Wei-Hai-Wei
| Wei-Hai-Wei Kirjoittanut Tatu Pekkarinen |
| Säveltänyt Matti Jurva. |
- 1. Kiinassa yks’ kaupunki on Wei-Hai-Wei.
- Mä kerran sinne matkan tein.
- Siell’ ihmiset on pienii,
- ne syö vain kärpässienii,
- ei ne muuta puhukaan kuin Wei-Hai-Wei.
- Vieläkin yks Kiinan tyttö mielessäni on.
- Hän naamaltaan ol’ keltainen ja katsoi vinohon.
- Kun kadulla mä huusin hälle: ”Heikun kei!”
- niin tyttö mulle vastas, että: ”Wei-Hai-Wei!”
- 2. Laulettiin me kapakassa Wei-Hai-Wein,
- ja tyttö istui polvellein.
- Kun join mä riisiviinaa,
- puhuin kohta kiinaa,
- ja pääkin mulla oli ihan ”Wei-Hai-wei”.
- Illalla kun nukahdin mä hetkeksi noin,
- poissa oli tyttö sekä lompakkoin.
- Kun kyselin mä, kuka multa lantit vei,
- niin toiset mulle vastas, että: ”Wei-Hai-Wei.”
- 3. Taakseni mä jätin sitten Wei-Hai-Wein
- ja saavuin kotirannallein.
- Kun kohtasin mä heilin,
- lahjaks’ annoin peilin,
- tervehdykseks’ sanoin hälle: ”Wei-Hai-Wei!”
- Heili mua halasi ja muiskutti,
- kysymyksen korvahani kuiskutti:
- ”Ootko ollut uskollinen? Juu vai ei?”
- Minä hälle sanoin, että ”Wei-Hai-Wei!”
Lähde: Pekkarinen, Tatu 1951: Iloinen testamentti: 115 valittua laulua. Koonnut Toivo Kärki. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.