Varpunen (Poppius)

Varpunen. (Painettu ?) Kirjoittanut Abraham Poppius

Ilmestynyt Mehiläinen-lehdessä 2/1859 hiukan erilaisessa muodossa.

”Varpunen, sä räivä,

Joka talvipäivä

Kärkyt seutuvilla kartanon.

Jos ois sulla mieltä,

Pahan ilman tieltä

Menisit, kuin pääsky mennyt on.”

”Päällä kurkihirren

Pidät ääntä virren,

Kadehdittun’ yli kaiken maan.

Eikä kukaan pidä

Sirkutustas sitä

Laulun arvoisana ollenkaan.”

Varpunen se vastaan,

Tuuditellen lastaan,

Pilpatti ne syyt,

Miks ei täältä lennä,

Miks ei pois voi mennä,

Niinkuin kiurut ja kuin peltopyyt.

”Syy on isä vainaan,

Miks hän meni naimaan,

Harmajana, päistäröityn päin!

Elänyt ei kauan,

Jätti lapsilauman.

Minä pahnan pobjimmaiseks jäin,”

”Tuskin vielä lensin,

Kun jo kurjet ensin

Läksi matkatielle ajallaan;

Vaikk’ ol’ vilja vielä

Kokematta siellä

Haasioilla tai myös hajallaan.”

”Minä kiljuin heille:

Eipä kiiruu meille,

Ennen kuin nää kaikki syödyks saan.

Mutta syönnin alla

Pakkanen ja halla

Jääksi jähmetytti järven, maan.”

”Kun ois silloin tiennyt,

Kuinka nyt on vienyt

Talvi kaiken, minkä kasvoi maa,

Öisin lentänynnä,

Muiden kanssa ynnä,

Vaivallakin valtameren taa.”

”Vaan kun päivä palaa,

Kultiansa valaa,

Yli hangen, yli meren, maan,

Talvi herkiääpi,

Kevät kerkiääpi, –

Silloin uuden mielen saan.”

”Kosiin menen, palan,

Luvan saan, teen valan

Minun kultakaunoiselleni.

Pian työtä lisää

Taivaallinen Isä

Mulle ja mun ainoiselleni.”

”Ensin tehdään pesää,

Sitten pitkin kesää

Pesä pienoisilla täytetään.

Niist’ on kyllin työtä

Niitä juottaa, syöttää,

Niitä pellollakin käytetään.”

”Nyt mä pidän majaa

Pitkin katon rajaa,

Enkä niinkään ole turvatta.

Vasten Luojan mieltä

Räystähältä sieltä

Eipä varpuistakaan murhata.”

Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.