Uuden vuoden virsi

Wikiaineistosta
Uuden vuoden virsi

Kirjoittanut Johan Ludvig Runeberg


Kulunut on laasti vuosi,
Vuosi armon aikoa;
Käännymme, Jumala! luokseis
Mielin: meitä armahda,
Meille lempeä ole’,
Anna kaikki, ku rikottu
Oli, olla unhotettu
Jälle, Jeesuksen nimeen.
Kostamahan jos sä, Herra,
Rupeaisit, ken-hän lie
Viatoin? Ken joka kerran,
Kun hän rikkoi, tietänee?
Yhden vaan me tiedämmä
Ett’ yks’ on sovittamassa,
Sinä sille säästämässä,
Meidät joka-ainoan.
Tuhansittain armostasi
Sua, Herra! kiitämmä;
Viisahass’ on neuvossasi
Hyvämme ja huonomme.
Mukahan jos mielemme
Kaikk’ olisit antanunna,
Min olimma pyytänynnä.
Voi onnettomuuttamme!
Mikä miellyttääpi meitä?
Himojamme seurata’;
Mutta päiviä pimeitä
Annoit ynnä selkeitä.
Missä mieli paisuvi,
Surun sinne annat tulla:
Vaan murehen murrettua
Laitat lohdutuksesi.
Kuritukses anna haavat
Parata, ett’ antamas
Ottamaiski kartuttavat
Uskoa ja toivoa;
Uusi vuosi siunoa,
Että harvemmilla, Herra!
Synnillä olisi, kerta
Senki meiltä lähteissä.
Elämämme kiiruhtaapi
Joka-päivä maalihin;
Tuon kuin viimen ennättääpi,
Ota meidät luoksesi.
Miss’ ei vuosia enää
Lueta, mikään ei muutu,
Ilon vaan, mik’ eipä puutu,
Annat uskovaisille.
Yks’ on ku pysyy iäti;
Taivossa ja päällä maan
Turvaa antavi vakaasti,
Jumala! sanasi vaan.
Osaksemme suo’ sä se,
Varaksemme riemunamme,
Huviksemme tuskissamme,
Kallihimmat helmeksemm’.
Äläs anna sen kadota
Meiltä, Herra! milloinkaan;
Ennen kaikki muu hajota
Niinkun tahtonet sä vaan.
Kansa siunoa ja maa,
Meidät uskoss’ yhdistä sä;
Viisaudess’, armoss’, iässä,
Uunna vuonna kartuta!

H. K. K[orander].


Lähde: Suomen Julkisia Sanomia 3.1.1859.