Ylimääräinen laulu
| Ylimääräinen laulu Kirjoittanut Tatu Pekkarinen |
- 1. Kun ma synnyin maailmaan,
- isä pappa suuttui.
- Sanoi aivan harmissaan:
- ”Tää nyt vielä puuttui!
- Yhdeksän on ennestään
- perillistä mulla.
- Tuskin ehtii jäähtymään
- meidän talon lulla.
- Tää on ylimääräinen,
- tää on ylimääräinen.
- Tosiaankin sanon minä sen:
- tää poika on jo ylimääräinen.”
- 2. Mieheks’ sitten vartuinkin,
- läksin maailmalle.
- Työhön mihin tartuinkin,
- jäin mä pilkan alle.
- Aamulla kun paikan hain,
- niin se kävi, että
- illalla jo potkut sain
- ilman eläkettä.
- Olin ylimääräinen,
- olin ylimääräinen.
- Tosiaankin huomasin ma sen:
- ma olin aina ylimääräinen.
- 3. Kerran oli heilikin
- kihlattuna mulla.
- Mutta heilin kammariin
- en mä saanut tulla.
- Kyllä sinne kulkeutui
- toiset pojat fiinit.
- Yhdeltäkin unehtui,
- kerran sinne liivit.
- Olin ylimääräinen
- olin ylimääräinen.
- Tosiaankin huomasin ma sen:
- ma olin aina ylimääräinen.
- 4. Lyhyt laulunpätkä ei
- pitkä ole koskaan.
- Muutenkin tää liirumlei
- paljasta on roskaa.
- Eikös laulun lopuksi
- tääkin saisi olla,
- vaikka onkin veisuni
- arvoltansa nolla.
- Tää on ylimääräinen,
- tää on ylimääräinen.
- Tosiaankin sanon minä sen:
- tää veisu vain on ylimääräinen.
Lähde: Pekkarinen, Tatu 1951: Iloinen testamentti: 115 valittua laulua. Koonnut Toivo Kärki. Oy Fazerin musiikkikauppa, Helsinki.