Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta: III. Tulen käyttäminen. Ruoan valmistuminen
| II. Aseet ja työkalut | III. Tulen käyttäminen. Ruoan valmistuminen. Ihmiskunnan lapsuuden ajoilta Kirjoittanut anonyymi |
IV. Maanviljelys |
Samoin kuin löytyy nyky-ajan kansoja, jotka vielä elävät kivikaudessa, niin olisi, muutamain matkustavain kertomusten mukaan, ei kauvan sitte löytynyt kansoja, jotka eivät tunteneet tulen käyttämistä. Miten ihminen ensin oppi käyttämään tätä, on epätietoista; luultavasti ovat eri tienoilla erilaiset syyt johtaneet häntä näihin kokeisiin, yhdessä paikassa on se ehkä ollut tuo tulivuoresta juokseva laava; toisessa paikassa tulta sytyttävä salama; täällä itsestään syttyminen hieromisen kautta, tuolla tuo piikiveä iskiessä syntyvä kipinä. Varma on, että se ajankohta suvun elämässä, jona tuli käytäntöön tuli, on koko sivistykselle tärkeä. Katsoen ainoastaan tulen käyttämiseen joka päiväisessä elämässä, niinkuin valon, lämmön ja ruoan valmistamisen välikappaleena, huomaamme jo sen, ja jos sitte muistamme tulen merkitystä muussa työssä, metallien valmistamisessa y. m., niin käsitämme sen olevan yhden korkeamman sivistyksen pää-ehdoista.
Samoin kuin ihmiset eri paikoissa maapalloa ovat tehneet monta muuta keskenään samanlaatuista keksintöä, niin oppi hän luultavasti myös tekemään tulta eri haaroilla. Ja kun samat tarpeet välttämättömästi ovat melkein samalla tavalla tyydytettävät, ja nuo pienet eroavaisuudet tulevat ainoastaan niistä erilaisista välikappaleista, joita ihmisellä on tarjona eri seuduilla, niin ymmärrämme että tuo alkuperäinen tapa tehdä tulta on ollut ja on melkein samanlainen koko maailmassa.
Luultava on, että ihmiset alussa pelkäsivät tulta yhtä paljon kuin villipedot sitä pelkäävät. Vasta vähitellen, kun hän huomasi, miten nämä tulta pelkäsivät, johtui hänen mieleensä sytyttää tulia säilyttääkseen noita yön-aikana kuljeskelevia raatelevia petoja, ja vähän hälventääkseen sitä pimeyden pelkoa, joka varmaan vaivasi ihmissukua sen lapsuudessa, samoin kuin se vieläkin vaivaa lapsia joka sukupolvessa.
Otaksuttavasti on tuo tulen ominaisuus, että se suojelee yön todellisista tahi luulotellusta vaaroista, ollut alkuna siihen jumaloitsemiseen, jota ihmiset sangen aikaiseen osoittivat tulelle, samoin kuin tuohonkin uskonnolliseen menoon, että voimassa pitää alituisesti palavata tulta ja tapaan viedä muassaan tulta kaikilla matkoilla.
Tähän viimeksi mainittuun tapaan vaikutti varmaan vaiva, jota nähtiin tulta tehdessä, joka matkaansaattoi, että tuli mieluimmin kuljetettiin mukana niin että pikemmin saatiin toimeen nuotio siihen paikkaan, joka oli valittu tilapäiseksi levähdyspaikaksi. Tämän suojelevan ja lämmittävän tulen ympärille kerääntyivät sitten matkustajat; se herätti ehkä ensiksi koti-tunteen; tulisian ympärille rakennetaan sitten huone; tulisia tulee ensimmäiseksi alttariksi ja tulisian pyhyys tulee sittemmin kalliimmaksi asiaksi mitä miehen tulee suojella.
Varmaan oli ihmissuvun lapsuudessa, ikäänkuin nykyajan villeillä, monta, alusta satunnaisesti keksittyä keinoa tehdä tulta. Yksi keino on hieroa puupalaista toista vastaan. Paraiten tapahtuu tämä niin sanotulla tuliporalla, jota löytyy eri laatua. Joko pyöritellään käsien välissä ympyriäistä puupuikkoa, jota painetaan toista puupalaista vastaan, jossa on syvennys, tahi kierretään puikon ympäri nuora, ja vedetään sitten käsillä eli kaarella että saataisiin puikko nopeammin pyörimään. Toinen keino on vetää kepinpäätä edes ja takaisin pitkin toisessa puupalassa löytyvää uraa. Että tuli saataisiin viritetyksi, ei ilma saa olla liian kostea, molemmat puulajit pitää olla kuivat ja puikko kovempi kuin aluspuu. Pihkaista puulajia täytettiin hyvin aikaiseen soihduiksi, jotka luultavasti ovat vanhin valaistusaine – ynnä itse nuotio, – jota ihmiset ovat käyttäneet.
Toden-mukaisesti kului pitkä aika, ennenkuin ihmiset tulivat siihen kokemukseen että ravinto voidaan tehdä maukkaammaksi, ja kuten me nyt tiedämme, monessa suhteessa ravitsevammaksi ja terveellisemmäksi jos se keitetään tahi paistetaan. Luultavasti on ensimmäinen aihe tähän ollut se, että on koetettu käyttää tulen lämpöä niin, kuin kuumissa maissa on opittu käyttämään auringon lämpöä, nimittäin lihan kuivattamiseen ja siten estää sen pahentumista. Nyt koetettiin samaan tarkoitukseen käyttää tulta, joko siten, että pantiin liha tulen kuumentamille kiville, jossa se tuli paahdetuksi; elikkä ripustettiin liha tulen yli. Jos se ripustettiin korkealle, tuli se savustetuksi; jos taas liki tulta, tuli se paistetuksi, ja paistinvarras tuli siten keksityksi. Vaan vielä paljoa hitaammin oppivat ihmiset keittämään. Se on ehkä tapahtunut niin, että on asetettu raakkujen, kilpikonnan ja kameelikurjen munien, tahi kokos pähkinöiden eli kurpitsien kuoria tuliseen tuhkaan. Eli koetettiin siten että kaadettiin vettä kuoppiin, jotka olivat kivillä vuoratut ja tulella kuumennetut ja sitten puhdistetut, joissa aiottiin paahtaa eli keittää ruokaa; ehkäpä tultiin huomaamaan että veden saa kiehumaan, heittämällä siihen kuumia kiviä. Näillä ja näiden kaltaisilla keinoilla valmistavat villikansat vieläkin ruokansa. Niissä maissa, joissa luonto ei antanut valmiita juoma- ja keitto-astioita, ovat tuohi ja puu, kömpelösti muodostettuina piikivestä tehdyillä työ-aseilla, sekä eläinten sarvet antaneet ainetta ensimmäisiin juoma-astioihin, samoin kuin jo aikaisin taidettiin kutoa koppia ja muita senlaisia kantamiseen tarvittavia kapineita. Mutta keitto-astioiksi – vaikka olisivat ripustetut tulen ylikin, – olivat tällaiset astiat jokseenkin sopimattomat, senvuoksi että niitä ei voitu varjella tulelta. Niinpä keksittiin tahdastaa ne savella ett’eivät palaisi. Ja tästä seurasi tuo kokemus, että savi kovettui tulessa. Mahdollisesti oli tämä alkuna saven-valamiseen tahi kumminkin siihen kokemukseen, että savi-astiat tulivat paremmiksi jos ne poltettiin tulessa, kuin jos ne kuivattiin auringon paisteessa kuten ehkä ensin oli tehty. Jo vanhemmassa kivikaudessa oli ihmisillä savi-astioita tarvekalujensa joukossaan; ja nämä saivat sittemmin, saven-valajan työkalujen avulla, kauniin ja tasaisen muodon, varustettiinpa vielä kauniilla koristuksilla. Jotkut näistä astioista ovat näennäisesti olleet aiotut riippumaan tulen yli ja siis ruoan kestämiseen, sillä niissä on aukko laidassa.