa,
- Ett kon dätä fundeera, oikke siins suuttu,
- Eik lainkka stää harmi pois miälestäs saa.
- Heilp pääknupp on däynnk kaikengaldassi aatteit,
- Joist enne ei hualitt ei merkkikä juur.
- Ja kat heijä askreitas, kat heijä vaatteit.
- Niis huama, ett mailmas o surkkius suur.
- Heil’ liiveis o seitmändoist krääkki ja lenkki.
- Ja piukkaham brassatt, ett ihmettle mnää,
- Kui lainkka hes semsis saa vedetyks henkki,
- Kyll vailnaiseks vissi se toimitus jää.
- Em mnää tiäd, jos sillp pidäis naurat taikk itki,
- Nep parselli ova niin glookusten deht,
- Ko niis ovak knapikki selkruatto pitki,
- Ja kaulaukk nii suur, etei kattos sinnk keht.
- Heillk kengis on dupsu ja suippneva nirko,
- Ja kalossip pääll, ettei kipakak kast.
- Mutt virskiri, raamatt ja lukkri ja kirko
- Heild unhottus saa, se o surkkia vast.
- Ja hiusrusting täynn valla neoloi ja naoloi,
- Om börröseks poldett ja jakkaust vaill.
- Ja treijuis o rihmoi ja nuori ja paoloi.
- Hek kaupungilaisiks jo ruppeva maill.
- He mamselleit o, eik het turppeit viit tonkki,
- Jos tarhaha öksyvä, voi suas hiis!
- He hakkava liäppeihis ooderkolonkki
- Ja haistan go Saaroni liljap presiis.
- Ja tanseis hef fliitova hiljasse yähö,
- Ei siihe heild aikka eik harttautt puut.
- Mutt pankkast nek kambraati lailissen dyähö,
- Nii nokk heill o nyrppeis ja väändleväs suut.
- Kyll flika o muuttunn, mnuun däyty se sanno,
- Ja miälestän niim bali huanomaks tull,
- Ett naima en men, se mnää luppa ja vanno,
- En mens, sill ett sillo mnää olsi vast hull.
Lähde: Lausunto-ohjelmaa. 1920. Kaunoluvun opetusta ja esitystä varten koonnut Onni Savola. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo.