Vuonna 3000 jälkeen Kristuksen syntymän

Vuonna 3000 jälkeen Kristuksen syntymän. (Houraus). Kirjoittanut anonyymi

– Mikä vuosi meillä nyt on?

– Vuosi 3000 jälkeen Kristuksen syntymän.

– Mutta missä nyt ollaan?

– Maapiirin pääkaupungissa.

– Eikö kullakin kansalla enää ole oma pääkaupunkinsa ja hallituksensa?

– Noh, mitä vielä! Kaikki semmoiset lapsellisuus ovat aikoja sitten kadonneet. Meidän suuri historioita ja muinaisuuden tutkia Pa-Pu on kirjoittanut merkillisen kirjan, jossa hän todeksi näyttää että monia satoja vuosia sitte on tuolla pohjassa muutamilla vähäisillä luodoilla asunut kansa, jota kutsuttiin Englantilaisiksi, ja tuon taidan salmen toisella rannalla toinen kansa, jolla sanotaan olleen franskalaisen nimi. Muistopatsaista ja muista muinaisuuden jäänöksistä on hän tullut siihen päätökseen että nämät kansat noin tuhannen vuotta sitte olivat joksiki väkevät ja sotaiset, kulkivatpa vähäisillä aluksilla yli merien tuoden ja vieden aina kourallisen kalua.

– Oikein merkillistä! Mahtaahan tuo aika, jona kaikki kansat maasta katosivat, olla tunnettu ja historiaan pantu.

– On oikein. Vuodesta 1859 alkaa tämä ihmiskunnan uudesti syntyminen. Olihan, näetsä, tuolla Pohjasessa iso kaupunki, mahtoi olla sen aikuinen suurin kaupunki maan piirillä. Ja, näetsä, siellä aljettiin ensin saarnata ettei kieli kuulu ollenkaan kansallisuuteen, ettei kansalaisuus ansaitsekaan ihmisen ylintä pyrkimistä; sillä, näetsä, ihmisyys on ylempi kansallisuutta. Yksinkertaisesti kyllä olivat ihmiset aina vuoteen 1859 luulleet, että kansalaisuuden työllä ihminen paraiten pyrkisi koko ihmisyydenki edistymiseen. Mutta näetsä, tuossa kaupungissa ja vähäisen yliopiston nojassa, josta ei tuo meidän tutkia ole juuri paljo mitään tietoja löytänyt muuta kuin vähän kansalaisuuden pyrkimistä, tuosta kaupungista se valo lähti, joka maan piirin on pannut varsin uuden muotoiseksi.

– Oletpa sinäkin näitä asioita tutkinut; juttele, mimmoinen oli se muutos, joka 1859 alkoi ihmisten keskuudessa, joka lakasi kaiken kansallisuuden pois jymisten seasta.

– Niinkuin ihmisyyden harrastajat sanoivat, niin kävikin; kaikki kansat rupesivat pyrkimään, ei oman hyötynsä, kielensä ja oman vaurastumisensa, vaan koko ihmisyyden eteen. No miten kävi: sota katosi, sota-aseet tulivat tarpeettomaksi, messinki-kanonat valettiin kulkusiksi, sapelit tehtiin vannaiksi ja pyssyt kaikki käytettiin metsänpetoja vastaan. Olisit nähnyt kuinka sudet menivät parina yönä, kuin kaikki sotakivärit viritettiin yhtaikaa metsiin susia vastaan. Niin niistä päästiin. Samaten loppuivat tigerit ja muut pahantekiät pedot. Siitä on nyt se hyöty että ihmiset itse saavat syödä lampaansa ja lihavat elukkansa.

– Kuinka sitte muutoin kävi ihmisten kesken, koska sota ja metsän pedot ihmisyyden kunniaksi peräti lopetettiin. Eikö muuta tehty?

– No, näetsä, kuin nyt ihmisyyden suhteen kaikki pyrkimiset ruvettiin kääntämään, no kuinkas sitten enää olisi estetty tullin ja muun kiellon kautta tavaraa vaihtamasta kansain kesken. Kaikki esteet raukesivat kuin palanut lanka. Tuolla, näetsä, kaukana on tuo vähäinen jäätynyt maa. Kohta saatiin sinne muutama miljona kannua Viron viinaa, Jamaikan rommia ja Franskan kognakkia, Englannin porteria, että kyllä jää sydämistä sulasi. Tämä oli toinen vaikutus siitä, näetsä, ihmisyyden eteen pyrkimisestä. Näetsä, mitkä vaikutukset, ja mitä hulluus vanhaan aikaan, jolloin kansat pyrkivät oman hyötynsä, oman voimansa ja omaisuutensa voimassa pitämistä.

– Tottahan tuo on vaikuttanut suuren muutoksen myös ihmisten keskuselämässä, kuin nyt sodat ja pedot ovat kadonneet, kaikki esteet kansain välistä rauenneet.

– Oh, hoh! Sepä vasta muutokset on saattanut matkoille. Näetsä nyt ei käykkään enää Suomessa viinan keitto, ja muualla ovat toiset keinot mahdottomat; mutta mitä sen tehdään; niin sen pitiki käymän koska ei enää kukaan kansa itsestänsä huoli, vaan suoraan koko ihmisyydestä. Sen uudesti syntyneen valon avulla nähdään että kukin maan paikka tekee mitä se parahin taitaa. Niin Viron maa on yksi ainoa suuri viinakeitto, jossa tehdään tuota tarpeellista juomaa koko maan piirille. Tuo vähä luoto tuolla Pohjassa on samaten yksi ainoa suuri pumpulitehdas. Muinaiset Franskalaiset, jotka meidän jalo tutkia luulee muinaan joksikin kuuluisaksi, ne ovat kaikki kinnasniekkoja, koko maailman hauskamaalaria, Spanialaiset samoin koko ihmisyyden sigarrimestaria jne. Sillä tavalla ovat tällä viimisella vuosituhannella ihmisyyden pyrkiät tulleet varsin täydelliseen tarkoitukseensa, niin ettei nyt enää mitään puutu siitä täydellisyydestä, jonka nuot jalot pyrkiät panivat alulle vuonna 1859.

– Mutta antakaat anteeksi; minä olen menneen vuosituhannen aave, enkä ole seurannut ihmiskunnan edistymistä näillä uusilla poluiltansa. Sanokaat kuitenkin eikö noiden kinnasniekkain seassa synny joku, joka on varsin kelvotoin kinnastyöhön, viinankeittäjäin seassa muutamia, joiden hyppyset paraiten sopisivat sigarria kierittämään jne. Ja totta kaiketi nyt maailmassa on ainoasti yksi paikka, jossa oppia harjoitetaan ja tieteitä viljellään; totta kai sekin keino on eroitettu ja saatu jonkun eripaikan työosaksi.

– On, on. Näetsä, nyt on keksitty siihenki apu mitä luoja tahtoisi tehdä eroituksia siellä ja täällä ihmisten järjessä ja hyppysissä. Meillä ovat ihmisyyden pyrkiät keksineet mitä tarvitaan heidän tarkoitustensa onnistumiseen. Näetsä, meillä on järkisauna, varsin pieni sievä laitos, jossa ihmisen pää hamasta syntymästä saunotetaan niin että, mitä luoja tahtoisi olla vastaan tämän uuden ajan pyrkimistä, esim. luoden huonojakin jälkiä tiedemiesten paikkakuntaan, se autetaan järkilöylyllä. Tämä onnistuu niin aivan hyvin ja ihmisyyden pyrkiäin iloksi, että syntymältänsä paksuinki visapää saa järkensä vähällä ajalla niin pehmitetyksi että lapset, jo ennenkuin puhuakaan taitavat, laskevat auringon ja kuun pimenemiset ja tähtien radat paremmin kuin vanhaan aikaan ennen vuotta 1859 kuuluisimmat professorit. Toinen ihmisyyden pyrkiäin suuri keksintö koskee ulkonaisiin jäseniin. On näetsä heillä taidemylly, varsin sievä kone sekin. Jos Jumala nyt sattuisi suomaan liikapaksut sormet sigarrin kierittäjille siinä maassa, joka koko ihmisyydelle näitä valmistaa, pannaan muka tämmöinen törkiäsorminen taidemyllyyn, ja muutamana hetkenä ovat hyppyset jauhotetut niin sieviksi ja hoikiksi kuin näppärimmän tytön pikkusormi ainakin. Tähän täydellisyyteen ovat ihmisyyden pyrtiät saaneet hankkeensa, ja sano nyt itse mimmoisia hötöjä te olitte tuhannen vuotta sitten, ennenkuin tuo uusi valo rupesi koittamaan ihmiskunnalle.

– Mutta antakaat anteeksi, jos vielä kysyn eikö ihmiset pidä toinen toisensa työtä halvempana, eikö siitä tule kateutta jne., niinkuin muinaseen aikaan.

– Mitä hulluja semmoista kyselet; meillä on nyt tuomioistuimet, jotta kaikki ratkaisevat, ja jos ihmiset tahtoisivatkin siellä täällä tehdä vääryyttä, se on tuomita väärin, olemme hakeneet tuomarit kuusta, joilla ei mitään hyötyä ole maallisten ihmisten keskinäisestä voitosta. Nämät kuu-ihmiset täyttävät velvollisuutensa kaikkein ihmisyyden pyrkiäin täydelliseksi tydytykseksi.

– Mutta sallikaat vielä viiminen kysymys: kaiketi on nyt koko maan piirillä yksi kieli, että yhteinen työ ja yhteiset pyrinnöt ovat helposti ymmärretyt koko maan piirillä, että käy vähän paremmin kuin Babelin tornin rakennuksessa, jossa sanotaan mitä kirveeksi pyydettiin lapiona annettiin jne.

– Tämäkin seikka on ihmisyyden pyrkiäin mieliksi onnistunut erinomaisen hyvin. Yksi ainoa paitsius vielä näkyy olevan haittana. Patagonian kieli ei vielä ole oikein sulannut tuohon yhteen kieliliemeen; ihmisyyden pyrkiät tosin ovat Patagonialaista vuosikaudet käyttäneet setä järkisaunassa että taidemyllyssä; mutta luulevat kuitenki vielä tarvitsevansa parikymmentä tuhatta vuotta. En tiedä onko niiden pääkallokin toista laatua, koska sanovat aivujen niin pitkälöisesti paisuvan heidän päässänsä. Mutta myödyttäkäät kuitenkin että paljo jo on tehty, vaikka vasta nyt kirjoitamme vuoden 3000. Ja eikö kaikki ole käynyt niin luonnollisesti ja vakaasti, niin vapamielisesti ja kapinattomasti, että vuonna 1859 tuskin kukaan semmoista voi aavistaakaan. Tämä tulee olemaan ihmisyyden pyrkiäin ikuinen ja himmentymätöin muistopatsas.

– Oi isänmaan rakkaus, o kansalaisuuden tunto, o te kaikki lapsuuteni suuret sanat, te olette siis sanakirjastakin kadonneet, se on siis sen luonnollisen menetyksen viiminen päätös! Minä vanhain aikain aave, semmoisessa kunniattomassa maailmassa en voi minä olla, jonkatähden palaan kansalaisteni pariin. Siellä saan omalla kielelläni pilpatella niinkuin muutki Jumalan luomat olennot, siellä olla osallinen esi-isäini ilossa ja surussa, riennoissa ja toivotuksissa. Hyvästi siis maailma, jossa on ihmisyyttä, vaan ei ihmisiä, jossa on kansain ruupuja, vaan ei kansoja!

Lähde: Hämäläinen 18.11.1859.