Yksityiskauppiaita
| Hätiköityjä päätöksiä | Syrjäseutulaisen näkökulmasta Yksityiskauppiaita Kirjoittanut Sivukulman Santeri |
Kieltolaista |
| Kirjoitus julkaistu Paikallissanomissa 3.12.1931, s. 3 https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/3185045?page=3 / Viitattu 10.2.2026 |
vastaan on meidän armaassa isänmaassamme eräältä tunnetulta taholta edesmenneinä vuosina ja vuosikymmeninä käyty ja ylläpidetty ankaranpuoleista ajojahtia, jonka tarkoituksena on luonnollisesti ollut yksityiskauppiaitten karkoittaminen sinne, »missä pippuri kasvaa». On haukkua nalkutettu vaahto suussa näitä yksityisiä yrittäjiä. ja kun ei ajojahti ole muuten oikein ottanut onnistuakseen, on yleisön — sanoisinko siveellisesti ala-arvoisiin tunteihin vedoten — pyydetty ostavaa yleisöä antamaan yksityiskauppiaalle lopullinen kuolinisku. — Mutta, ihme ja kumma! Tuota iskua ei ole tullutkaan, vaan yksityiskauppiaat välittävät edelleenkin yleisölle runsaasti 77 % kaikista tavaroista. Siis toisin sanoen — metsämiesten termejä käyttääkseni on ajo mennyt plöröksi, vaikkei jänis olekaan kiven alle kalppinut.
Jaa, että mistäkö tuo ajojahti on aiheutunut? — Mikäs muu kuin kateus on sen alkujuuri. Ainahan sitä pakataan »murtamaan mustoa haventa», jos jokin ammattikunta menestyy. Kun ei verotuksella tai muilla lain säätämillä rasituksilla saada yleisön mielestä liian korkealle nousseen päätä tasatuksi, niin ruvetaan käyttämään vielä muitakin keinoja, joista mustamaalaus ja yleinen parjaus ovat eniten suosittuja. — Konstit ovat, nähkääs, monet. Ellei yksi vetele, niin koetetaan toista.
Niin, yksityiskauppiaat ovat todella saaneet toimia ankaran painostuksen alaisena. Heidän täytyy omin voimin, ilman ukko-kruunun apua, tehdä työtä, ponnistella vaikeuksien voittamiseksi ja myöskin pystyä myymään tavaraa suhteellisesti halvimmilla hinnoilla. Jos heistä jolle kulle sattuu, mikä ei suinkaan ole harvinaista, onnetar kääntämään selkänsä, eivät he pääse turvaan valtion leveän selän taakse. Heidän täytyy omin voimin seistä tai sitten kaatua.
— Vallan toisessa asemassa ovat esimerkiksi osuuskaupat. Niille on myönnetty huomattavia verohelpotuksia, osuuskaupoilla on myös oma pankkiliike, joka ei ole valtiokonttorin alain. Samaten on osuusliikkeillä tukena yhteinen keskusjärjestö, joka tarpeen tullen pönkittää horjuvilla jaloilla seisovaa jäsentään. — Ja kuitenkin supistuu osuuskauppojen myynti n. 25 %:iin koko maamme vähittäismyynnistä! Tämä todistaa sitä, ettei yleisö elä pelkkien fraasien varassa, vaan ostaa sieltä, mistä saa edullisemmin.
Osuuskauppojen kannattajat lausuvat usein sen moitteen, että yksityiskauppiaat rikastuvat kansaa nylkemällä. Ja kuitenkaan eivät osuuskaupat pysty ilman valtion apua kilpailemaan. — On tietenkin totta, että yksityiskauppiaatkin tavoittelevat aineellista hyötyä, sillä eläähän heidänkin tarvitsee, mutta ei kai silti tahdota kieltää, etteikö myös osuustoimintaväellä olisi sama periaate. Tuskimpa vain monikaan liittyy osuuskaupan jäseneksi naapuriaan auttaakseen. Kaipa sentään oman edun tavoittelu on useammilla johtavana aatteena. Muulla tavalla ei voi tulkita sitä monopoolin tavoittelua, mihin osuusliikkeet koettavat monin paikoin kynsin hampain pyrkiä. — Jos he näissä pyrinnöissään joskus onnistuisivat, niin varmasti myös yleisö alkaisi yksityiskauppiaita kaivata oikein toden perään.
Huolimatta ankarasta rumputulesta, millä yksityiskauppiaita on koetettu pehmittää, ovat he kuitenkin säilyttäneet asemansa kunnialla ja verrattain ehjin nahoin. — Tämä johtuu suureksi osaksi myös siitä, että yksityiskauppias tekee omaa työtään, itse valvoo liikkeensä hoitoa ja itse myös kantaa vastuun. Onhan todettu, ettei hyväkään pehtoori ole koskaan isännän veroinen, sillä toisen työssä on liikkuma-ala ahdas eikä vastuukaan ole kokonaan omilla harteilla. Niinpä myös hyvältäkin osuusliikkeen henkilökunnalta puuttuu pakostakin se vastuuntunto ja monasti myös rutiini, mikä jokseenkin luonnostaan lankeaa eteenpäin menevälle yksityiskauppiaalle.
Meillä on julkisen sanan palstoilla (tässäkin lehdessä) vuodesta vuoteen veisattu ylistyshymniä osuustoiminnalle. — Minäkin myönnän kernaasti, että osuustoiminnalla on monessa kohden omat ansionsa, varsinkin, jos osuustoimintaväki noudattaa omia periaatteitaan. — Mutta syytä on kuulla asiassa toistakin puolta, sillä ei suinkaan ole vähäiseksi arvioitava sitä työtä, mitä yksityiskauppiaat ovat yhteiskunnan hyväksi tehneet. He ovat meille välittäneet välttämättömät tarvikkeemme aapisesta maanviljelyskoneisiin asti. Yksityiset yrittäjät ovat myös olleet valtatekijänä silloin, kun etuoikeutettujen säätyjen mahtiasema murrettiin ja luotiin kansan syvistä riveistä lähteneille vapaa pääsy yhteiskunnan kaikkiin asemiin. Tämä kaikki tapahtui jo paljon ennen kuin osuustoiminnasta osattiin uneksiakaan.
Kun me tätä viikkoa vietämme kotimaisen työn ja liikemiesten merkeissä, niin sopii itse kunkin mielessään pohtia, kumpi on maailmaa enemmän eteenpäin vienyt, osuustoiminta vaiko yksityinen yritteliäisyys. — Miten erilaisiin tuloksiin asiassa pääsemmekin, niin siinä voinemme olla yhtä mieltä, ettei kateudella mitään pysyväistä rakenneta.
Sivukulman Santeri