Yön sävel
Ulkoasu
Yön sävel Kirjoittanut Eino Leino |
- Turha on tahtoa tuskien lapsen
- ikuisten ilmojen korkeuteen,
- aurinko pilkkaa, pilvet ivaa –
- paras on painua uudelleen.
- Yöstä ne kasvavat kukkaset kummat,
- päivällä vain on touhu ja työ,
- yötä mä lemmin, yötä mä laulan,
- olkohon veljeni viimeinen yö.
- Tunnen ma aattehen kirkkahat ilmat,
- tunnen ma seppojen tunturisäät,
- noista en huoli, noissa en viihdy –
- tulkatte lempeni tuuliaispäät!
- Lennättäkäätte mun lauluni purtta,
- viekätte suurien selkäin taa,
- soikosi, yön sävel, sieluni halki,
- siksi kuin kaikki, kaikk’ katoaa!
- Silloin mä virteni viimeisen]aulan.
- Terve, te, yön tytöt! mennyt on mies.
- Tulkatte sinisiä siltoja pitkin,
- tummui jo maan punalieskavin lies.
Lähde: Leino, Eino 1949: Kirjokeppi: valikoima runoja alkuperäiskokoelmien ulkopuolelta. Toimittaneet ja selityksin varustaneet Aarre Peltonen ja Eino Kauppinen. Kustannusosakeyhtiö Otava, Helsinki.