Laki sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä

Suomen asetuskokoelma 93/1920.

L a k i sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä. Annettu Helsingissä, 16 p:nä huhtikuuta 1920.

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 LUKU. Rauhanaikaiset sotatuomioistuimet.

1 §. Sotaväen alioikeutena on sotaoikeus, jona on joko rykmentinsotaoikeus, merisotaoikeus tahi erikoissotaoikeus.

Sotaväen ylioikeutena on sotaylioikeus.

Ylimpänä oikeusasteena sotaoikeusjutuissa on korkein oikeus.

2 §. Rykmentinsotaoikeus on oleva jokaisessa armeijan ja rannikkotykistön rykmentissä ja sen veroisessa sotaväenosastossa sekä merisotaoikeus jokaisella laivaston asemapaikalla.

Erikoissotaoikeuden asettaa armeijan tai laivaston päällikkö sellaiseen sotaväenosastoon, johon 1 momentin mukaista rykmentin- tai merisotaoikeutta ei ole järjestetty tahi joka on muodostettu eri joukko-osastoista tai asemapaikoilta yhteiseen palvelukseen kootusta väestä. Sellainen sotaoikeus voidaan asettaa myöskin rykmentin tai sen veroisen joukon osastoon, joka on sijoitettuna toiselle paikkakunnalle kuin pääjoukko, sekä asemapaikan ulkopuolelle sijoitettuun laivastonosastoon.

Armeijan tai laivaston päälliköllä olkoon oikeus, milloin havaitsee sen soveliaaksi, määrätä kaksi tahi useampia 2 momentissa mainituista osastoista saman erikoissotaoikeuden alaisiksi niin myös yksi tai useampi sellainen osasto kuulumaan jonkun rykmentin- tai merisotaoikeuden toimipiiriin.

3 §. Sotaoikeuden, josta 2 §:ssä mainitaan, muodostavat lainoppinut puheenjohtaja ja neljä jäsentä.

Rykmentinsotaoikeuden jäseninä on oleva kaksi vähintään luutnantin arvoista päällystöön ja kaksi alipäällystöön kuuluvaa henkilöä tahi korpraalia.

Merisotaoikeuden jäsenten, joiksi määrätään laivastoon tai rannikkopuolustukseen kuuluvia henkilöitä, tulee arvossa vastata rykmentinsotaoikeuden jäsenille määrättyjä asteita.

Erikoissotaoikeus muodostetaan edellisissä momenteissa määrättyjen perusteiden mukaan.

4 §. Rykmentin- ja merisotaoikeuden puheenjohtajan nimittää, 3 momentissa mainitun päällikön esityksestä, korkein oikeus.

Erikoissotaoikeudessa toimii, korkeimman oikeuden määräyksestä, puheenjohtajana jonkun rykmentin- tai merisotaoikeuden puheenjohtaja taikka, milloin niin tarvitaan, erityinen korkeimman oikeuden määräämä puheenjohtaja.

Rykmentin- ja merisotaoikeuden jäsenet määrää kalenterivuodeksi kerrallaan, asianomaisen esikunnan ehdotuksen hankittuaan, sen joukko-osaston tai laivastoaseman päällikkö, johon sotaoikeus on asetettu. Samassa järjestyksessä määrätään heille tarpeellinen lukumäärä varajäseniä.

Jos jäseneksi tai varajäseneksi määrätty tulee siitä toimesta pysyväisesti estetyksi, määrää päällikkö vuoden loppuajaksi toisen jäsenen.

Erikoissotaoikeuden jäsenet ja varajäsenet asettakoon tällä tavoin se päällikkö, jonka armeijan tai laivaston päällikkö on siihen määrännyt.

5 §. Kun kaksi tai useampia rykmenttejä tahi sen veroisia joukko-osastoja on sijoitettuna samalle paikkakunnalle taikka lähekkäin oleville paikkakunnille, saatakoon, milloin armeijan tai laivaston päällikkö soveliaaksi katsoo, näissä joukko-osastoissa tai joissakin niistä oleviin sotaoikeuksiin asettaa yhteinen puheenjohtaja.

6 §. Kun puheenjohtajan virka joutuu avoimeksi, ilmoittakoon päällikkö siitä korkeimmalle oikeudelle, jonka on määrättävä lainoppinut henkilö hoitamaan virkaa sen ollessa avoinna.

Milloin puheenjohtaja on esteellinen tahi muuten satunnaisesti estetty, ilmoittakoon siitä korkeimmalle oikeudelle, jonka tulee määrätä hänen sijaansa toinen lainoppinut mies.

Jos sotaoikeuden jäsen tai hänen varajäsenensä on esteellinen eikä joukko-osastossa ole 3 §:n määräysten mukaisia jäseniä, pyytäköön 4 §:ssä mainittu päällikkö lähimmästä joukosta jäsenet heidän sijaansa.

7 §. Sotaylioikeuteen kuuluu puheenjohtajana sotaylituomari, jolla tulee olla taitoa ja kokemusta tuomarintoimessa, sekä jäseninä kaksi lainoppinutta sotaylituomaria ja kaksi vähintään esiupseerin arvoista upseeria, joista toisen tulee kuulua armeijaan ja toisen laivastoon.

Sotaylioikeuden puheenjohtajan ja jäsenet nimittää kolmeksi vuodeksi kerrallaan tasavallan presidentti, siviilijäsenet korkeimman oikeuden ja sotilasjäsenet sotaministerin esityksestä.

8 §. Kun sotaoikeusasioita on käsiteltävänä korkeimmassa oikeudessa, olkoon niiden käsittelyssä osallisina, yleisessä laissa säädetyn tuomionvoivan jäsenmäärän lisäksi, kaksi tasavallan presidentin vuodeksi kerrallaan määräämää vähintään everstin arvoista upseeria.

9 §. Sotaylioikeuden puheenjohtajan tai muun sotaylituomarin ollessa esteellinen tai estetty, määrää korkein oikeus heidän tilalleen toiset lainoppineet miehet.

Sotilasjäsenen ollessa esteellinen tai estetty, kutsuu oikeus hänen sijaansa muun esiupseerin arvoisen upseerin.

10 §. Sotaoikeuden ja sotaylioikeuden jäsen, joka ei ole aikaisemmin tehnyt tuomarinvalaa, tehköön sellaisen valan, ennenkuin ryhtyy tuomarintoimeen.

2 LUKU. Sodanaikaiset sotatuomioistuimet.

11 §. Siitä päivästä alkaen, jona valtakunnan sotavoima on muussa tarkoituksessa kuin harjoitusta varten asetettu sotakannalle, on kenttäoikeus alioikeutena sotaväessä.

Jos ainoastaan osa valtakunnan sotavoimasta on sellaisessa tarkoituksessa asetettu sotakannalle, määrää valtioneuvosto, onko tässä sotavoiman osassa kenttäoikeus oleva alioikeutena.

Sitä mukaa kuin sotaväki asetetaan takaisin rauhankannalle, lakkaavat kenttäoikeudet.

Päivän, josta alkaen kenttäoikeus on oleva alioikeutena tahi lakkaava, julistaa valtioneuvosto.

12 §. Kun 11 §:n mukaan kenttäoikeus on oleva alioikeutena, määrää valtioneuvosto, mihin sotavoiman eri osastoihin kenttäoikeus on asetettava.

13 §. Milloin päällikkö säädetyssä järjestyksessä määrää jonkun sotaväenosaston toimimaan erillisenä tahi milloin joku osasto menettää yhteytensä pääjoukon kanssa, niin ettei osasto voi joka päivä saada pääjoukon päälliköltä kirjallisia käskyjä, silloin on, mikäli kenttäoikeus toimii alioikeutena pääjoukossa, edellisessä tapauksessa pääjoukon ja jälkimmäisessä tapauksessa erilleen joutuneen osaston päälliköllä oikeus määrätä kenttäoikeus asetettavaksi erillisenä toimivaan tai erilleen joutuneeseen osastoon.

14 §. Jos sotaväenosasto joutuu sodassa vihollisen saartamaksi tai muuten sellaiseen asemaan, että se sotaoikeus, jonka tämän lain mukaan olisi käsiteltävä syytteet osastossa tehdyistä rikoksista, ei voi niistä tuomiota antaa, olkoon osaston päälliköllä oikeus, jos sotakurin ylläpitämisen välttämättömästi havaitaan sitä vaativan, määrätä kenttäoikeus asetettavaksi.

15 §. Kenttäoikeuteen kuuluu lainoppinut puheenjohtaja ja jäseninä yksi vähintään luutnantin arvoinen upseeri ja yksi alipäällystöön tai miehistöön kuuluva henkilö.

14 §:ssä mainituissa tapauksissa voivat sotilasjäsenet olla arvoltaan alempia upseereja.

16 §. Kun ilmaantuu asia, joka on kenttäoikeuden käsiteltävä, määrää 4 §:ssä mainittu päällikkö jokaista tapausta varten jäsenet.

Puheenjohtajan määrää korkein oikeus 1 momentissa mainitun päällikön esityksestä. Niissä tapauksissa, joista puhutaan 13 ja 14 §:ssä, ja muulloinkin, milloin siten määrättyä puheenjohtajaa ei ole saatavana, määrää sama päällikkö puheenjohtajan.

17 §. Päällikön, joka määrää kenttäoikeuden jäsenet, on samalla määrättävä oikeuden ensimäisen istunnon aika ja paikka sekä kutsuttava siihen oikeuden puheenjohtaja ja jäsenet.

Oikeuden puheenjohtajan ja jäsenten, jotka ovat alkaneet käsitellä jotakin asiaa, on, mikäli mahdollista, käsiteltävä se loppuun.

18 §. Jos asia ennen sitä päivää, josta alkaen kenttäoikeus 11 §:n mukaan on oleva alioikeutena, on pantu vireille muussa sotaoikeudessa, on se mainitun pykälän säännöksien estämättä käsiteltävä loppuun siinä sotaoikeudessa, missä se on pantu vireille.

Tämä sovellettakoon vastaavasti niihin asioihin, jotka on pantu kenttäoikeudessa vireille, ennenkuin se on 11 §:n mukaan lakkaava.

19 §. Jos sota-aikana erikoinen sotaylioikeus on tarpeellinen armeijaan tai armeijaosastoon, joka on sodassa tahi linnoituksessa, taikka laivastoon tahi laivastonosastoon, joka on merisotaretkellä, taikka kahteen tahi useampaan sellaiseen saman päällikön alaiseen sotaväenosastoon yhteisesti, määrää valtioneuvosto kenttäylioikeuden asetettavaksi; ja olkoon oikeudenkäynnistä kenttäylioikeudessa, muutoksen hakemisesta sen päätöksiin ja niiden täytäntöönpanemisesta voimassa, mitä sotaylioikeudesta on säädetty.

Kenttäylioikeuteen kuuluu puheenjohtajana sotaylituomari, jolla tulee olla taitoa ja kokemusta tuomarintoimessa, sekä jäseninä kolme vähintään esiupseerin arvoista upseeria, ja määrää heidät ylipäällikkö siksi ajaksi, jona kenttäylioikeuden toiminta kestää. Käsiteltäessä merisotapalvelusta koskevaa asiaa on laivastoon kuuluva upseeri kutsuttava jäseneksi nuorimman jäsenen tilalle.

Puheenjohtajan tahi jäsenen ollessa esteellinen tai muuten estetty, määrätköön kenttäylioikeus hänen sijaansa toisen.

20 §. Jos sodan aikana sotaväenosasto menettää yhteytensä sen paikkakunnan kanssa, jossa kenttäylioikeus sijaitsee, olkoon eristetyn osaston päälliköllä valta, jos havaitsee sen tarpeelliseksi, määrätä kenttäylioikeus asetettavaksi sekä, huomioonottaen 19 §:n säännökset, nimittää oikeuden puheenjohtaja ja jäsenet.

21 §. Kun kenttäylioikeus asetetaan, määrätköön sotaväen ylipäällikkö taikka, 20 §:n tarkoittamissa tapauksissa, asianomainen päällikkö päivän, jolloin sen on ryhdyttävä toimeensa.

Huolimatta siitä, että sotaväenosastoon asetetaan kenttäylioikeus, on sen sotaylioikeuden, jonka alaisena osasto on ennen ollut, laillisessa järjestyksessä käsiteltävä ja tutkittava ne osastoa tai sen väkeä koskevat asiat, jotka ennen sitä päivää, jona kenttäylioikeuden on, annetun määräyksen mukaan, alettava toimintansa, ovat siinä sotaylioikeudessa vireillä tahi sen tutkittaviksi alistetut, niin myöskin valitukset päätöksistä, jotka osastoon kuuluva sotaoikeus on ennen mainittua päivää antanut; kuitenkin niin että, jos asiakirjain lähettäminen alistetussa asiassa tai asiassa, jossa valitus on tehty, estyy, kenttäylioikeuden on otettava sellainenkin juttu käsiteltäväkseen.

Niin pian kuin se sopivasti saattaa tapahtua, lakkaa kenttäylioikeuden toiminta päivänä, jonka ylipäällikkö määrää, taikka, 20 §:ssä mainitussa tapauksessa, silloin kuin yhteys on jälleen saavutettu sen paikkakunnan kanssa, jossa se sotaylioikeus sijaitsee, jonka alaisena kyseessä oleva sotaväenosasto oli ennen ollut; kuitenkin on, ellei ylipäällikkö toisin määrää, kenttäylioikeuden, vaikka sen toiminta muuten lakkaakin, käsiteltävä loppuun ne asiat, jotka on sitä ennen pantu siinä vireille, niin myös kenttäylioikeuden puheenjohtajan ryhdyttävä sen oikeuden ratkaisemissa asioissa kaikkiin niihin toimenpiteisiin, joihin hänen muutenkin, sen mukaan kuin 8 luvussa säädetään, on mainittuihin asioihin nähden ryhdyttävä.

22 §. Pikaoikeus on erikoistuomioistuin, joka 9 luvussa säädetyllä tavalla voidaan sodan aikana asettaa määrätyissä tapauksissa.

3 LUKU. Sotatuomioistuimeen kuuluvat asiat ja eri sotatuomioistuinten pätevyys sellaisissa asioissa.

23 §. Sotatuomioistuimeen kuuluvat rauhanaikana seuraavat asiat:

1) syyte vakinaisessa palveluksessa olevan sotilaan tekemästä sotilasrikoksesta sekä syyte varaväkeen tai nostoväkeen kuuluvan sotilaan harjoituskokouksessa ollessaan tekemästä sotilasrikoksesta;

2) syyte sotaväkeen kuuluvan siviilivirkamiehen tekemästä sotilasrikoksesta, milloin hän sotaväen rikoslain 5 §:n mukaan on sanotun lain määräysten alainen;

3) syyte rikoksesta, joka sisältää kurinpito- tai tottelemattomuusrikoksen sotilaallisia kutsunta- tai tarkastusviranomaisia vastaan tahi esteettömän saapumatta jäämisen palvelukseen tai poissaolon palveluksesta;

4) syyte sotaväen rikoslain 3 ja 4 §:ssä mainittujen henkilöiden tekemistä sotilasrikoksista, silloin kuin heidät on katsottava sotilaiksi tahi he muuten ovat sanotun lain alaisia;

5) syyte sotaväen rikoslain 6 §:ssä tarkoitettuja henkilöitä vastaan, kun he tekevät samassa pykälässä mainitun rikoksen;

6) syyte sotavankia, vakoilijaa tai sellaista ulkovallan kansalaista vastaan, joka vieraitten valtojen välisen sodan aikana, jossa Suomi on puolueeton, on valtakunnassa ollut pidätettynä, sikäli kuin rikokseen voidaan sovelluttaa sotaväen rikoslakia; sekä

7) asia, joka koskee sopimatonta esiintymistä sotatuomioistuimen edessä.

Sotatuomioistuimeen kuuluvat siitä päivästä alkaen, jona valtakunnan sotavoima on muussa tarkoituksessa kuin harjoitusta varten asetettu sotakannalle, seuraavat asiat:

1) syyte palveluksessa olevan sotilaan tekemästä rikoksesta, olipa teko sotilasrikos tai ei, lukuunottamatta kuitenkin uskonto- ja aviorikoksia koskevia juttuja;

2) syyte sotaväkeen kuuluvan siviilivirkamiehen tekemästä rikoksesta, milloin hän sotaväen rikoslain 5 §:n mukaan on sanotun lain määräysten alainen;

3) syyte rikoksesta, joka sisältää kurinpito- tai tottelemattomuusrikoksen sotilaallisia kutsunta- tai tarkastusviranomaisia vastaan tahi saapumatta jääminen palvelukseen tai esteettömän poissaolon palveluksesta;

4) syyte sotaväen rikoslain 3 ja 4 §:ssä mainittujen henkilöiden tekemistä rikoksista, silloin kuin heidät on katsottava sotilaiksi tahi muuten ovat sanotun lain alaisia;

5) syyte sotaväen rikoslain 6 §:ssä tarkoitettuja henkilöitä vastaan, kun he tekevät samassa pykälässä mainitun rikoksen;

6) syyte sotavankia, vihollisen vakoilijaa tai ulkovallan kansalaista vastaan, joka on valtakunnassa ollut pidätettynä, sikäli kuin rikokseen voidaan sovelluttaa sotaväen rikoslakia; sekä

7) asia, joka koskee sopimatonta esiintymistä sotatuomioistuimen edessä.

24 §. Jos joku niiden olosuhteiden lakattua, joiden vuoksi hän on ollut sotaväen rikoslain alainen, ilmiannetaan tai häntä syytetään rikoksesta, jonka hän on tehnyt sanotun lain alaisena ollessaan, on asia kuitenkin otettava käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi sotatuomioistuimessa, jos asia 23 §:n 1 momentin 1 - 7 kohdissa säädettyjen perusteiden mukaan kuuluu sellaiseen tuomioistuimeen.

Sama olkoon laki vahingonkorvauksesta, oikeudenkäyntikuluista ynnä muusta, mikä pääasiasta johtuu, silloin kuin näitä kysymyksiä käsitellään pääasian yhteydessä.

25 §. Kun ajetaan erikseen kannetta, joka koskee vahingonkorvausta, oikeudenkäyntikuluja ynnä muuta, mikä pääasiasta johtuu, on asia pantava vireille siinä sotaoikeudessa, joka on pääasiassa tuominnut.

Sopimatonta esiintymistä sotatuomioistuimen edessä koskeva asia käsitellään siinä oikeudessa, jossa rikkomus on tapahtunut.

26 §. Sotaoikeuden on, mikäli tässä ei toisin säädetä, tutkittava ja tuomittava niissä asioissa, jotka 23 ja 24 §:n säännösten mukaan kuuluvat sotatuomioistuimen käsiteltäviin.

Asian käsittelee sen joukon tai laivastonasemapaikan rykmentin- tai merisotaoikeus, johon syytetty kuuluu tai jota asia lähinnä koskee. Jos syytetty kuuluu sellaiseen sotaväenosastoon, johon on asetettu erikoissotaoikeus tai joka annetun määräyksen mukaan on määrätyn rykmentin- tai merisotaoikeuden alainen, taikka jos asia muuten koskee sellaista osastoa, on se tämän sotaoikeuden käsiteltävä.

Jos joku, joka ei kuulu sotaväkeen, joutuu syytettäväksi sotaoikeudessa, eikä edellä olevien säännösten perusteella mikään määrätty sotaoikeus ole pätevä asiaa käsittelemään, on, mikäli ei 28 §:stä muuta seuraa, asia käsiteltävä siinä sotaoikeudessa, johon kuuluvat sitä sotaväenosastoa koskevat asiat, missä syytetty pidätetään tahi missä hänet tavataan.

27 §. Syyte merisotaretkellä tehdystä rikoksesta on, mikäli asia ei ole erikoissotaoikeuden käsiteltävä, nostettava sen laivastonasemapaikan sotaoikeudessa, johon laiva, millä rikollinen on ollut, kuuluu tahi ensiksi saapuu.

28 §. Jos rikoksesta, josta syyte on ajettava sotaoikeudessa, syytettä ei ole nostettu sinä aikana, jona syytetty oli sotaväen rikoslain alainen, on asia käsiteltävä sen sotaväenosaston sotaoikeudessa, johon syytetty rikoksen tehdessään kuului.

29 §. Ellei mikään sotaoikeus olisi taikka katsoisi olevansa tässä luvussa olevien säännösten mukaan pätevä ottamaan asiaa käsiteltäväkseen, niin sotaylioikeus, ilmoituksen siitä saatuaan, määrätköön, missä sotaoikeudessa asia on käsiteltävä.

30 §. Sotaylioikeuden tulee ensimmäisenä tuomioistuimena tuomita seuraavissa asioissa, kun ne 23 §:n mukaan kuuluvat sotatuomioistuimeen, nimittäin:

1) valtiopetosta, maanpetosta ja sotapetosta koskevissa asioissa;

2) asioissa, jotka koskevat upseerien ja sotaväen palveluksessa olevien siviilivirkamiesten tekemiä rikoksia sekä sotaylioikeuden puheenjohtajan, jäsenten ja virkamiesten virkarikoksia;

3) jos valtakunnan armeijan tai laivaston päällikköä, kenraalia tai amiraalia, taikka itsenäisen joukon päällikköä hänen käskynalaisensa puheella tai teolla loukkaa tai ahdistaa;

4) sotaoikeuden puheenjohtajan tai jäsenen tuomarinviran toimittamisessa tapahtunutta virkavirhettä tai laiminlyöntiä koskevissa asioissa;

5) jos joku sotaväen rikoslain alainen pahoinpitelee tai loukkaa sotatuomioistuimen puheenjohtajaa tai jäsentä tämän ollessa virkatoimessa tahi virkatoimen vuoksi; sekä

6) asioissa, jotka muuten ovat sen laatuisia, että yleisen lain tahi erityisen asetuksen mukaan hovioikeus niissä tuomitsee ensimmäisessä oikeusasteessa.

Sotaylioikeus ratkaisee myöskin:

1) valitukset ja kantelut sotaoikeuden päätöksistä;

2) sotaoikeuden päättämät ja sotaylioikeuden tarkastettavaksi alistamat asiat; sekä

3) tuomiokapitulin päättämät asiat, jotka ensin on käsitelty sotaoikeudessa ja ovat tuomiokapitulista alistettuina ja valitusteitse joutuneet ylioikeuden tarkastettaviksi.

Sotaylioikeuden on myöskin valvottava ja pidettävä huolta siitä, että oikeutta sen alaisissa sotaoikeuksissa käytetään lain oikean tarkoituksen mukaisesti.

Asiassa, jossa sotaylioikeuden on tuomittava ensimmäisessä oikeusasteessa, toimittakoon sotaylioikeus myöskin tutkimuksen, milloin se sopivasti käy päinsä, mutta siirtäköön muussa tapauksessa asian tutkimisen siihen tuomioistuimeen, jonka se katsoo siihen sopivaksi.

31 §. Jos joku on rikoksen ohessa, jonka käsitteleminen kuuluu sotaoikeudelle, tehnyt toisen rikoksen, joka on yleisen tuomioistuimen tuomittava, on kukin rikos erikseen tutkittava siinä oikeudessa, johon se kuuluu, ja lausunto annettava, onko syytetty rikokseen syyllinen vaiko ei sekä minkä rangaistuksen hän siitä on ansainnut, jonka jälkeen se oikeus, johon hänet viimeksi vedetään, tuomitkoon rangaistukseen kaikista rikoksista lain säätämien perusteiden mukaan. Jos joku oikeus on katsonut syytetyn jostakin rikoksesta vikapääksi kuolemanrangaistukseen tai kuritushuoneeseen elinkaudeksi, älköön tutkimusta muista häntä vastaan ilmaantuneista rikoksista toisessa tuomioistuimessa pidettäkö, jos asianomistaja ei sitä vaadi tai aihetta siihen ilmaannu, että toinen on rikoksessa osallinen ja voidaan tutkimuksen kautta saattaa ilmi tai että se voi syytetylle aiheuttaa lisättyä rangaistusta.

Mitä edellä on säädetty, koskekoon myös sitä tapausta, että rikokset ovat senlaatuiset, että ne ovat sotaylioikeuden ja hovioikeuden välittömästi tuomittavat. Jos joku rikoksista on sotaoikeuden, mutta toinen sotaylioikeuden tai hovioikeuden ratkaistava, tai jos joku rikoksista kuuluu yleisen alioikeuden ja toinen sotaylioikeuden tuomiovaltaan, lähetettäköön, sittenkun sotaoikeuden tai yleisen alioikeuden käsiteltävänä ollut rikos on tutkittu ja lausunto siitä edellä määrätyllä tavalla on annettu, tutkimuskirjat päätöksineen edellisessä tapauksessa sotaylioikeuteen ja jälkimmäisessä hovioikeuteen, joiden sitten tulee antaa lausuntonsa kaikesta tai menetellä alempana olevien määräysten mukaisesti.

Jos jonkun, jota samalla syytetään sotaoikeudessa ja yleisessä alioikeudessa, havaitaan tehneen sellaisen rikoksen, että sotaoikeuden tai yleisen alioikeuden tutkimus ja tuomio on alistettava ylioikeuden tarkastettavaksi tai että juttu kuuluu ylioikeuden välittömästi tuomittaviin, lähettäköön se tuomioistuin, jossa syytettyä viimeksi on tutkittu, tutkimuskirjat ja päätöksen ylioikeudelleen, jonka tulee, sittenkun toisen alioikeuden asianomainen ylioikeus on saanut tilaisuuden tarkastaa alioikeutensa toimenpiteet asiassa tai lausua, mitä sen välittömästi ratkaistaviin asioihin kuuluu, antaa lausuntonsa kaikesta sekä sen jälkeen tehdä ilmoitus asianomaiselle päällystölle.

32 §. Jos kaksi tahi useammat ovat osallisia rikokseen, josta syyte on tehtävä sotatuomioistuimessa, ja jos joku heistä on välittömästi sotaylioikeuden tuomiovallan alainen, tuomitkoon asiassa kokonaisuudessaan sotaylioikeus. Jos syytetyt ovat eri sotaoikeuksien alaisia, tutkikoon ja tuomitkoon se sotaoikeus, jonka alainen päärikollinen on. Jos he ovat yhtä osallisia, käsitellään asia siinä sotaoikeudessa, missä paraiten sopii; ja antakoon siitä määräyksen, kun ne joukot, joihin syytetyt kuuluvat, ovat samalla paikkakunnalla, arvossa ylin ja samanarvoisista virassa vanhin päällikkö, mutta muussa tapauksessa sotaylioikeus. Jos sotaoikeuden toimittamassa tutkimuksessa käy selville, että asiassa on useampia päärikollisia tai yhtä osallisia, jatkakoon tutkimusta ja tuomitkoon se sotaoikeus, joka on alkanut asiaa käsitellä.

33 §. Jos joku, joka ei ole sotaväen rikoslain alainen, ilmiannetaan osallisuudesta rikokseen, josta syytetään sotatuomioistuimessa, on sotatuomioistuimen toimitettava tutkimus osalliseenkin nähden, mutta lähetettävä sitten asiaa koskeva pöytäkirja sille tuomioistuimelle, jonka asiana hänen tuomitsemisensa on.

Sama olkoon laki, jos sotatuomioistuimessa syytetty on siellä vaatinut rangaistusta väärästä ilmiannosta henkilölle, joka ei ole sotaväen rikoslain alainen.

Jos rikosasiassa, joka päärikolliseen nähden on yleisen tuomioistuimen tuomittava, joku sotaväen rikoslain alainen ilmiannetaan osallisuudesta samaan rikokseen, saatakoon osallinenkin, jos hänen päällikkönsä katsoo sopivaksi, jättää yleisen tuomioistuimen tutkittavaksi ja tuomittavaksi, vaikkakin rangaistus on määrättävä sanotun lain mukaan.

34 §. Sotatuomioistuin älköön ottako käsiteltäväkseen asiaa, joka ei kuulu sen käsiteltäviin, vaikkei muistutusta tuomioistuimen pätevyydestä tehtäisikään; ja on ylempään oikeuteen saatetuissa tai alistetuissa asioissa kysymys, kuuluuko asia lain mukaan sotatuomioistuimeen, tutkittava siitä riippumatta, onko asianosainen sitä vaatinut.

4 LUKU. Sotaoikeuden ja sotaylioikeuden virallinen syyttäjä.

35 §. Viralliseksi syyttäjäksi sotaoikeuteen määrää 4 §:ssä mainittu päällikkö vuodeksi kerrallaan vähintään luutnantin arvoisen upseerin.

Jos päällikön mielestä jokin asia on erikoisen tärkeä tahi arkaluontoinen, saa hän määrätä jonkun toisen sopivan upseerin asiaa syyttäjänä sotaoikeudessa ajamaan.

36 §. Sotaylioikeudessa on sotaviskaali virallisena syyttäjänä. Hänet nimittää korkein oikeus sotaylioikeuden esityksestä, ja on hänen oltava lainoppinut.

Hänen on myöskin oikeuskanslerin valvonnan alaisena pidettävä silmällä sitä tapaa, millä syyttäjäpuhevaltaa sotaoikeuksissa käytetään.

Kun kenttäylioikeus asetetaan, määrätköön sotaväen ylipäällikkö siihen erityisen sotaviskaalin.

37 §. Sotaoikeuden virallinen syyttäjä on velvollinen ajamaan syytettä asioissa, joiden käsitteleminen kuuluu sotaoikeudelle, sekä tarpeen vaatiessa toimittamaan asiassa alustavan tutkimuksen. Noudattakoon hän myöskin, mitä syyttäjästä on yleensä säädetty, sekä sotaviskaali soveltuvin kohdin hovioikeuden kanneviskaalista annettuja säännöksiä.

5 LUKU. Rikoksien ilmiantaminen ja syytteeseen paneminen.

38 §. Jos virallinen syyttäjä tahi asianomistaja syyttää sotaväen rikoslain alaista henkilöä rikoksesta, joka kuuluu sotaoikeuden käsiteltäviin, tehköön siitä kirjallisen ilmoituksen 4 §:ssä mainitulle päällikölle sekä selittäköön asian ja mainitkoon siihen saatavissa olevat todistukset. Jos rikos on sellainen, että asia on sotaylioikeuden suorastaan ratkaistava, saa kirjallisen ilmiannon tehdä sille tahi mainitulle päällikölle.

39 §. Kun päällikölle on 38 §:ssä sanotulla tavalla tehty ilmianto rikoksesta, on hänen viipymättä jätettävä asia asianomaiseen tuomioistuimeen.

Kun vangittua tahi muuten pidätettyä henkilöä koskeva tutkimus on sotaoikeudessa toimitettava, on oikeuden puheenjohtajan määrättävä istunto pidettäväksi viimeistäänkin kahdeksan päivän kuluessa siitä päivästä lukien, jona ilmianto hänelle saapui.

Elleivät erityiset asianhaarat toisin vaadi, on oikeuden pidettävä istuntonsa sillä paikkakunnalla, missä se sotaväenosasto on, johon sotaoikeus on asetettu.

40 §. Jos hengenrikoksesta tahi muusta törkeästä rikoksesta ilmiannettu on paennut, ennenkuin hänet on oikeuteen tuotu, pyytäköön päällikkö asianomaisen maaherran virka-apua hänen etsimisekseen; toimittakoon tuomioistuin kuitenkin heti tutkimuksen rikoksesta, sikäli kuin se käy päinsä, mutta jättäköön asian päättämisen, kunnes ilmiannettu saapuu vastaamaan tahi tuodaan oikeuteen.

41 §. Jos jotakuta on kurinpitotietä rangaistu rikoksesta, älköön se estäkö rikoksen panemista syytteeseen tuomioistuimessa, milloin rikoksen laatu sitä vaatii.

6 LUKU. Vangitseminen.

42 §. Jos sotaväkeen kuuluvaa henkilöä perustellulla syyllä epäillään rikoksesta, josta yleisen lain mukaan on vangittava, vangittakoon hänet; ja on silloin sen lisäksi, mitä yleisessä laissa säädetään vangitsemisesta sekä järjestyssäännössä on sanottu esimiehen oikeudesta määrätä käskynalaisensa arestiin, noudatettava, mitä tässä jäljempänä säädetään.

43 §. Kun tavataan sotaväkeen kuuluva henkilö, joka on karannut tahi jota voidaan sotaväen rikoslain mukaan rangaista karkurina sen vuoksi, ettei hän ole määräaikana saapunut palvelukseen, on hänet vangittava.

Jos on perusteltua aihetta otaksua, että sotilas, joka on tavattu rikoksenteosta tai jota todennäköisillä syillä epäillään rikoksesta, uusii rikoksensa tahi täyttää rikoksen, jonka hän on yrittänyt tai uhannut tehdä, taikka jos muuten katsotaan yleisen järjestyksen tahi järjestyksen sotaväessä taikka sotaväen arvon ylläpitämisen vaativan, ettei rikoksenteosta tavattu tahi epäluulonalainen ole tutkimuksen aikana vapaana, saatakoon hänet pidättää tahi pitää tarkoituksenmukaisen valvonnan alaisena; ja olkoon silloin myöskin hänen päällystöllänsä oikeus siitä määrätä.

Jos rikos on pantava syytteeseen tuomioistuimessa, on vangittu 39 §:ssä määrätyn ajan kuluessa vedettävä oikeuteen; ja harkitkoon oikeus, onko hänet edelleenkin pidettävä vangittuna, sekä ilmoittakoon, jos on katsonut, että hänet on päästettävä vapaaksi, siitä asianomaiselle päällikölle. Jos katsotaan, että rikkomus voidaan rangaista kurinpitotietä, on vangittu toimitettava viipymättä ja, ellei laillista estettä satu, viimeistäänkin kolmen vuorokauden kuluessa vangitsemisesta lukien rangaistusta kärsimään.

44 §. Jos sotaväkeen kuuluva henkilö vangitaan muun viranomaisen kuin päällikkönsä määräyksestä, on sen viranomaisen viipymättä ilmoitettava siitä vangitun päällystölle.

Sotilaan, joka oleskelee kasarmissa tahi alueella, mikä on päällystön valvonnan alaisena, saa vangita ainoastaan päällystön myötävaikutuksella.

45 §. Rikoksesta vangittu upseeri tahi sotaväessä palveleva siviilivirkamies on sotatuomioistuimen toimittaman tutkimuksen aikana säilytettävä päävahdissa taikka, missä sellaista ei ole, yleisessä vankilassa.

Alipäällystöön tahi miehistöön kuuluvaa henkilöä säilytetään sotilasvankilassa, missä sellainen on, mutta muuten yleisessä vankilassa.

7 LUKU. Oikeudenkäynti sotaoikeudessa sekä valituksen tekeminen sen päätöksestä.

45 §. Sotaoikeus kokoontukoon puheenjohtajan kutsusta niin usein, kuin sille jätetyt jutut ja asiat vaativat.

Jos puheenjohtaja ilman laillista estettä jää saapumatta, sakotettakoon häntä vähintään kaksikymmentä ja enintään kaksisataa markkaa.

Jos jäsen ei määrätyllä ajalla saavu sotaoikeuteen, tuomittakoon hänet järjestysrangaistukseen, ellei hän voi näyttää laillista estettä.

47 §. Asianosaiset ja todistajat kutsutaan sotaoikeuteen puheenjohtajan toimesta; ja pyytäköön hän kutsumuksen toimittamista varten virka-apua asianomaiselta päälliköltä, kun kutsumus koskee vakinaisessa palveluksessa olevaa sotilasta, mutta muussa tapauksessa maaherralta, maistraatilta tai kruununpalvelijalta.

48 §. Jos asianosainen tahi todistaja ilman laillista estettä jää sotaoikeuteen saapumatta, sakotettakoon häntä vähintään kymmenen ja enintään kaksisataa markkaa ja noudettakoon oikeuteen.

Jos asianosainen tai todistaja on sotaoikeuteen noudettava, on puheenjohtajan pidettävä siitä huolta, ja noudattakoon hän virka-avun pyytämiseen nähden, mitä 47 §:ssä on oikeuteen kutsumisesta säädetty.

49 §. Sotaoikeuteen kuuluvassa jutussa on syytetyllä oikeus ottaa puolustaja, ja hänen päällikkönsä on pidettävä huolta siitä, ettei syytetyn palvelus sotaväessä sitä estä. Ellei syytetty ole puolustajaa ottanut, tulee oikeuden määrätä puolustaja, milloin katsoo asian laadun sitä vaativan.

Puolustajana käytettäköön henkilöä, joka yleisen lain mukaan saa olla toisen asiamiehenä.

Kun jotakuta syytetään sotaoikeudessa, tulee, milloin se pidetään tarpeellisena, asiamiehen siitä joukko-osastosta, johon syytetty kuuluu, olla saapuvilla valvomassa syytetyn oikeutta sekä antamassa tarpeellisia tietoja.

50 §. Sotaoikeuden tutkimus tapahtukoon julkisesti, paitsi milloin yleinen laki myöntää poikkeuksen rikosasioissa toimitettavan tutkimuksen julkisuudesta taikka milloin sodassa tahi aikana, jolloin valtakunnan sotaväki tahi sen osa on muussa tarkoituksessa kuin harjoitusta varten määrätty asetettavaksi tahi on asetettu sotakannalle, julkisuuden katsotaan haittaavan sotatoimien menestymistä tai sotaväen turvallisuutta.

51 §. Asianosaisia ja todistajia kuulustelee sotaoikeudessa puheenjohtaja laillisessa järjestyksessä sekä niiden päätösten ja määräysten mukaan, joiden antamiseen oikeus ehkä katsoo syytä olevan; kuitenkin olkoot asianosaiset oikeutetut puheenjohtajan kautta tekemään todistajalle kysymyksiä, jotka asiaan oikeutta myöten kuuluvat. Puheenjohtajan on myöskin pidettävä sotaoikeuden pöytäkirjaa sekä ensi sijassa vastattava siitä, että oikeus muutenkin noudattaa laillista oikeudenkäyntimenettelyä; ja on tässä kohden, mikäli ei tämä laki toisin määrää, noudatettava yleisen lain ja asetusten säännöksiä rikosasiain käsittelemisessä yleisessä tuomioistuimessa.

52 §. Vartiomies taikka kulku-, suojelus-, sotilas- tai saattovartioon tahi muuhun vartiostoon kuuluva henkilö, joka muuten on esteetön, saakoon valallisesti todistaa siitä, mitä hänelle on mainitunlaatuisessa virantoimituksessa tapahtunut, jos ei siitä ole muita todistajia.

53 §. Sotaoikeus on tuomionvoipa, kun kaikki sen jäsenet ovat oikeudessa läsnä.

Kun päätös on tehtävä, tulee puheenjohtajan lyhyesti esittää, mitä asiassa on tapahtunut, sekä ilmoittaa ne lainkohdat, jotka kuhunkin tapaukseen soveltuvat. Lausukoon hän myöskin mielipiteensä ensin. Jos erimielisyyttä ilmaantuu, tapahtukoon äänten laskeminen sekä äänestys muutenkin yleisen lain mukaan.

54 §. Sotaoikeuden tekemät oikeudenkäyntiä koskevat välipäätökset ja päätökset on, sittenkun ne on asianmukaisesti merkitty pohjapöytäkirjaan, heti asianomaisille julistettava. Päätös pääasiassa samoinkuin puhdistusvalalle velvoittava päätös pitää olla ennen julistamista kirjoitettu ja tarkistettu; ja kun muutosta päätökseen saa hakea valittamalla, on täydellinen valitusosoitus aina annettava. Jos joku haluaa kannella jostakin sotaoikeuden toimenpiteestä ja pyytää oikeudelta tai puheenjohtajalta tietoa, mitä siihen nähden on noudatettava, annettakoon siitäkin tieto.

Asianosaiselle annettava sotaoikeuden päätös on puheenjohtajan allekirjoitettava.

55 §. Sotaoikeuden tutkimus ja tuomio on alistettava sotaylioikeuden tarkastettavaksi, jos jotakuta on syytetty rikoksesta, josta saattaa tulla kuolemanrangaistus tahi kuritushuonetta elinkaudeksi, taikka jos joku on tuomittu rangaistukseen rikoksesta, josta saattaa tulla kuritushuonetta korkeintaan kuusi vuotta tahi enemmän, taikka osallisuudesta johonkin sellaiseen rikokseen. Näissä asioissa tulee puheenjohtajan mainitussa tarkoituksessa lähettää tutkimuskirjat ja päätös, puhtaaksi kirjoitettuina sekä oikeuden puheenjohtajan ja jäsenten allekirjoittamina, ynnä asiaan kuuluvat asiakirjat sotaylioikeuteen viidentoista päivän kuluessa, jos sotaoikeus sijaitsee samassa kaupungissa kuin sotaylioikeus, mutta jos sotaoikeus sijaitsee muussa kaupungissa tahi maalla, kolmessakymmenessä päivässä siitä päivästä lukien, jona päätös julistettiin, sitä päivää kuitenkaan lukematta, kaikki sotaväen rikoslain 158 §:ssä säädetyn rangaistuksen uhalla. Sen ohessa on pöytäkirjaan merkittävä, pidetäänkö jotakuta asiassa syytettyä vangittuna.

Miten tutkimuskirjain ja päätöksen lähettämisessä sotaylioikeudelle on meneteltävä, kun sota-aikana joukko-osasto on maan ulkopuolella tai laiva meriretkellä, siitä säädetään 60 §:ssä.

56 §. Miten 55 §:ssä on säädetty tutkimuskirjoista siinä mainituissa asioissa, on myöskin noudatettava tutkimuskirjoihin nähden niissä sotaylioikeuden suorastaan ratkaistavissa asioissa, joissa alioikeus on toimittanut tutkimuksen, ja luettakoon aika asiakirjain lähettämiselle siitä päivästä, jona alioikeus lopetti tutkimuksen. Jos puheenjohtaja ei määrätyllä ajalla lähetä asiakirjoja, olkoon laki niinkuin sotaväen rikoslain 158 §:ssä sanotaan.

57 §. Joka ei tyydy sotaoikeuden päätökseen pääasiassa, ilmoittakoon tyytymättömyytensä oikeudelle tai sen puheenjohtajalle ennen kahdeksannen päivän loppua, päätöksen julistamispäivä niihin luettuna. Saman ajan kuluessa tulee senkin, joka ei tahdo ajaa valitustaan perille, oikeudelle tai sen puheenjohtajalle peruuttaa tyytymättömyydenilmoituksensa.

Vangittu henkilö saa tehdä tyytymättömyydenilmoituksen tahi sen peruuttaa myöskin sotilasvankilan päällikölle tai vankilanjohtajalle, ja olkoon vangitulla, jonka tulo vankilaan ilma [pitää olla ilman] hänen syytään on viivästynyt, vielä perilletulonsa jälkeisenä päivänä siihen tilaisuus. Jos sellainen ilmoitus tai peruutus on tehty sotilasvankilan päällikölle tahi vankilanjohtajalle, olkoon tämä velvollinen heti ilmoitusajan loputtua antamaan siitä tiedon sotaoikeuden puheenjohtajalle.

Ellei tyytymättömyyttä ilmoiteta, niinkuin tässä pykälässä on sanottu, tahi jos tyytymättömyydenilmoitus peruutetaan, pysyköön päätös voimassa.

58 §. Jos asianosainen on 57 §:ssä sanotulla tavalla ilmoittanut tyytymättömyyttä sotaoikeuden päätökseen, antakoon muutoksenhakemuksensa todistusta vastaan 4 §:ssä mainitulle päällikölle viimeistään ennen kello kahtatoista viidentenätoista päivänä, jos sotaoikeus sijaitsee samassa kaupungissa kuin sotaylioikeus, mutta muussa kaupungissa tahi maalla sijaitsevan sotaoikeuden päätöksessä ennen samaa aikaa kolmantenakymmenentenä päivänä siitä kuin päätös julistettiin, sitä päivää kuitenkaan lukematta. Tyytymättömän on myöskin samalla annettava se päätös, johon muutosta haetaan, varustettuna todistuksella tyytymättömyyden ilmoittamisesta, sekä sotaoikeuden asiasta tekemä pöytäkirja. Päällikön on viipymättä sotaylioikeudelle lähetettävä muutoksenhakemus siihen kuuluvine asiakirjoineen, ja on päällikön asiakirjoihin merkittävä aika, jolloin ne hänelle jätettiin.

Joka ei sanotun ajan kuluessa aja valitustaan perille, on menettänyt puhevaltansa päätöstä vastaan. Jos hän erinomaisten ja voittamattomien esteiden takia ei voi muutoksenhakemustansa tahi siihen kuuluvia asiakirjoja määräajassa jättää asianomaiselle päällikölle, olkoon hänen sallittu saman ajan kuluessa sanotulle päällikölle todistusta vastaan annettavassa varauskirjassa, jonka mukana tulee olla luotettavien miesten kirjallinen todistus esteestä ja joka päällikön tulee, varustettuna merkinnällä jättämisajasta, viipymättä lähettää sotaylioikeudelle, tältä anoa valitusvaltansa säilyttämistä.

59 §. Jos se, joka tahtoo valittaa sotaylioikeuteen, on vangittuna, saakoon hän ennen valitusajan umpeen kulumista jättää valituksensa sille päällikölle, jonka valvonnan alainen vankila on, tahi läänin maaherralle, jos häntä säilytetään yleisessä vankilassa; ja on näiden velvollisuutena lähettää valituskirjat viivyttelemättä sotaylioikeuteen. Sen, joka vankilaa valvoo, on myöskin pidettävä huoli siitä, että vangittu saa avukseen puolustajansa, jos hän on sellaista käyttänyt, tai muun soveliaan henkilön valituskirjan laatimista varten.

60 §. Kun sotaa käydään maan ulkopuolella tahi laiva on meriretkellä ja kenttäoikeus siellä kokoontuu, tulee puheenjohtajan sotaväen rikoslain 158 §:ssä määrätyn seurauksen uhalla, jättää sellainen oikeuden päätös, joka on alistettava sotaylioikeuden tarkastettavaksi, ynnä asiaan kuuluvat tutkimuskirjat viidentoista päivän kuluessa, siitä lukien kuin päätös julistettiin, sitä päivää kuitenkaan lukematta, joukko-osaston tai laivan päällikölle, jonka sitten tulee ensi tilassa lähettää asiakirjat asianomaiselle sotaylioikeudelle.

Joka tahtoo hakea muutosta kenttäoikeuden päätökseen, ilmoittakoon tyytymättömyytensä, niinkuin 57 §:ssä on säädetty, ja antakoon 1 momentissa mainitun ajan kuluessa valituksensa päällikölle todistusta vastaan, jonka tämä antaa; ja tulee päällikön, jos vastapuoli oleskelee paikkakunnalla, antaa tälle valituskirjoista jäljennös, asettaen samalla lyhyen määräajan, jonka kuluessa selitys valituksen johdosta on päällikölle annettava, uhalla ettei sen laiminlyöminen estä asian päättämistä. Sittenkun selitys on annettu tai sitä varten asetettu aika on menetetty, tulee päällikön niin pian kuin mahdollista lähettää sotaylioikeudelle asiakirjat ynnä, viimeksimainitussa tapauksessa, ilmoitus selittäjän laiminlyönnistä.

61 §. Jos asianosainen pyytää sotaoikeuden pöytäkirjaa tai päätöstä, tulee puheenjohtajan antaa se hänelle kahdeksan päivän, mutta sota-aikana neljän päivän kuluessa sen jälkeen. Jos asianosainen on vangittuna, pitäköön puheenjohtaja huolen siitä, että pyydetty pöytäkirja tai päätös tulee hänelle sanotun ajan kuluessa toimitetuksi.

8 LUKU. Oikeudenkäynti sotaylioikeudessa sekä valituksen tekeminen sen päätöksestä.

62 §. Sotaylioikeus kokoontukoon puheenjohtajan kutsumuksesta istuntoon niin usein kuin asiat vaativat. Jos puheenjohtaja tahi jäsen määrätyllä ajalla jää saapumatta, on sotaviskaalin pantava poisjäänyt sotaylioikeudessa syytteeseen, ja tuomittakoon hänet vähintään kolmenkymmenen ja enintään kolmensadan markan sakkoon, ellei hän voi näyttää laillista estettä.

63 §. Sotaylioikeudessa esittelee asiat jompikumpi jäseninä olevista sotaylituomareista. Muuten noudatettakoon asioiden käsittelyssä soveltuvin kohdin, mitä yleisessä laissa ja asetuksissa on asioiden käsittelystä hovioikeudessa säädetty, huomioonottaen mitä tässä jäljempänä sanotaan.

64 §. Jos sotaylioikeus katsoo valituksen tai kantelun olevan sitä laatua, että jotakuta on ennen päätöksen tekemistä kuultava, vaadittakoon hänen selityksensä asianomaisen päällikön tai maaherran välityksellä.

Vastaaja kutsutaan sotaylioikeuteen puheenjohtajan toimesta 47 §:ssä sanotulla tavalla.

65 §. Mitä muuten on 7 luvussa säädetty oikeudenkäynnistä sotaoikeudessa, noudatettakoon soveltuvissa kohdissa myöskin sotaylioikeudessa; ja olkoon sen puheenjohtajaan nähden voimassa, mitä sotaoikeuden puheenjohtajasta 51 §:ssä määrätään.

66 §. Kaikissa niissä asioissa, jotka sotaylioikeus ensimmäisenä tuomioistuimena ratkaisee, julistetaan päätös pääasiassa avoimin ovin, milloin asianosaiset ovat tulleet saapuville; mutta muuten on sotaylioikeuden sellaisissa ja aina muissa asioissa lähetettävä kappale päätöstä asianomaiselle päällikölle tai maaherralle asianmukaisessa järjestyksessä asianosaiselle toimitettavaksi; ja on todistus päivästä, jona se tapahtui, heti lähetettävä sotaylioikeudelle. Jos sotaviskaali on käyttänyt puhevaltaa asiassa, annettakoon hänelle kappale päätöstä.

Sotaylioikeuden päätös on puheenjohtajan ja asian esitelleen sotaylituomarin allekirjoitettava.

67 §. Mitä tulee sotaylioikeuden päätöksen alistamiseen korkeimman oikeuden tarkastettavaksi sekä siihen, mitä on huomioonotettava haettaessa muutosta sotaylioikeuden päätökseen, noudatettakoon, mitä hovioikeuden päätöksestä on alistamiseen ja valittamiseen nähden määrätty muuten, paitsi että valitus sotaylioikeuden päätöksestä on korkeimpaan oikeuteen jätettävä viimeistään ennen kello kahtatoista kolmantenakymmenentenä päivänä siitä lukien, kun päätös on julistettu tai asianosaiselle tiedoksi annettu, sitä päivää kuitenkaan lukematta.

Valitettaessa sotaylioikeuden päätöksestä olkoon laki muuten niinkuin 58 ja 59 §:ssä sanotaan, kuitenkin siten että valitus- tai varauskirjat, jotka jätetään päällikölle, josta 4 §:ssä puhutaan, tahi sille, jonka valvonnan alaisena vankila on, taikka läänin maaherralle, on näiden viivyttelemättä lähetettävä korkeimmalle oikeudelle.

Jos tyytymätön laiminlyö, mitä ylempänä on määrätty, olkoon hän menettänyt puhevaltansa päätöstä vastaan.

68 §. Sota-aikana on valitus sotaylioikeuden tahi kenttäylioikeuden päätöksestä kahdeksan päivän kuluessa siitä lukien, kun päätös julistettiin tai valittajalle annettiin, sanottu päivä mukaanluettuna, jätettävä joukko-osaston tahi laivastoaseman päällikölle todistusta vastaan, jonka tämä antaa; ja tulee päällikön, jos vastapuoli oleskelee paikkakunnalla, antaa tälle valituskirjoista jäljennös, asettaen samalla lyhyen määräajan, jonka kuluessa selitys valituksen johdosta on päällikölle annettava, uhalla, ettei sen laiminlyöminen estä asian päättämistä. Sittenkun selitys on annettu tai sitä varten asetettu aika on menetetty, tulee päällikön niin pian kuin mahdollista lähettää korkeimmalle oikeudelle asiakirjat ynnä, viimeksimainitussa tapauksessa, ilmoitus selittäjän laiminlyönnistä.

69 §. Jos se, joka ylisotatuomioistuimen päätöksellä on tuomittu kuolemaan, tahtoo anoa armoa, on hänellä oikeus pyytää avustusta armonanomuskirjan laatimiseen siltä päälliköltä, jonka valvonnan alaisena se vankila on, jossa häntä säilytetään, taikka, jos hän on yleisessä vankilassa, sen johtajalta; ja on anomuskirja 67 ja 68 §:ssä valituksen tekemistä varten määrätyn ajan kuluessa jätettävä mainitulle päällikölle taikka vankilan johtajalle, jonka sitten tulee viipymättä maaherran kautta korkeimmalle oikeudelle lähettää anomuskirja ynnä todistus ajasta, jolloin päätös on kuolemaan tuomitulle toimitettu. Jos hän ei jätä sellaista anomuskirjaa määräajassa tahi jos hän ei tahdo hyväkseen käyttää armonanomusoikeutta, olkoon päällikkö tai vankilan johtaja velvollinen ilmoittamaan siitä maaherran välityksellä korkeimmalle oikeudelle niin pian kuin anomuksen jättämisaika on kulunut umpeen.

Sota-aikana olkoon ylisotatuomioistuimella lupa tehdä tasavallan presidentille alistus tuomitun rangaistuksen lieventämisestä tai kumoamisesta. Sellaiseen alistukseen nähden olkoon voimassa, mitä 67 §:ssä on muusta alistamisesta säädetty.

9 LUKU. Pikaoikeus.

70 §. Jos sodassa olevassa joukko-osastossa tai sotatoimia varten merellä olevassa laivassa tahi piiritetyssä linnoituksessa joku, jota on syytettävä sotatuomioistuimessa, on tehnyt rikoksen, josta saattaa tulla kuolemanrangaistus, ja jos rikollinen on verekseltä tavattu rikosta tekemässä, saakoon paikalla oleva ylipäällikkö, jos hänellä on vähintään esiupseerin arvo, milloin rikollisen rankaisemisen lykkäämisestä on pelättävissä vaaraa sotakurille taikka sotaväen, laivan tai linnoituksen turvallisuudelle, asettaa erikoisen, pikaoikeudeksi nimitetyn sotatuomioistuimen tutkimaan ja tuomitsemaan asian. Paikalla oleva ylin päällikkö kutsukoon pikaoikeuden puheenjohtajaksi sotatuomioistuimen puheenjohtajan tai hänen virkansa hoitajan sekä jäseniksi ylintä päällikköä lähinnä olevan päällikön, esiupseerin, kaksi komppanianpäällikköä ja neljä nuorempaa, kernaimmin eriarvoista upseeria. Jos ei kapteenin arvoisia tahi sitä korkeampia upseereita ole saatavana, olkoon lupa heidän sijaansa määrätä alemman arvoisia upseereita.

71 §. Kun pikaoikeus on asetettu, kokoontukoon se heti siihen joukkoon kuuluvan ja koolla olevan osaston eteen, johon syytetty kuuluu. Sittenkun määräyskirja on luettu julki, vannokoot puheenjohtaja ja jäsenet tuomarinvalan, vaikka he ennen olisivatkin sen tehneet.

72 §. Pikaoikeuden tulee ilman laajaa menettelyä koettaa saada selville asiaan vaikuttavat seikat sekä, vapaasti harkittuaan kaikki esilletulleet asianhaarat, tuomita syytetty sotaväen rikoslain mukaan.

Pöytäkirjaa siitä, mitä asiassa on tapahtunut, pitäköön puheenjohtaja.

73 §. Syytetty saakoon puolustajakseen ottaa saapuvilla olevan henkilön, joka yleisen lain mukaan saa kantaa ja vastata toisen puolesta oikeudessa. Ennenkuin tutkimus aloitetaan, olkoon syytetyllä oikeus neuvotella kahdenkesken puolustajansa kanssa.

74 §. Pikaoikeuden äänestys päätökseksi tapahtuu julkisesti koolla olevan joukon edessä, ollen oikeuden jäsenillä kuitenkin oikeus sitä ennen, tutkimuksen päätyttyä, vetäytyä syrjään keskenään neuvottelemaan. Ennen äänestystä tehköön puheenjohtaja lyhyesti ja selvästi selkoa siitä, mitä tutkimuksessa on selville käynyt, ja lausukoon sen jälkeen ensiksi hän ja sitten kukin jäsenistä laillisessa järjestyksessä mielipiteensä, ja merkittäköön pöytäkirjaan, mitä kukin on lausunut, vaikkei erimielisyyttä ilmaantuisikaan.

Syytetyn kuolemanrangaistukseen tuomitsemiseen vaaditaan, että vähintään kuusi tuomareista on siitä yksimielisiä.

Kun äänestys on tapahtunut, kirjoittakoon puheenjohtaja heti päätöksen, jonka hän ja jäsenet allekirjoittavat sekä puheenjohtaja sitten syytetyn läsnäollessa joukon edessä julistaa.

Sittenkun pikaoikeus on hajaantunut, jättäköön oikeuden puheenjohtaja heti paikalla olevalle ylimmälle päällikölle pöytäkirjan ja päätöksen, johon on merkitty julistamispäivä ja -hetki.

75 §. Pikaoikeuden päätöksen, jolla joku on tuomittu rangaistukseen ja joka on jätetty paikalla olevalle ylimmälle päällikölle, panettakoon tämä heti täytäntöön. Jos päällikkö olosuhteisiin nähden katsoo, ettei päätöstä, milloin se sisältää kuolemanrangaistuksen, ole pantava täytäntöön, taikka jos sellaista päätöstä ei ole kahdenkymmenenneljän tunnin kuluessa päätöksen julistamisesta lukien pantu täytäntöön, lähettäköön hän heti asiaan kuuluvat kirjat asianomaiselle ylisotatuomioistuimelle, joka asiassa menettelee niinkuin pikaoikeuden päätös olisi alistettu ylisotatuomioistuimen tarkastettavaksi.

76 §. Pikaoikeuden pöytäkirja siihen kuuluvine asiakirjoineen on päällikön, sota- tai meriretken päätyttyä, jätettävä säilytettäväksi sotaylioikeuteen.

10 LUKU. Erinäiset säännökset.

77 §. Sotatuomioistuimen päätöksen, jolla joku on tuomittu rangaistukseen, toimittakoon sittenkun se on saanut lainvoiman, 4 §:ssä mainittu päällikkö viipymättä täytäntöönpantavaksi. Tämä koskekoon muunkin tuomioistuimen päätöstä, jolla sotaväen rikoslain alainen henkilö on tuomittu rangaistukseen.

Jos vapausrangaistukseen tuomittu sotilashenkilö on vangittuna ja tyytyy päätökseen, toimitettakoon hänet heti rangaistusta kärsimään, niinkuin yleisessä laissa on säädetty. Jos asianosaiset muussa asiassa ilmoittavat tyytyvänsä päätökseen, jota ei ole alistettu ylemmän oikeuden tarkastettavaksi, menköön päätös siinäkin tapauksessa kohta täytäntöön.

Jos arestirangaistukseen tuomittu henkilö ei ole sotaväen rikoslain alainen enää silloin, kun päätös joutuu täytäntöönpantavaksi, pidettäköön häntä sen sijaan vankeudessa niin pitkä aika kuin sanotun lain 43 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaan vastaa arestirangaistusta; ja hankittakoon sotaylioikeudesta määräys vankeusrangaistuksen ajasta.

Sakkojen taikka tuomitun vahingonkorvauksen ulosotosta olkoon voimassa, mitä siitä yleisessä laissa on säädetty.

78 §. Tämän lain mukaan tuomitut sakot menevät valtiolle ja muunnetaan ne varojen puutteessa vankeudeksi yleisen lain säätämällä tavalla.

Jos jokin tässä laissa säädetty määräpäivä sattuu sunnuntai- tai juhlapäiväksi, pidettäköön seuraava arkipäivä määräpäivänä.

79 §. Lähemmät määräykset tämän lain soveltamisesta annetaan asetuksella.

80 §. Tämä laki, jolla kumotaan heinäkuun 16 päivänä 1886 Suomen sotaväkeä varten annetun rikoslain 16 - 24 luvut sekä 25 luvun 214 - 218 §, astuu voimaan kesäkuun 1 päivänä 1920.

Sitä ennen on kuitenkin ryhdyttävä tässä laissa määrättyihin toimenpiteisiin tuomioistuinten puheenjohtajien ja jäsenten sekä varajäsenten ja muiden virkamiesten määräämiseksi.

81 §. Asia, joka tämän lain voimaan astuessa on tuomioistuimessa vireillä, on tämän lain määräyksien estämättä edelleenkin käsiteltävä ja rangaistava samassa tuomioistuimessa, mikäli se sille vanhan lain mukaan kuuluu, ja muutenkin käsiteltävä vanhan lain mukaan; kuitenkin niin, että uutta lakia on noudatettava ajettaessa perille valitusta päätöksestä tai välipäätöksestä, joka on annettu sen päivän jälkeen, jona uusi laki astuu voimaan, sekä sellaista päätöstä alistettaessa kuin myöskin oikeudenkäyntimenettelyssä ylemmässä oikeusasteessa, jos päätös tai välipäätös, josta valitus on ajettu perille, on annettu sanotun päivän jälkeen.

Tätä kaikki asianomaiset noudattakoot.

Helsingissä, 16 päivänä huhtikuuta 1920.

Tasavallan Presidentti: K. J. STÅHLBERG.

Sotaministeri: Bruno Jalander.

Katso myös

Hallituksen esitys Suomen Eduskunnalle, joka koskee uutta lakia sotatuomioistuimista ja oikeudenkäynnistä niissä

Tämän lain nojalla annettuja asetuksia:

Tämän lain muutosten nojalla annettuja asetuksia:

Sotaylioikeuden väliaikaiset osastot:

Muita säädöksiä: