Metsän vaalea tytär
| Metsän vaalea tytär Kirjoittanut Edith Södergran |
- Eikö juuri eilen
- metsän vaalea tytär viettänyt häitään,
- ja kaikki iloinneet?
- Hän oli kevyt lintu ja kirkas lähde,
- hän oli salainen polku ja naurava pensas,
- hän oli päihtynyt ja uskalias kesäyö.
- Hän oli julkea ja nauroi määrättömästi,
- sillä hän oli metsän vaalea tytär;
- hän oli lainannut käeltä soittimen
- ja hän kulki soitellen järveltä järvelle.
- Kun metsän vaalea tytär vietti häitään,
- ei ollut maan päällä yhtään onnetonta:
- metsän vaalea tytär on päässyt ikävästä,
- hän on vaalea ja tyynnyttää kaikki unet,
- hän on kalpea ja herättää kaikki himot.
- Kun metsän vaalea tytär vietti häitään,
- seisoivat kuuset niin tyytyväisinä hiekkatörmällä
- ja männyt niin ylpeinä jyrkänteellä
- ja katajat niin iloisina päivärinteellä,
- ja pienillä kukilla oli valkoiset kaulukset kullakin.
- Silloin varisutti metsä siemenensä ihmisten sydämiin,
- kimmeltäviä järviä ui heidän silmissään,
- ja valkoiset perhoset liehuivat lakkaamatta ohi.
Lähde: Södergran, Edith 1929: Levottomia unia: runoja. Suomentanut Uuno Kailas. Tulenkantajain osakeyhtiö, Helsinki.