Muisto värsyt Arvidsson’ille

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Muisto värsyt Arvidsson’ille. *)

Kirjoittanut anonyymi


Nyt alan tässä laulamaan
Ja huokaan murheissa,
Kuin olen kuulla saanut taas :,:
Suruisen sanoman.
Siitä se meillä suuri huol’
Ja raskas mieli on,
Kuin täältä äsken pojes kuol’:,:
Jaloinen A r v i d s s o n !
Hän oli Suomen sankarmies
Totuuden puolella,
Ja siitä, ehkä kempä ties :,:
Kohdeltiin juonilla.
Hän puhui Suomen puolesta,
Olj aivan rohkea;
Vaan itä-tuuli ankara :,:
Pois nyrväis maastansa.
Nyt hän on kuollut, ruumiinsa
Lepäävi rauhassa;
Vaan hänen vaivans’, tuskansa :,:
Palkitaan taivaassa.
Kyyneleet, ah mun silmistä
Alati vuotavat,
Olkohon haudans’ pääliä vain :,:
Ne mullat keveät!

*) Tämä laulu on saatu kansan suusta Laukaan pitäjässä heti sen perästä kun Arvidsson’in kuolemasta tuli sanoma näille maille 1858. Vainaja oli Suomessa syntynyt Laukaan kirkkoherran poika, hän palveli kuninkaallisen kirjaston-hoitajana Ruotsissa.


Lähde: Tapion Lisälehti 3.12.1870.