Siirry sisältöön

Varpunen (Poppius)

Wikiaineistosta
Varpunen.
(Painettu ?)
Kirjoittanut Abraham Poppius
Ilmestynyt Mehiläinen-lehdessä 2/1859 hiukan erilaisessa muodossa.


”Varpunen, sä räivä,
Joka talvipäivä
Kärkyt seutuvilla kartanon.
Jos ois sulla mieltä,
Pahan ilman tieltä
Menisit, kuin pääsky mennyt on.”
”Päällä kurkihirren
Pidät ääntä virren,
Kadehdittun’ yli kaiken maan.
Eikä kukaan pidä
Sirkutustas sitä
Laulun arvoisana ollenkaan.”
Varpunen se vastaan,
Tuuditellen lastaan,
Pilpatti ne syyt,
Miks ei täältä lennä,
Miks ei pois voi mennä,
Niinkuin kiurut ja kuin peltopyyt.
”Syy on isä vainaan,
Miks hän meni naimaan,
Harmajana, päistäröityn päin!
Elänyt ei kauan,
Jätti lapsilauman.
Minä pahnan pobjimmaiseks jäin,”
”Tuskin vielä lensin,
Kun jo kurjet ensin
Läksi matkatielle ajallaan;
Vaikk’ ol’ vilja vielä
Kokematta siellä
Haasioilla tai myös hajallaan.”
”Minä kiljuin heille:
Eipä kiiruu meille,
Ennen kuin nää kaikki syödyks saan.
Mutta syönnin alla
Pakkanen ja halla
Jääksi jähmetytti järven, maan.”
”Kun ois silloin tiennyt,
Kuinka nyt on vienyt
Talvi kaiken, minkä kasvoi maa,
Öisin lentänynnä,
Muiden kanssa ynnä,
Vaivallakin valtameren taa.”
”Vaan kun päivä palaa,
Kultiansa valaa,
Yli hangen, yli meren, maan,
Talvi herkiääpi,
Kevät kerkiääpi, –
Silloin uuden mielen saan.”
”Kosiin menen, palan,
Luvan saan, teen valan
Minun kultakaunoiselleni.
Pian työtä lisää
Taivaallinen Isä
Mulle ja mun ainoiselleni.”
”Ensin tehdään pesää,
Sitten pitkin kesää
Pesä pienoisilla täytetään.
Niist’ on kyllin työtä
Niitä juottaa, syöttää,
Niitä pellollakin käytetään.”
”Nyt mä pidän majaa
Pitkin katon rajaa,
Enkä niinkään ole turvatta.
Vasten Luojan mieltä
Räystähältä sieltä
Eipä varpuistakaan murhata.”


Lähde: Koitar: Savo-Karjalaisen Osakunnan albumi. I. 1870. Savo-Karjalainen Osakunta, Helsinki.