Varpuselleni (Avellan)
Ulkoasu
Varpuselleni. Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg |
- Sua, varpukainen, holhon hartahasti,
- Ja itku silmissäin
- Ma ohranjyvät luen useasti,
- Kut noukit kädestäin.
- Sua armastellen, vaikket uljaella
- Voi höyhenvarjollas;
- Sun tunnen, vaikkei nokkas ilmoitella
- Voi ääntä rinnastas.
- On verhos tumma, kieles kieltä vailla
- Kuin yöhyt solkenaan.
- Et kiillä, etkä laula kertun lailla,
- Oot ystäväinen vaan.
- Sua julmaks’ huudetaan ja kummastellaan,
- Ett’ sua suosinkaan;
- Mut ootpa hellä: – miksi oudostellaan?
- Muut’ enpä vaadikkaan.
- Kun vaattehistas sua naureskellaan,
- Sa katsot holhojaan;
- Ja höyhenyistäs kullat hohtehellaan
- Ei sais mun antamaan.
- Muut liverrystä keltasirkkuin kiittää
- Ja ääntä kanarein; –
- Ma etsin olentoista vaan, jon liittää
- Ma saisin rinnoillein.
- Ei katso lempi muodon kauneutta,
- Ei siitä kylliks’ saa;
- Se iloitsee vaan autuallisuutta,
- Jon muissa nostattaa.
- Kun riemuiten sa noukit kämmenyistä,
- Joll’ istut, pienoinen;
- Sa etkös kosta mulle hellytystä,
- Sa etk’ oo kaunoinen?
- Ma suosiolla tahdon onnistella
- Sun kevääs pikaisen;
- Ja haudalles, kun kuolet, vuodatella
- Sitt’ kaipuun kyynelen.
Lähde: Runeberg, Johan Ludvig 1874: Runoelmia. Suomentanut Edvin Avellan. K. E Holm, Helsinki.