Venäjän alamaisten oikeus hankkia kiinteistöjä

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Asetus 1851[muokkaa]

Keisarillisen Majesteetin
Armollinen
A s e t u s
ehdoista, joilla kiintiää omaisuutta saadaan hallita Suomessa.
Annettu Helsinginkaupungissa 25 p. Helmikuuta 1851.


ME NIKOLAI Ensimäinen, Jumalan Armosta, Keisari ja Itsevaltias yli kaiken Venäjänmaan, Suomen Isoruhtinas ym. ym. ym.

Teemme tiettäväksi: että Me, - nähtyä eri-tavoilla noudatetuksi Suomen Isoruhtinanmaassa seurattavia asetuksia oikeudesta kiintiän omaisuuden saantoon ja haltiuteen siellä, - olemme hyväksi löytäneet, viimeisen Tammikuun 17 (29) päivänä, Armossa selittää:

1) että ei muilla, kuin joilla on kanssaporvarin oikeus Suomessa, ole oikeutta siellä saada ja hallita kiintiää omaisuutta, jos eivät siihen ole saaneet Meidän erityistä Armollista lupaamme; jonka seuraksi älköön lain kuulutusta ja kiinnekirjaa myöskään sellaiseen omaisuuteen muilla ehdoilla annettako;

2) että, erittäin tästä, Venäjän aatelismiehillä, niinkuin ennenkin, on oikeus, noudattain mitä Isoruhtinanmaan Lait säätävät, hankkia itsellensä ja hallita kiintiää omaisuutta Suomessa, ilman siihen kussakin eri tapauksessa hankittua Armollista lupaa; ja

3) että ne Venäjän alamaiset ja ulkomaalaiset, jotka ennen tätä ovat saaneet epäämättömän haltiuden kiintiään omaisuuteen Suomessa, pitää annettaman pysyä sen nautinnossa. Jonka jälkeen kaikki asianomaiset itsensä alamaisuudessa ojentakoot. Helsinginkaupungissa 25 p. Helmikuuta 1851.

Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen jälkeen ja korkiassa Nimessä,
Hänen Suomeen asetettu Senaattinsa:
L. G. v. HAARTMAN.
C. CRONSTEDT.
PEHR TÖRNQVIST.
W. FORSMAN.
FREDR. WILH. PIPPING.
LARS SACKLEEN.
A. F. R. de la CHAPELLE.
B. U. BJÖRKSTEN.
AUGUST LOHMAN.
O. R. REHBINDER.
Carl S. Forssman.

Asetus 1879[muokkaa]

(Julkiluettava saarnastuolista).


Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus,
sisältävä lisäyksen armolliseen asetukseen 25 p:ltä Helmikuuta 1851, ehdoista kiinteän omaisuuden hallitsemiselle Suomessa.
Annettu Helsingissä, 11 p:nä Maaliskuuta 1879.


Me ALEKSANDER Toinen, Jumalan Armosta, koko Venäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas, y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Suomen Senaatimme alamaisesta esityksestä sekä katsoen myöskin maan Kenraalikuvernöörin kehoitukseen, olemme Me katsoneet hyväksi, lisäykseksi armolliseen asetukseen 25 p:ltä Helmikuuta 1851, ehdoista kiinteän omaisuuden hallitsemiselle Suomessa, armossa määrätä että jokaisella, jolla ei ole Suomen kansalaisoikeutta, mutta joka kuitenkin on joko saanut erinäisen armollisen lupamme hankkia ja hallita kiinteätä omaisuutta Suomessa taikka myöskin sanotun asetuksen perustuksella muuten on oikeutettu omaamaan ja hallitsemaan semmoista omaisuutta Suomessa, pitää, jos ei hänellä ole asuntonsa ja kotonsa siinä paikkakunnassa, jossa kiinteimistö on, siellä puolestansa oleman asianomaisesti valtuutettu asiamies, jonka Lääninhallitus sitä varten hyväksyy, ja että siis, missä asiamiestä ei ole asetettu, haaston tahi muun lakiin perustuvan ilmoituksen suhteen jutuissa ja asioissa, jotka koskevat kiinteimistöä tahi omistusoikeudesta siihen johtuvat, pitää niin meneteltämän kuin olisi kiinteimistön-omistaja tiettävästi paikkakunnalla oleskeleva, sekä että haasto tahi ilmoitus, jos ei häntä kuitenkaan voida sillä tavata, saapi tapahtua sillä tavalla ja siinä järjestyksessä kuin viimeinen momentti Oikeudenkaaren 11 luvun 7 §:ssä säätää. Jota kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 11 p:nä Maaliskuuta 1879.

Keisarillisen Majesteetin Oman Päätöksen mukaan
ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaatinsa:
J. M. NORDENSTAM.
E. af FORSELLES.
TH. THILÉN.
EMIL FORSMAN.
J. PH. PALMÉN.
TH. THILEN.
W. ZILLIACUS.
G. EHRSTRÖM.
J. F. Pipping.

Asetus 1891[muokkaa]

Suomen Suuriruhtinanmaan Asetus-kokoelma 16.2.1891/5.


Keisarillisen Majesteetin Armollinen Asetus
Venäjän alamaisen oikeudesta hankkia ja hallita kiinteätä omaisuutta Suomessa.
Annettu Helsingissä, 16 p:nä Helmikuuta 1891.


Me ALEKSANDER Kolmas, Jumalan Armosta, koko Wenäjänmaan Keisari ja Itsevaltias, Puolanmaan Tsaari, Suomen Suuriruhtinas y. m., y. m., y. m. Teemme tiettäväksi: Tehdystä alamaisesta esityksestä olemme Me, muuttaen muutamissa kohdin armollisen asetuksen 25 p:ltä Helmikuuta 1851 ehdoista kiinteän omaisuuden hallitsemiselle Suomessa ja armollisen asetuksen 11 p:ltä Maaliskuuta 1879, joka sisältää lisäyksen vastamainittuun asetukseen, nähneet hyväksi armossa säätää ja määrätä seuraavaisesti:

1 §.

Venäjän alamainen, jolla, Keisarikunnan lain mukaan, on oikeus siellä hankkia ja hallita kiinteätä omaisuutta, olkoon oikeutettu Suomessakin hankkimaan ja hallitsemaan sellaista omaisuutta.

Mooseksen uskolainen älköön kuitenkaan hankkiko tahi hallitko kiinteätä omaisuutta tässä maassa.

2 §.

Asiakirja, joka lainhuudatusta haettaissa tuodaan esiin sen todistamiseksi että Venäjän alamaisella on oikeus hankkia kiinteätä omaisuutta Keisarikunnassa, on, jos ei ole selville saatu että asiakirjan antanut viranomainen on ollut siihen oikeutettu, tuomioistuimen lähetettävä Suomenmaan Kenraalikuvernöörin kansliaan semmoisen selvityksen hankkimista varten ennenkuin lainhuutoa saadaan antaa.

3 §.

Jos Venäjän alamainen, joka Suomessa hallitsee kiinteätä omaisuutta, ei asu siinä paikkakunnassa, jossa omaisuus on, asettakoon edestänsä mainittuun paikkakuntaan asianmukaisen edusmiehen, jonka läänin Kuvernööri hyväksyy. Jos ei sellaista edusmiestä ole ja jos ei myöskään häntä itseä tavata kiinteistöllä milloin haaste tahi muu lakiin perustuva ilmoitus on hänelle toimitettava jutussa tahi asiassa, joka koskee kiinteistöä taikka omistus-oikeudesta siihen tahi hallinnosta johtuu, silloin haaste tahi ilmoitus laillisella vaikutuksella kiinnitettäköön tilan asuinhuoneuksen oveen.

Jos kuitenkin se, jolla on palstatila tahi joka arennilla pitää maa-aluetta ja käyttää maata pääasiallisesti asuntotonttina, paikkakunnan kruunun-nimismiehelle kirjallisesti on ilmoittanut oikean asuinpaikkansa Keisarikunnassa, älköön hän olko velvollinen edusmiestä asettamaan. Jos ei häntä sitte tavata ilmoitetussa paikkakunnassa, niin olkoon noudatettavana, mitä edellisessä momentissa on säädetty.


Tätä kaikki asianomaiset alamaisuudessa noudattakoot. Helsingissä, 16 p:nä Helmikuuta 1891.


K e i s a r i l l i s e n   M a j e s t e e t i n   Oman Päätöksen mukaan
ja Hänen Korkeassa Nimessään,
Suomeen asetettu Senaattinsa:
J. PH. PALMÉN.
G. v. ALFTHAN.
H. MOLANDER.
THEODOR CEDERHOLM.
FR. LERCHE.
Z. YRJÖ-KOSKINEN.
K. F. IGNATIUS.
N. K. HORNBORG.
ISAK FELLMAN.
S. W. von TROIL.
V. PROCOPÉ.
A. E. ARPPE.
SUNE BJÖRKSTÉN.
AUGUST NYBERGH.
S. W. HOUGBERG.
J. G. SOHLMAN.
EMIL STRENG.
OSCAR GYLLING.
Theod. Bergelund.

Asetus 1903[muokkaa]

Suomen Suuriruhtinaanmaan Asetuskokoelma 7.12.1903/53.


134.

Armollinen Asetus
Venäjän alamaisten oikeudesta hankkia kiinteätä omaisuutta Suomessa.


Hänen Majesteettinsa Keisari on Suomen Kenraalikuvernöörin alamaisesta esityksestä Skiernievicessä ollessaan Lokakuun 28 (Marraskuun 10) p:nä 1903 suvainnut, muuttaen Armollisen Asetuksen Helmikuun 16 p:ltä 1891, Armossa vahvistaa seuraavan asetuksen Venäjän alamaisten oikeudesta hankkia kiinteätä omaisuutta Suomessa.

Venäjän alamaisten, joilla ei ole Suomen kansalaisoikeutta, sallitaan hankkia kaikenlaista kiinteätä omaisuutta Suomessa ja hallita sitä samojen perusteiden mukaan, mitkä ovat voimassa syntyperäisiin suomalaisiin nähden. Tätä määräystä ei uloteta Mooseksen uskolaisiin, joihin nähden voimassa olevissa asetuksia säädetyt rajoitukset jäävät voimaansa ja vaikutukseensa.

Ministerivaltiosihteeri Plehwe.