Suomen Maatalouden parannuksesta: VII.

Suomen Maatalouden parannuksesta VII.
Suomen Maatalouden parannuksesta
Kirjoittanut Kustaa Paturi

Suomen Maatalouden parannuksesta.

VII.

Työvoimalla edellisessä ja viimeksi esitellyssä taloushoidossa ei liene sanottavasti eroa, jotta yhtä suuruiselle pereelle 9:lle henkelle jaettuna viimeinen summa 3 094 markkaa tulisi kunkin henken osaksi 343 markkaa 77 penniä, niin muodoin viimeksi esitellyssä talousjärjestyksessä 102 markkaa 89 penniä suurempi tulo henkeä päälle vuodessa kuin edellisessä.

Viimeksi esitellyssä talousjärjestyksessä otettu korkeampi jyvä-luku kylvöstä samassa maassa perustuu siihen että saadaan pellosta sontavaroja lisää heinä-kasvuista, jotka eivät vihantona noottäin ota voimaa maasta, niin kuin viljakasvit. Tappo-raavaista eläimistä ja lampaista on myös yhtä monta kohtaa otettu suurempi tulo parempain henävarain ja suvikäynnön vuoksi. lampaita taasen on 15:sta senvuoksi vaihettu 3:meen lypsylehmään että käypäin tavaramaksuin suhteen lypsylehmistä on paljon isompi tulo kuin lampaista yhtä suuren ruokapaljouden kululla. Monen mielestä tulo lypsylehmistä sisämaassa, jossa ei saada maitoa kaupaksi, 80 markkaa lehmän päälle, näyttänee ehkä paljolta, mutta paljo ei se ole, pikemmin liika vähä semmoisella heinävaralla kuin raudan talossakin on esitelty, toista tuhatta leiviskää pelto heiniäm entisten luonnon niitty heinäin lisäksi tynnyri viljaa lehmää päälle, ja peltolaidunta seittemättä tynnyrin alaa vuodessa, luonnon laitumen lisäksi 5 leiviskä voita lehmää päälle, nuoremmat ja täysikasvuiset lypsävät yhtä paljon otettu, ei ole juuri korkeaman jälkeen, 12 markan hinnalla leiviskästä tekee 60 markkaa ja tapettavat vasiakt sekä piimä vastaa 20 markkaa, syöttäkään sitä ihmisille eli elukoille tai tehtätään juustoksi. Jotka taasen ei osaa karjaa hoitaa ja karjanantia kelvollisesti valmistaa ja rahaksi muuttaa, ne syövät maidon rievänä, eli kuorineen, taikka voina, vaikka paljokin saadaan, niin kuin eräissä osissa pohjanmaalla kuuluu tapana olevan. Kyllä sillä tavalla velkaannutaan ja hypoteekki-yhdyskunnan lainoilla ulkomaille veronalaisiksi tullaan. Mikä viimeinki semmoisen kansan lopuksi tulee, joka ei osaa talouttansa järjestää senlaatuiseen käytäntötapaan kuin aikain, paikkakunnan ja ilman-alanki vaatimus pakottaisi, eikä säästää niinä vuosina viljaa kuin saadaan, katovuosien varaksi, eikä karjanantia rahaksi käyttää, eikä hypoteekki-yhdyskunnasta otetuilla lainoilla jättää tilalle parannus-jälkiä, joilla velkakuoletusta suorittaisi, kuin otettu laina katoo vaan tietämättömiin ikään kuin menneen vuotinen lumi eli tina tuhkaan?

Edellä mainittu Päivättäressä oleva Vähäkyröläisten kirjoitus “maavero” kokonaisena katsoen näyttää olevan tarkoitettu valituksen aineeksi että ulosteot ovat niin epätasaisesti jaetut ettei moniaat tilat voi kannattaa maaviljelystä niin suurella ulosteko-painolla. Tosi kyllä onkin, että ulostekoin paino maanviljelijöille, toinen toistansa suhteen, on kovin epätasainen — siksensä kuin kaikki nauttivat yhtäläistä ulkonaista suojelusta ja yhteistä lainturvaa — ja ylipäätänsä maanveroa maksaville raskas; mutta puheena olevalla Raudan tilalla, monia muita maapaikkoja suhteen, oman edesantonsa mukaan, ei näytä ulostekojen-paino erinomaisesn ylölliseltä, suurempi vika talonpidon kannatukseen näyttää olevan luonnotoin talousjärjestys. Valitettavasti yleiseen koko Suomen maassa vanhatapainen, ohiaikaansa mennyt talousjärjestys ja hoito on alhaisella taide- eli tiedeaskelmalla. Kysytäänkö kenenkä päälle siitä syy lankee? Vastaus: itsensä koko Suomen kansan; mutta ensinnä ylhäisemman kansanosan, jonka omana on ollut koko kirjallinen maalisen opin sivistys. Suomenkieltä puhuvat maataloushoitajat ovat näihin aikoihin asti olleet kielenki puolesta ulossuljettuna laveammista tieteellisistä maataloushoidon perustuksista, että nillekin jotka haluaisivat maatalousoppia on oppikirjat heikkoja ja sekasotkuisia, ja miniaita opinosia niin kuin maanviljelys-kemia, maatalous-suhdallisuus oppia j. n. e. peräti puuttuu, jotka juuri ovat tärkeämpiä kohtia maatalousjärjestämiseen ja hoitoon. maanviljelyskoulutkin osiksi ovat huonossa käytöksessä, osiksi niin orjallisessa oppilaiden pakkovelvollisuudessa etteivät nekään luontonsa puolesta kehoita oman tilansa pitäjöiksi aikovia maanviljelyskoulujen kautta oppia saamaan; jos kyllä on siinäkin kovin suuri vika ettei Suomen yhteinen kansa käsitä koulujen hyötyä, eikä opin tarvetta. Parannusta, parannusta maanviljelyskoulussa ja maanviljelyskirjallisuudessa sekä kelvollisien kansakoulujen valmistamista joka pitäjään ja jonkunlaista pakkokoulunkäymistä, jos Suomen kansa tahtoo varallisuuden puolesta itsensä kannattaa ja pysyä kansain luvussa maan päällä!

Maamies.

Lähde: Suometar-lehden vuosikerta 1865, 28. heinäkuuta s. 1.