Satulinna ja satusaari kangastavat
| Satulinna ja satusaari kangastavat. Kirjoittanut Antti Rytkönen |
- Kun haastaa Repolainenkin, se tietää,
- jo että aukee tarun valtakunta,
- miss’ uni totta on ja tosi kaikki
- on kaukaista, pois unohtuvaa unta.
- Ja eipä aikaakaan, kun pilvet heittää
- jo veden kuultokalvoon sadevihmeen,
- ja hetki vain – ja kirkastuu, ja näkee
- edessään lapset ihanan nyt ihmeen.
- Ylitse näet vetten väilyväisten
- kohoaa korkealle sateenkaari,
- ja toisessa sen päässä kangastelee
- niin kumma, kaunis satumainen saari.
- Ja saaren kukkulalla satulinna
- se loistaa ylväs niin ja ihmeellinen,
- ja saari linnoinensa ympäröimä
- on avaruuden vain ja aallon sinen.
- Ja lumpeenkukat, ulpukat kuin keijut
- kaikk’ aallon kalvossa ne karkeloivat,
- ja kaikki rannan kainot sinikellot
- säveltä keijukarkeloin ne soivat.
- Ja lumokangastuksen ihmeellisen
- todeksi tehnyt tää on ihme-ilta,
- ja värein välkehtivä sateenkaan
- on sinivetten yli vievä silta.
Lähde: Rytkönen, Antti 1900: Lauluja. Helsinki.