Wannseen konferenssin pöytäkirja

Kohteesta Wikiaineisto
Siirry navigaatioon Siirry hakuun

Leima: Erittäin salainen (Geheime Reichssache)

30 kopiota / 16. kopio

Kokouksen pöytäkirja.

I.[muokkaa]

Seuraavat henkilöt ottivat osaa lopullisesta ratkaisusta käytyyn keskusteluun Berliinissä, Grossen Wannseessa nro. 56/58 20. tammikuuta 1942.


  • Gauleiter, tohtori Meyer - Itäisten miehitettyjen alueiden ministeriö
  • Valtakunnantoimistojohtaja, tohtori Leibbrandt - Itäisten miehitettyjen alueiden ministeriö
  • Valtiosihteeri, tohtori Stuckart - Valtakunnan sisäministeriö
  • Valtiosihteeri, Neumann - Nelivuotissuunnitelman delegaatti
  • Valtiosihteeri, tohtori Freisler - Valtakunnan oikeusministeriö
  • Valtiosihteeri, tohtori Buehler - Kenraalikuvernementin virasto
  • Alivaltiosihteeri, tohtori Luther - Ulkoasiainvirasto
  • SS-Oberführer Klopfer - Puoluekanslia
  • Ministeriöjohtaja Kritzinger - Valtakunnankanslia
  • SS-Gruppenführer Hofmann - Rotu- ja asutusasiantoimisto
  • SS-Gruppenführer Müller - Valtakunnan pääturvallisuusvirasto
  • SS-Obersturmbannführer Eichmann - Valtakunnan pääturvallisuusvirasto
  • SS-Oberführer tohtori Schöngarth, Turvallisuuspoliisin ja SD:n käskynhaltija - Puolan kenraalikuvernementti
  • SS-Sturmbannführer tohtori Lange, Turvallisuuspoliisin ja SD:n komentaja - Latvian osasto, sekä turvallisuuspoliisin ja SD:n varapäällikkö Eestissä.

II.[muokkaa]

Kokouksen alussa turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikkö, SS-Obergruppenführer Heydrich, ilmoitti että valtakunnanmarsalkka on nimittänyt hänet hoitamaan juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun valmistelua ja kertoi, että tämä kokous on kutsuttu selvittämään perustavanlaatuisia kysymyksiä. Valtakunnanmarsalkka toivoo kokouksessa saatavan aikaan luonnoksen, joka käsittelee juutalaiskysymyksen lopullista ratkaisua Euroopassa koskevia järjestelyllisiä, tosiasiallisia ja materiaalisia tarpeita. Tämä vaatii kaikilta asiaa koskevilta toimistoilta välitöntä ja aloitteellista yhteistyötä. Reichsführer-SS ja Saksan poliisin päällikkö nimitettiin hoitamaan juutalaiskysymyksen lopullisen ratkaisun virallinen käsittely maantieteellisistä rajoista välittämättä.

Turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikkö, SS-Obergruppenführer Heydrich antoi sittemmin lyhyen selonteon tähänastisesta taistelusta tätä vihollista vastaan, olennaisten kohtien ollessa seuraavat:

a) Juutalaisten karkoittaminen Saksan kansan elinpiiristä

b) Juutalaisten karkoittaminen Saksan kansan elintilasta

Toimenpiteeksi näiden päämäärien tavoittamiseksi aloitettiin valvottu ja laajennettu kiihdytys juutalaisten maastamuutolle Valtakunnan alueelta, ainoana mahdollisena keinona siihen aikaan.

Valtakunnanmarsalkan määräyksestä tammikuussa 1939 perustettiin Valtakunnan keskustoimisto juutalaisten poismuuttoa varten, jonka johtoon asetettiin turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikkö. Sen tärkeimmät tehtävät olivat:

a) suorittaa kaikki tarvittavat järjestelyt juutalaisten laajennetun maastamuuton edistämiseksi,

b) kanavoida maastamuuttovirtaa

c) vauhdittaa maastamuuttoa jokaisen yksittäisen tapauksen kohdalla.

Kaiken tämän tarkoitus oli puhdistaa Saksan elintila juutalaisista laillisella tavalla.

Jokainen toimintaan osallistunut toimisto havaitsi menettelytapojen mukaisessa valvotussa ja laajennetussa maastamuutossa haittapuolia. Toistaiseksi toimistot olivat kuitenkin sietäneet järjestelyä parempien keinojen puuttuessa.

Maastamuuttoa koskenut työ tuli myöhemmin ongelmaksi Saksan lisäksi niiden maiden viranomaisten keskuudessa, joihin maastamuuttovirta oli ohjattu. Rahoitusvaikeudet, kuten eri ulkomaisten hallitusten nousevat maihinnousumaksut, kuljetustilan puute, maahansaapumislupien määrällisen rajoittamisen kasvu, maahanmuuttolupien peruminen ja maahanmuuttoon liittyvien vaikeuksien määrällinen lisääntyminen normaalista poikkeavalla tavalla. Näistä vaikeuksista huolimatta 537 000 juutalaista lähetettiin pois maasta vallanoton ja takarajaksi asetetun päivämäärän 31. lokakuuta 1941 välisenä aikana. Näistä juutalaisista

arviolta 360 000 oleskeli Saksan valtakunnan alueella 30. tammikuuta 1933

arviolta 147 000 oleskeli Itävallassa 15. maaliskuuta 1939

arviolta 30 000 oleskeli Böömin ja Määrin protektoraatissa 15. maaliskuuta 1939

Juutalaisille tai heidän juutalais-poliittisille järjestöillensä lankesi poismuuton rahoitus. Köyhien juutalaisten jäämisen välttämiseksi seurattiin periaatetta, jonka mukaan varakkaiden juutalaisten täytyi kustantaa köyhien juutalaisten maastamuutto; tämä järjestettiin määräämällä sopiva verotus, toisin sanoen tulojen mukaan määrätty emigraatiovero, jota käytettiin köyhien juutalaisten maastamuuton rahoituksen järjestämiseksi.

Erikseen tarvitun valtakunnanmarkoista muodostuneen valuutan lisäksi poismuuttajan täytyi esittää myös ulkomaan valuuttaa maihinnousun yhteydessä. Saksan ulkomaanvaluuttakassan säästämiseksi Saksassa olevien juutalaisjärjestöjen avulla ulkomaiset juutalaiset rahoitusorganisaatiot asetettiin vastuuseen sopivan ulkomaanvaluuttamäärän järjestämiseksi. Lokakuun 30. 1941 mennessä nämä ulkomaiset juutalaiset lahjoittivat yhteensä n. 9,5 miljoonaa dollaria.

Sillä aikaa Reichsführer-SS ja Saksan poliisin päällikkö oli kieltänyt juutalaisten maastamuuton siitä sodan aikana seuraavien vaarojen ja idän tarjoamien mahdollisuuksien vuoksi.

III.[muokkaa]

Toinen mahdollinen ratkaisu on nyt asettunut maastamuuton sijalle, toisin sanoen juutalaisten evakuointi itään, sillä oletuksella että Führer antaa asiaankuuluvan suostumuksensa etukäteen.

Nämä toimet ovat kuitenkin tarkoitettu väliaikaisiksi, mutta juutalaiskysymykseen tulevassa lopullisessa ratkaisussa tarvittavaa käytännön kokemusta kerätään jo.

Euroopan juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu tulee koskettamaan arviolta yli 11 miljoonaa juutalaista, jaettuna yksittäisiin valtioihin seuraavasti:


  • Valtio, Määrä

A.[muokkaa]

  • Saksa 131 800
  • Itävalta 43 700
  • Itäiset alueet 420 000
  • Kenraalikuvernementti 2 284 000
  • Bialystok 400 000
  • Böömin ja Määrin protektoraatti 74 200
  • Viro - vapaa juutalaisista -
  • Latvia 3 500
  • Liettua 34 000
  • Belgia 43 000
  • Tanska 5 600
  • Ranskan miehitetty alue 165 000
  • Ranskan miehittämätön alue 700 000
  • Kreikka 69 600
  • Hollanti 160 800
  • Norja 1 300

B.[muokkaa]

  • Bulgaria 48 000
  • Englanti 330 000
  • Suomi 2 300
  • Irlanti 4 000
  • Italia mukaan lukien Sardinia 58 000
  • Albania 200
  • Kroatia 40 000
  • Portugali 3 000
  • Romania mukaan lukien Bessarabia 342 000
  • Ruotsi 8 000
  • Sveitsi 18 000
  • Serbia 10 000
  • Slovakia 88 000
  • Espanja 6 000
  • Turkki (Eurooppaan kuuluva osa) 55 500
  • Unkari 742 800
  • SNTL [Neuvostoliitto] 5 000 000
  • Ukraina 2 994 684
  • Valko-Venäjä pois lukien Bialystok 446 484
  • Yhteensä yli 11 000 000


Tässä annettuun juutalaisten lukumäärään lukeutuvat kuitenkin vain ne juutalaiset, jotka yhä tunnustavat juutalaista uskoa, koska joillakin mailla ei vielä ole rodullista määritelmää termille "juutalainen".

Ongelman käsittelyssä yksittäisissä valtioissa tulee olemaan vaikeuksia ihmisten asenteiden ja ulkonäön vuoksi, erityisesti Unkarissa ja Romaniassa. Niinpä, esimerkiksi, vielä tänä päivänä juutalainen voi ostaa henkilöpapereita jotka virallisesti todistavat hänen ulkomaan kansallisuutensa.

Juutalaisten vaikutus Neuvostoliiton kaikkiin elämän alueisiin on tunnettu. Arviolta 5 miljoonaa juutalaista elää Neuvostoliiton Euroopan puoleisessa osassa, kun taas Aasiaan kuuluvassa osassa noin neljännesmiljoona.

Neuvostoliiton Eurooppaan kuuluvassa osassa oleskelevien juutalaisten erittely ammattikuntien mukaan on arvion mukaan seuraava:

  • Maanviljely 9.1 %
  • Kaupunkilaistyöläiset 14.8 %
  • Kaupallisella alalla 20.0 %
  • Valtion tehtävissä 23.4 %
  • Yksityisissä ammateissa kuten lääketieteen alalla, lehdistössä, teatterissa jne. 32.7 %

Lopullisen ratkaisun mukaan juutalaiset tullaan sijoittamaan työvoimaksi itään asianmukaisen valvonnan alaisuudessa. Sukupuolen mukaan jaotellut hyväkuntoiset juutalaiset viedään suurina työläisosastoina rakentamaan teitä itään päin. Epäilemättä toimen aikana suuri osa tulee menehtymään luonnollisista syistä.

Mahdolliset henkiin jääneet, jotka epäilemättä muodostavat vastustuskykyisimmän osan, tullaan käsittelemään sopivalla tavalla. Koska kysymys on luonnon valinnasta vapautettuna henkiin jääneet tulisivat toimimaan juutalaisuuden elpymisen siemeninä (katso historiasta saatua kokemusta.)

Toimeenpantaessa lopullista ratkaisua Eurooppa tullaan haravoimaan lännestä itään. Saksan, mukaan luettuna Böömin ja Määrin protektoraatti, täytyy tulla käsitellyksi ensimmäisenä asuntopulan ja muiden sosiaalisten ja poliittisten tarpeiden vuoksi.

Evakuoidut juutalaiset lähetetään ryhmittäin ensimmäiseksi nk. kokoamisghettoihin, joista heidät kuljetetaan edelleen itään.

SS-Obergruppenführer Heydrich sanoi edelleen, että tärkeä ehto evakuoinnille on mukaan luettavien henkilöiden tarkka määrittäminen.

Tarkoitus ei ole evakuoida yli 65-vuotiaita juutalaisia, jotka lähetetään vanhuksille tarkoitettuun ghettoon - Theresienstadtia on esitetty tähän tarkoitukseen.

Näiden ikäryhmien lisäksi - Saksan ja Itävallan arvioidusta 280 000 juutalaisesta, joista noin 30 % on yli 65-vuotiaita tai sodassa vammautuneita veteraaneja ja sota-ansiomerkein palkittuja juutalaisia (1. luokan rautaristi) hyväksytään vanhuksille tarkoitettuun ghettoon. Tällä neuvokkaalla ratkaisulla ehkäistään yhdellä iskulla monta häiriötä ja keskeytystä.

Sotatilanteen kehityksellä tulee olemaan merkittävä vaikutus yksittäisten suurten evakuointitoimenpiteiden aloittamiselle. Otettaessa huomioon meidän miehittämiemme ja vaikutuspiiriimme kuuluvien Euroopan maiden käsittely lopullisen ratkaisun suhteen, on ehdotettu että ulkoministeriön sopiva asiantuntija neuvottelee asiasta vastaavan turvallisuuspoliisin ja SD:n viranomaisen kanssa.

Slovakiassa ja Kroatiassa asia ei ole enää niin vaikea, sillä keskeisimmät ongelmat on lähes jo ratkaistu. Myös Romaniassa hallitus on sillä välin nimittänyt juutalaisasioita hoitavan komissaarin. Kysymyksen ratkaisemiseksi Unkarissa tulee lähiaikoina olemaan tarpeellista pakottaa Unkarin hallitukseen neuvonantaja juutalaiskysymyksiä varten.

Valmisteltaessa ongelman ratkaisua Italiassa, SS-Obergruppenführer Heydrich pitää mahdollisena ottaa yhteyttä näistä asioista näkemyksen omaavaan poliisin päällikköön.

Miehitetyssä ja miehittämättömässä Ranskassa juutalaisten rekisteröinti evakuoimista varten onnistuu kaiken todennäköisyyden mukaan ilman suuria vaikeuksia.

Alivaltiosihteeri Luther huomauttaa, että joissakin maissa, kuten Skandinaviassa tulee olemaan vaikeuksia mikäli ongelma yritetään ratkaista perusteellisesti ja siksi näissä valtioissa olisi viisasta siirtää toimenpiteitä tuonnemmaksi. Ottaen huomioon alueella olevien juutalaisten vähäisen määrän, tämä lykkäys ei tule aiheuttamaan merkittäviä rajoituksia.

Ulkomaanministeriö ei näe merkittäviä vaikeuksia kaakkois- ja länsi-Euroopan suhteen.

SS-Gruppenführer Hofmann suunnittelee rotu- ja asutusasianviraston asiantuntijan lähettämistä Unkariin yleisen kehityksen aikaansaamiseksi silloin kun turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikkö ottaa asiakseen hoitaa asiaa siellä. Tämä rotu- ja asutusministeriön asiantuntija päätettiin nimittää tulevan poliisilähetystön apulaiseksi ilman aktiivista roolia.

IV.[muokkaa]

Lopullisen ratkaisun suunnitelmien mukaan Nürnbergin lakien tulee tarjota tietty perusta. Tällöin täydelliselle ongelman ratkaisulle muodostuu ehdoksi seka-avioliittojen ja sekoittuneen veren omaavien henkilöiden muodostaman toisen ongelman ratkaiseminen.

Turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikkö keskustelee seuraavista kohdista, näin alkuun teoreettisesti, ajatellen Valtakunnankanslian päällikön kirjettä:

1) Ensimmäisen asteen ristiveristen henkilöiden käsittely[muokkaa]

Ensimmäisen asteen ristiveriset henkilöt tullaan käsittelemään juutalaisina lopullisen ratkaisun mukaan.

Tässä käsittelyssä tehdään seuraavia poikkeuksia:

a) Ensimmäisen asteen ristiveriset henkilöt, jotka ovat naimisissa saksalaista verta omaavien henkilöiden kanssa ja ovat saaneet lapsia (toisen asteen ristiverisiä henkilöitä), tulee lapsia käsitellä saksalaisina.

b) Ensimmäisen asteen ristiveriset henkilöt, jotka ovat jo saaneet poikkeusluvan puolueen ja valtion korkeimmilta tahoilta. Huolimatta heidän ammatistaan tai arvostaan jokaisen yksilöllisen tapauksen täytyy tulla tutkituksi eikä heidän kannaltaan negatiivisten päätösten antamista estetä.

Ehtona jokaiselle ensimmäisen asteen ristiveristen henkilöiden muodostamalle poikkeukselle täytyy aina olla henkilökohtaiset ansiot. (Ei vanhempien eikä saksalaista verta omaavan puolison ansiot).

Ensimmäisen asteen ristiveriset henkilöt, jotka käsitellään poikkeustapauksina evakuoinnin suhteen, tullaan steriloimaan jälkeläisten ehkäisemiseksi ja sekoittunutta verta omaavien henkilöiden muodostaman ongelman kertakaikkiseksi ratkaisuksi. Steriloinnin tulee olla vapaaehtoinen, mutta se toimii ehtona valtakuntaan jäämiselle. Sterilisoitu ensimmäisen asteen ristiverinen henkilö on tämän jälkeen vapaa kaikista rajoituksista, joita hänelle oli aiemmin asetettu.

2) Toisen asteen ristiveristen henkilöiden käsittely[muokkaa]

Toisen asteen ristiverisiä henkilöitä kohdellaan pääosin samoin kuin saksalaisen veren omaavia henkilöitä, lukuun ottamatta seuraavien tapausten muodostamaa poikkeusta, jolloin sekoittunutta verta omaavia henkilöitä kohdellaan juutalaisina:

a) Ristiverinen henkilö syntyi avioliitosta, jossa molemmat vanhemmat ovat ristiverisiä.

b) Toisen asteen ristiverinen henkilö on rodullisilta piirteiltään erittäin vastenmielinen, joka saa hänet näyttämään juutalaiselta.

c) Toisen asteen ristiverisellä henkilöllä on selvästi huono poliisi- tai poliittinen rekisteri, joka osoittaa hänen olevan käytökseltään ja luonteeltaan juutalainen.

Näissäkään tapauksissa ei tule tehdä poikkeusta, mikäli toisen asteen ristiverinen henkilö on naimisissa saksalaisen veren omaavan henkilön kanssa.

3) Avioliitot täysien juutalaisten ja saksalaisen veren omaavien henkilöiden välillä.[muokkaa]

Tällöin tulee päättää tapauskohtaisesti tuleeko juutalainen puoliso evakuoida vai ottaen huomioon vaikutuksen saksalaisiin sukulaisiin [tämän seka-avioliiton] lähettää vanhuksille tarkoitettuun ghettoon.

4) Avioliitot ensimmäisen asteen ristiveristen henkilöiden ja saksalaisen veren omaavien henkilöiden välillä.[muokkaa]

a) Avioliitto ilman lapsia.

Jos avioliitosta ei ole seurannut lapsia, ristiverinen henkilö tullaan evakuoimaan tai lähettämään vanhuksille tarkoitettuun ghettoon (sama kohtelu kuin mikäli täysi juutalainen ja saksalaisen veren omaava henkilö ovat naimisissa, kohta 3.)

b) Avioliitto, josta seurauksena lapsia.

Mikäli avioliitosta on seurannut lapsia (toisen asteen ristiverisiä henkilöitä) ja heitä tullaan kohtelemaan juutalaisina, heidät evakuoidaan tai lähetetään ghettoon ensimmäisen asteen ristiverisen vanhemman kanssa. Jos näitä lapsia kohdellaan saksalaisina (kuten tavallisesti tässä tapauksessa), heidät vapautetaan kuten näin myös heidän ristiverinen vanhempansa.

5) Avioliitot ensimmäisen asteen ristiveristen henkilöiden kesken tai juutalaisten välillä.[muokkaa]

Näissä avioliitoissa kaikkia (lapset mukaan lukien) kohdellaan juutalaisina ja siksi evakuoidaan tai lähetetään vanhuksille tarkoitettuun ghettoon.

6) Avioliitot ensimmäisen asteen ristiveristen henkilöiden ja toisen asteen ristiveristen henkilöiden välillä.[muokkaa]

Näissä avioliitoissa kumpikin puoliso evakuoidaan tai lähetetään vanhuksille tarkoitettuun ghettoon ilman harkintaa niissäkin tapauksissa, joissa avioliitto on tuottanut lapsia, sillä mahdolliset lapset pääsääntöisesti omaavat vahvemman juutalaisveren kuin toisen asteen ristiverinen juutalainen.

SS-Gruppenführer Tri Hofmann ajaa mielipidettä että sterilisaatiota tullaan käyttämään. Henkilö, jolle annetaan mahdollisuus valita sterilisaation tai evakuoinnin välillä, valitsee mieluummin sterilisaation.

Valtiosihteeri Tri Stuckartin väittämän mukaan juuri mainittujen mahdollisuuksien käyttö seka-avioliitto-ongelman ratkaisemiseksi vaatii loputtoman määrän hallinnollista työtä ja koska biologiset seikat on otettava huomioon joka tapauksessa, ehdottaa valtiosihteeri Tri Stuckart siirtymistä sterilisaation pakollistamiseen.

Lisäksi, seka-avioliitoista koituneen ongelman yksinkertaistamiseksi on harkittava mahdollisuutta, jonka mukaan lainsäätäjä toteaisi seuraavantapaisesti: "Nämä avioliitot ovat mitätöityjä."

Otettaessa huomioon juutalaisten evakuoinnin vaikutus talouteen, valtiosihteeri Neumann ilmoitti, että juutalaisia, jotka tekevät töitä sotaponnistukselle tärkeissä teollisuudenhaaroissa, ei voida evakuoida ellei korvaavia voimia löydy.

SS-Oberguppenführer Heydrich ilmoitti, että jo hyväksyttyjen evakuointia koskevien säännösten mukaan näitä juutalaisia ei ollut alun perinkään tarkoitus evakuoida.

Valtiosihteeri Tri Bühler kertoi, että kenraalikuvernementti toivottaa lopullisen ratkaisun tervetulleeksi, varsinkin jos toimet alkavat kenraalikuvernementista. Koska kuljettaminen ei esittäisi siellä niin suurta roolia eikä työntekijöiden tarve haittaisi toimintaa, juutalaiset tulisi poistaa kenraalikuvernementista niin pian kuin mahdollista, koska erityisesti siellä juutalaiset edustavat äärimmäistä vaaraa tautiepidemioiden kantajina ja lisäksi ylläpitämänsä jatkuvan mustan pörssin kaupan tähden juutalaiset aiheuttavat pysyvää kaaosta taloudellisessa rakenteessa. Kaiken päälle arviolta 2,5 miljoonasta juutalaisesta, joita asia koskee, suurin osa on työkyvyttömiä.

Valtiosihteeri Tri Bühler kertoi edelleen, että juutalaiskysymyksen ratkaiseminen Puolan kenraalikuvernementissa on turvallisuuspoliisin ja SD:n käskynhaltijan vastuulla ja hänen toimintaansa tultaisiin tukemaan kenraalikuvernementin viranomaisten avulla. Hänellä on vain yksi toive, että juutalaiskysymys tultaisiin ratkaisemaan tällä alueella mahdollisimman nopeasti.

Yhteenvetona erilaisista mahdollisista ratkaisuista keskusteltiin, jonka aikana sekä Gauleiter tri Meyer että valtiosihteeri tri Bühler olivat sitä mieltä, että tiettyjä valmistelevia toimenpiteitä otettaisiin käyttöön mainituilla alueilla välittömästi ja että tämän prosessin aikana pyrittäisiin välttämään väestön hermostuttamista.

Lopuksi turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikkö esitti toiveen, että kokoukseen osaa ottaneet tukisivat häntä sopivin keinoin, kun ratkaisua sovelletaan käytäntöön. Kokous päätettiin.

Selvennykset[muokkaa]

  • Gauleiter = kansallissosialistisen puolueen aluejohtaja (Gau = alue, piiri, Leiter = johtaja)
  • Kenraalikuvernementti = valloitetun Puolan alueen yleishallinto
  • Valtakunnanmarsalkka = Valtakunnanmarsalkka Hermann Göring
  • SD = Sicherheitsdienst, SS:n alaisuuteen kuulunut tiedustelupalvelu
  • SS-Obergruppenführer = kenraali
  • SS-Gruppenführer = kenraaliluutnantti
  • SS-Oberführer = vanhempi eversti/prikaatinkenraali, ei vastaavuutta Suomessa II maailmansodan aikana
  • SS-Obersturmbannführer = everstiluutnantti
  • SS-Sturmbannführer = majuri
  • Valtakunnan pääturvallisuusvirasto = RSHA, johon kuului tiedustelupalvelu SD, Gestapo ja rikospoliisi
  • Reichsführer-SS = SS-valtakunnanjohtaja, SS:n ylipäällikön arvo.
  • Führer = Adolf Hitler, Saksan johtaja

Huomautukset[muokkaa]

  • 16. kopio kuului alivaltiosihteeri Martin Lutherille.
  • Turvallisuuspoliisin ja SD:n päällikköä SS-Obergruppenführer Heydrichiä, joka toimi kokouksen puheenjohtajana ei mainita alun osanottajalistassa.
  • Reichsführer-SS ja Saksan poliisin päällikkö = tarkoittaa Heinrich Himmleriä, jolle arvo kuului vuosina 1929-1945.
  • Kaikki tohtorin arvot olivat lakitieteen tohtorin arvoja.