Ilo-Laulu Jesuxesta/Jesuxen pilcast ja Ryövärin käändymisest

Ilo-Laulu Jesuxesta XVIII: Jesuxen pilcast ja Ryövärin käändymisest Kirjoittanut Mattias Salamnius

Luku XVIII.

Jesuksen pilkasta ja ryövärin kääntymisestä.

<poem>
Rippui Jesus ristin päällä,
Aivan ilman vaattehitta,
Vaikka kaikki vaatettaapi.
Sotamiehet murhalliset
Ahneudest' aivotusta
Vaattehet vakaisen Herran
Kohta keskensä jakavat,

Otit neljähän osahan;
Hamehesta arvan heitit,
Ett' oli umpehen kudottu.
Vaan eipä tämä tapahdu
Sotamiesten suosiosta,
Jo oli ennen ennustettu
Herran hengeltä pyhältä;
Jaoit valjut vaatteheni,
Anoit arvalla hamehta.

Äkkäs Jesus äitiänsä
Alla ristin armotoinna,
Että äkkäsi Johanneen
Suruissansa seisomassa,
Sanoi ensin äitillensä:
"Vaimo vaikene surusta,
Katso poikaas parasta:
Nyt minä sinun sovitan
Jalon haltuun Johanneen."
Lausui koht' Johannekselle:
"Ota vaari äitistäsi."
Siitä hetkestä samasta
Jalo ottaapi Johannes
Herran äitin holhotansa.

Kansa katsoi kauheamman, [?]
Vielä pilkkasi pahasti,
Väänsi päätänsä vihasta,

Kovin hammasta kiristi:
"Taikos Herran temppelitä
Maahan kaatoa käkeepi?
Vaan sitte päällä kolmen päivän
Toisen jällensä tekeepi?
Jos olet Jumalan poika
Alasastu ristin päältä!"
Papit paljolta häväisit,
Kirjamiehet kylliksensä:
"Muita avittaa osasi,
Miks'ei auta itseänsä?
Jos on juutasten kuningas
Alas puusta astukohon,
Siitä tiedämme todeksi,
Ompiko Jumalan poika;
Piinapuusta päästäköhön,
Jos Hän huoliipi hänestä."
Sanovat sitä samaisia
Sotamiehet suunnattomat,
Verimiekat mielettömät,
Muiden mielen nouteheksi:
"Jos olet juutasten kuningas
Miks'et auta itseäsi?"

Kohta toinen kumppanista,
Ristin päällä rippuvista,

Aivan surmassa samassa,
Kiskoi pilkkahan kitansa,
Avas suunsa suunnattoman:
"Auta Kriste itseäsi,
Murhe meistäkin pitäös,
Jos on oikea nimesi."
Toinen toimelta parempi,
Puolell' oikeall' oleva,
Kunnotointa soimas kohta:
"Eikö aika astuakses
Poijes tieltä tyhmimmältä
Jalon pelkohon Jumalan?
Itse olet surmassa samassa;
Meidän oikea osamme
Töiden palkaksi pahinten;
Ei tehnyt tämä pahoa,
Eikä väärin viekastellut."
Sanoi sitte Jesukselle,
Lausui suurella surulla,
Kuiten toivolla todella,
Uskon kanssa kaunehimman:
"Herra aivan armollinen
Muista syntistä minua,
Koska kuljet kunniahas
Astut vahvaan valtahasi."
Jesus aivan armahasti

Sanoi suulla lempeällä:
"Vakaisest' sinulle vannon
Uskos puolesta parahan,
Ennen ehtoota tän päivän
Olla saanet ilmeisessä
Paratiisin pauhinassa,
Minun kanssan' kunniassa."
(Tunne tästä syntis-parka
Avaruus Jumalan armon!)