Vosikan viimeinen virsi autovallan alkaessa

Vosikan viimeinen virsi autovallan alkaessa Kirjoittanut Tatu Pekkarinen

1. Mä päivän olen kuskipukill’ saanut odottaa

ja istuu nokottaa,

ett’ selkää pakottaa,

mut kyytiä ei yhtään ole multa tilattu.

Nyt vosikoitten ammatti on aivan pilattu.

Hohhoijaa, kun ennen ajuri

herroiksi vain eli niinkuin majuri.

Ei maattu levossa,

vaan aina menossa

kyytii ajettiin näin selkäkenossa.

2. Nyt autopiilit joka puolell’ täällä pörisee

ja torvet törisee,

talot tärisee.

Nyt muodissa on kaikellaiset fordiväkkärät,

joita ohjaa puolihullut äijänkäkkärät.

Hohhoijaa, kuinka saavatkaan

moiset äijänkuvat olla irrallaan.

Ne on aika maunuja,

kun ne särkee vaunuja,

ovat jalankulkijoitten kauhuja.

3. Kun käyntihin ne laittelee noit’ autorukkejaan,

niin aivan nauramaan

se hevosetkin saa.

Ne hikipäässä veivittää kuin posetiiviä.

Kyll’ autosta en antais’ yhtä vanhaa liiviä.

Hohhoijaa, kyll’ koni potkaisee,

kun se kauroja vain hiukan hotkaisee.

Ja kun piispa viuhasee,

se kohta iukasee

ja häntä sojoss’ mennä piukasee.

4. Jos sivistynyt ihminen ois’ arka arvostaan,

niin autoll’ ajamaan

ei lähtis milloinkaan.

Siinähän saa istua kuin pärekopassa

ja pentsiinihöyryn tuoksukin on aina nokassa.

Hohhoijaa, siinä pyykissä

itsens’ häpäisee vain autokyydissä.

Kun siinä ajelee,

niin maine alenee,

tuskin todistajaks’ enää kelvannee.

5. Mutt’ vosikka on kulkuneuvo kunnon ihmisten,

sen tietää jokainen,

mä itse kehuen.

Sillä kelpaa ajellakin paikass’ julkisess’,

poliisikin kunnioittaa ohikulkiess’.

Hohhoijaa, eikös joku tääll’

olis’ vähän niinkuin lystinpitopääll’?

Minä lähden ajamaan,

vaikka alle taksan vaan,

kunhan juomarahat hyvät annetaan.

Lähde: Pekkarinen, Tatu 1951: Iloinen testamentti: 115 valittua laulua. Koonnut Toivo Kärki. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.