Ilo-Laulu Jesuxesta/Haudan Vartioista

Ilo-Laulu Jesuxesta XXIII: Haudan Vartioista Kirjoittanut Mattias Salamnius

Luku XXIII.

Haudan vartioista.

Ei lopu juonet juutalaisten,
Villitty viha vähene;
Ehkä saavat surman ala,
Vielä kuollutta vihaavat,
Haudattua hakkelevat

Pilkkakielellä pahalla.
Jällen kulkevat ko'ossa
Poijes tykö Pontiuksen,
Pilkkakurkulla puhuen:
"Suuren kunnian sinulle
Annamme alinomati
Tähden työn tain toimellisen
Ettäs kuulit kaipaukset
Vastoin miestä mieletöintä,
Annoit käydä kuolon ala
Palkaksi pahimman pilkan;
Saatit rauhan rakkaamman
Poijes poistaen kapinan:
Vaan ei vaara vielä kaikki,
Saanut loppua sekoitus:
Muistamme, seassa muiden
Sanonehen suunnnattoman
Vietteliän viekkahimman:
Päivän kolmannen perästä
Minä itseni ylönnän

Ilon kanssa kuolemasta.
Anna aikaisin varoa,
Varjele hauta vartioilla
Aamuhun samahan asti,
Kokonansa kolmantehen;
Ett'ei yöllä tietämättä
Ottaisi opetuslapset,
Miehet kaikissa kavalat,
Varkahin vetäisi poijes,
Kääntäis kaiken kansan mieltä
Sanoin: suurella ilolla
Ylös karkas kuolemasta.
Tulisi tavalla tällä
Villi viimeinen pahempi,
Kuin on ollut ensimmäinen."
Pontius puhuupi jällen,
Vakaisesti vastanneepi:
"Siin' on hauta hallussanne,
Vartioitkatte visusti."

Ilkeät ilosydämmin
Valmistavat vartioita:
Panin keihähät kätehen,
Sekä peitset piikilliset,
Vyötty suolille sapelit,
Vaan ei vielä vartioita
Usko aivan rohkeasti
Julma joukko juutalaisten,
Ajattelit itsellensä:
"Elikkä uni tapaapi,
Eli viekkaus vetääpi."

Vahan kiinni vahvistavat,
Sinetillä suuren paaden,
Olevan ovella haudan.
Herra levossa lepääpi
Kiukkuisien kiljuessa.