Ilo-Laulu Jesuxesta/Jesuxen ylösastumisest Taivasen

Ilo-Laulu Jesuxesta XXVIII: Jesuxen ylösastumisest Taivasen Kirjoittanut Mattias Salamnius

Luku XXVIII.

Jesuksen ylösastumisesta taivaasen.

Koska päiviä peräisin
Neljäkymmentä näkynyt,
Omillens' oli ilmestynyt,
Aivan muodolla monella,
Näytti itsensä elävän,
Opetti sanoill' useilla,
Otti yhtehen omansa
Ylähälle vuoren päälle,
Kalliolle korkealle,
Öljy- mainittu mäeksi,
Paikka kutsuttu Bethania. --

Siinä siunasi omansa.
Ja myös lohdutti lujasti,

Kohta erkani edemmä
Suruissansa katsovaisten,
Astuupi ylös äkistä,
Kulki kohden korkeutta.
Teki pilvi palveluksen,
Luojan ottaapi ilolla,
Ylös viepi voiton Herran,
Peitti poijes katsovilta.
Siirsi silmien edestä;
Silmill' ehkä selkeöillä
Nä'it mennessä mäeltä,
Vaan ei voi enämpi nähdä.
Suru täyttääpi sydämmen.

Jesus pilvien ylitse
Ylös astui taivahasen,
Enkelit pyhät edellä,
Että seuraavat sivulla;
Joista kaksi kaunokaista
Valkeissa vaattehissa
Puhui miehille mäellä:
"Mitä te miehet seisonette,
Kaanan pojat katselette,
Taivahasen tarkoitatte?
Ei Jesust' enämpi täällä
Ala surman annettane,
Istuupi Isän sylissä

Cunniasa corkiasa.
Vaan mitä sitä suretta /
Cosca on culunut aica,
Päällä pilvien tulepi
Sillä muodolla samalla:
Vaan nytt istupi ilosa /
Vallan päälle vahvistettu /
Mitä täällä tarwitsette,
Itse teillen toimittapi."