Idän sankareille

Idän sankareille. Kirjoittanut Hilja Pärssinen

He sorrosta, sumusta ryntäili,

nous’ huomenen koittoa kohti.

Veriruskojen halki he katsahti,

miten vuossadan aamu se hohti.

He nousivat kalskeessa kalpojen. –

Oli vastassa tykkien nielut. –

He nousivat nuoruus-innossaan.

Tulikukkihin puhkesi sielut.

»Ylös», huusi he, »kuolema, toivottuus

vain orjan kahleita seuraa.

Vie taisto se kansan vapauteen.

Mitäs siitä jos sortajat meuraa?»

»Ylös», huusi he: »eessämme elämä,

vaan takana yöhyt ja turma.

Tää kansa on luotu kasvamaan,

Pois orjuus, se kansan on surma» –.

He nousivat, sankarit urhoisat.

Moni kalpeni kentälle uhri.

Ja herjat ne kansansa uhmaajat

veritahroihin kätensä tuhri.

He nousivat. Myrskynä ilma soi.

– Heit’ Europa kunnioittaa –

Mut’ sortaja hiovi peitsiään,

ja hitaasti aamu se koittaa.

He nousevat, nousevat tutkimaan,

yön vallatko ijäti kestää?

Ja kansaa, mi ottavi oikeuden,

ken taitavi kaataa, estää!

Viipuri, 1906.

Lähde: Liinamaa, Hilja 1908: Lausuttavia runoja. V. Työväen sanomalehti o. y., Helsinki.