Veronmaksajista

Riitelyn taidosta

Syrjäseutulaisen näkökulmasta Veronmaksajista[1] Kirjoittanut Sivukulman Santeri

Oodi autoille ja niiden kuljettajille

Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 17.1.1935, s. 2-3. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/1889773?page=2 / Viitattu 17.2.2026

Joku mies — vai oliko se nainen? — on joskus sanonut, että tämä maailma on kiverä ja kavera kuin pukin sarvi. — Ja paikalleen se sanoikin! Onhan koko tämä elämisen meininki järjestetty niin nurinkuriseksi, että rauhallisinkin ihminen toisinaan pakkaa hermostumaan.

Ajatelkaapas nyt esim. tätäkin seikkaa: Yksitoista kuukautta vuodessa me saamme tuskitella tulojemme pienuutta. Olemmepa sitten rusthollari, äveriäs rovasti tai tilapäisansioista elävä sekatyöläinen, niin tulomme ovat pienet, liian pienet. Syrjäiset ehkä joskus pitävät niitä riittävinä, mahdollisesti suurinakin, mutta mitä ihmisten puheista, sillä itsehän ne parhaiten tiedämme. — Juu, ja kun me sitten vähitellen totumme siihen ajatukseen, että sisääntulomme tosiaankin ovat vähäisiä, kohtuuttoman vähäisiä, niin eiköstäs vaan ole — ilmeisesti kiusalla — yksi kuukausi vuodessa sellainen, jolloin tulomme tuntuvat suurilta, liian suurilta.

Tämä merkillinen kuukausi alkaa juuri näihin aikoihin. Kun me tutkimme esim. Paikallissanomien ilmoitusosastoa, näemme siellä kuulutuksen, jonka alla seisoo: Taksoituslautakunta. Se peloittava sana ja vielä peloittavampi kuulutus panee meidät vavisten tarttumaan kynään ja laskemaan ynnälaskua viime vuoden tuloistamme. Laskun tulos on hämmästyttävä: tulomme ovat olleet liian suuret! — Epäilemme noituutta ja räknäämme uudelleen. — Taas sama surullinen tulos.

Tietenkin me, n.s. verovelvolliset joille ei suotta ole opetettu vähennyslaskun jaloa taitoa, saisimme laskelmamme sentään hieman siedettävän näköisiksi, joskus oikein kauniiksikin. Mutta taksoituslautakunta suosii mieluummin ynnälaskua ja pakkaa näin ollen »sotkemaan konseptit». Niinpä saammekin loppujen lopuksi todeta, että tulomme — nimittäin edellisvuoden — ovat liian suuret.

Suotta ei sanota, että todellisuus on tarua ihmeellisempi.

* * *

Sillä seikalla, että meidät näin tammi—helmikuun vaiheilla värteerataan suurituloisiksi ja mielestämme hieman liiankin äveriäiksi kansalaisiksi, on muuten oma, ihmeellinen vaikutuksensa. Olen pannut merkille, että ihmiset juuri verotusaikana ovat harvinaisen puheliaita ja pirteitä. Vallankin »ruikutuskokouksissa» voi ilokseen havaita kansamme rikkaat hengenlahjat. Ei ole Väinämöisen mahti vielä mennyt maan rakohon. Hän tosin teki sanan voimalla yhtä ja toista ihmeellistä, lauloi m.m. Joukahaisen suohon, mutta niin meheviä vitsejä, joita »ruikutuskokouksissa» kuulee, ei ainakaan Kalevala tiedä kertoa Väinämöisen osanneen.

Lopuksi pieni keskustelu, joka sattui erään kunnan verovalituskokouksessa:

Tarkastuslautakunnan »eteen» saapuu vuorollaan verovelvollinen, eräs isäntä, joka arveli saaneensa liikoja äyrejä. Hän sanoo kohteliaasti »hyvän päivän» ja esittää senjälkeen valituksensa. Isännänpalkkaa on hänen mielestään lyöty liian rotevasti ja siitä pitäisi vähentää. Hän kysyy, antaen katseensa siirtyä puheenjohtajasta jäseniin, että »eikös vähennys olekin kohtuullista», mutta kun lautakunta vaikenee, kaivaa isäntä taskustaan paperin, vie sen puheenjohtajalle ja sanoo:

— »Jos ette muuten usko, niin tässä on lääkärintodistus. Kotiranta tutki mun äsken ja todisti, että minä olen raihnainen mies. Tästä paperista näkyy, mitä kaikkia tauteja minä sairastan.»

— Puheenjohtaja: »En minä tästä osaa lukea isännän tauteja.»

— Isäntä ottaa todistuksensa puheenjohtajalta, katsoo lautakunnan jäseniin ja kysyy: »Olisiko lautakunnassa sattumalta ketään lukutaitoista henkilöä?»

Siinä todistuksessa oli latinankieliset taudinnimitykset — tietäähän ne lääkärit — ja puheenjohtaja taisi ottaa koko jutun hieman noin niinkuin leikin kannalta. — Mutta isännän viimeinen kysymys kuvaa sattuvasti verotettujen »tunteita» tähän aikaan vuodessa.

Sivukulman Santeri

1. Tätä kirjoitusta ei alun perin ole varustettu otsikolla, vaan otsikko on annettu vasta kirjoitusta Wikiaineistoon tuotaessa.