Pohjolan valkeneminen

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Pohjolan valkeneminen.
(Suoniolta. – Laulettu Porthanin juhlana.)
Kirjoittanut Julius Krohn


Pohjolan pitk’ oli yö!
Kauvan ol’ synkkä’, Suomeni, kulkus,
Pimeydessä riemuton polkus,
Vaikea vaivas ja raskas työ,
Pitk’ oli Pohjolan yö;
Vaan ei yö valoton!
Tähtyet tuikki välkähytellen,
Otavanais Sua tiell’ opastellen
Loisteli säihkyen sammumaton
Lempi Juslenion.
Vaan jopa Pohjolaan
Aurinko aamun riens’ rusotellen. –
Valkeni, loistollaan herätellen
Kalevan urhot kaikk’ unestaan.
Nerosi, oi Porthan!
Pitk’ oli Pohjolan yö!
Vaan pimeä kesäpäivä jo paistaa,
Sätehin sammumattomiin loistaa.
Pohjolan, kun kesähetkens’ lyö,
Päivänä paistaa yö!


Lähde: Porin Kaupungin Sanomia 23.11.1861.