Simson ja Salomo

Wikiaineistosta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Simson ja Salomo

Kirjoittanut J. G. Leistenius


Ja pieni poika harras luveksi kirjoaan,
Ja mietti siitä lapsen tavalla ahkeraan.
Olj siinä vanha Juuta, sen vallat voimakkaat,
Sen jalot sankarinsa ja viisaat kuninkaat.
Hän aivan näki niitä – hän olj kuin muuan niist’
Hän tappoi Philisteat, palautui Baabelist.
”Oi äiti armas, kuules, jos Simson olisin,
Mä Suomen kallioista nyt linnan laittasin”.
”Ja oisinko kuningas Salomo, kullalla
Mä linnan kaunistaisin – emoni asuva”.
”Jos Simson oisin, sen mä kokisin surmata,
Ku vihaa äitiäni ja sortaa Suomea”.
”Ja jos Salomo oisin, niin linnan’ antasin
Mä sille, ku sun oisi ja Suomen rakkahin”.
”Ja jos en ole Simson ja en Salomokaan,
Niin ehkä kerran kasvan, kuin nekin, taitamaan”.
”Ja jos en taida muuta, niin taidan rakastaa
Emoani ja maatan’ ja niitä puolustaa”.

K. K[iljander].


Lähde: Tapio 31.5.1862.